Mietin tänä aamuna lasten säntäillessä joulukalenterita toiselle, että tästä saisi hyvän sketsin aikaiseksi. Näin mielessäni perheen, joka laittaisi oikein herätyskellon soimaan ehtiäkseen hoitamaan kaikki päivän luukut. Välillä pysähdyttäisiin syömään eväitä, sitten jatkettaisiin avaamista. Etukäteen olisi sovittu vastuualueista: yksi hoitaisi kuvakalenterit toisen keskittyessä kosmetiikkakalentereihin. Yksi hörppisi päivän teen, joku toinen mutustaisi suklaat. Joku lukisi päivän joululorun jonkun toisen kurkistaessa kirjakalenteriin. Kuka ehtisi avaamaan kaikki lelukalenterit ja kokoamaan Legot? Lisäksi ainakin pari perheenjäsentä tarvittaisiin toteuttamaan yhdessäolokalenterin luukusta tuleva tonttujumppa. Joku ehkä miettisi saisiko tässä välissä jo juoda pienpanimokalenterin päivän oluen...

No niin, se siitä. Oikeasti tykkään kyllä joulukalentereista. Tänä jouluna niitä on vain poikkeuksellisesti lipsahtanut meille aika paljon, nimittäin - kehtaako tätä edes sanoa - kuuden kalenterin verran. Kyllä, kuusi joulukalenteria. 

Molemmilla tytöillä on ensimmäistä kertaa suklaakalenterit. Nekin vain sen takia, että koin heikon hetken Prismassa marraskuun lopussa ja nappasin lapsille Ryhmä Hau -kuvioiset kalenterit. Vaikka lapset eivät olleet edes tajunneet pyytää sellaisia. (Tästäkin syystä on hyvä, että tilaamme pääsääntöisesti ruokamme Ruokakassi-palvelun kautta. Jos päädyn pyörimään hypermarketiin, minustakin tulee vähän hyper.)

Lastenhuoneen oveen on aiempien vuosien tapaan ripustettu perinteitä kunnioittaen siskoni meille ompelema kaunis kangasjoulukalenteri, johon olemme sujauttaneet niinikään siskoni tekemät joululorukortit. Aiempina vuosina tämä on ollut se joulun "pääkalenteri", joka on kiinnostanut esikoistakin kovasti. Nyt esikoinen ei ole enää niin lumoutunut lorukorteista vaan antaa usein jalomielisesti oman lorukorttivuoronsa pikkusiskolleen, joka puolestaan on tänä jouluna ensimmäistä kertaa täpinöissään tästä kalenterista (ja kalentereista ylipäätään).

Sitten on ne lelukalenterit, joihin olen aikaisemmin suhtautunut vähän, kröhöm, kielteisesti. (Kuten ehkä muistatte, meillä on muutenkin aikamoinen määrä krääsää.) Olen ajatellut, että kaiken maailman Lego- ja muut lelukalenterit ovat pelkkää kallista hölynpölyä. No, sitten anoppi kysyi, että saisiko hän tänä jouluna ostaa esikoiselle Lego-kalenterin, emmekä me mieheni kanssa hennonneet kieltääkään, sillä viisivuotiaamme on kovasti innostunut Legoista. Ja kun kuopukselle vielä löytyi unelmien Ryhmä Hau -kalenteri, ilmestyi kotiimme ensimmäistä kertaa lelukalenterit. Näistä kalentereista on onneksi iloa pidempäänkin kuin vain jouluaattoon asti, sillä kuopus on kerännyt Ryhmä Haun pentupoppoon lisäksi muitakin pentujen seikkailuissa esiintyviä hahmoja, ja esikoisen Legoilla voi tietenkin leikkiä millaisia leikkejä vain.

Entäs sitten se kuudes kalenteri? 

Se on tietenkin kirjakalenteri, kuinkas muutenkaan. Muumi-aiheinen. Sen toivat mummi ja ukki ennen lähtöään Kalifornian aurinkoon. Kirjakalenterit ovat mielestäni oikeastikin tosi kiva idea, ja pienten lasten kanssa pikkukirjat pelastavat monta kitinähetkeä automatkoilla ja ostoksilla. Olin ensin hiukan vastahakoinen tämän kalenterin suhteen, koska tytöillä oli jo niin monta kalenteria, mutta lasten mielestä more is more mitä tulee joulukalentereihin. Ilolla on siis otettu vastaan tämänkin kalenterin tarjoamat aarteet, ja ovathan ne tosi kivoja. Varsinkin kolmevuotiaamme tykkää näistä kovasti ja yrittää hamstrata niitä omaan kirjakoriinsa sängynpäädyssä. Osa Muumikirjoista on kirjoitettu riimitellen, kuten esimerkiksi Muumien värikäs päivä. Osa sisältää hyvin lyhyitä kertomuksia, kuten kirjassa Muumipeikko herää. Osa kirjoista on ihan kivan mittaisia seikkailutarinoita, kuten esimerkiksi lasten suosikki Muumipeikko ja opaalikoru. Ja osassa kirjoista on tehtäviä lopussa kuten vaikkapa kirjoissa Mikä hätänä Nipsu? ja Kuka löytää paperit

Onko teillä joulukalentereita?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat