Hei kaikki ja tervetuloa lukemaan uutta blogiani Lue meille äitikulta. 

Lue meille äitikulta on blogikoti kaikelle sille lastenkirjallisuudelle, jota rakastin jo omassa lapsuudessani ja johon minulle on muodostunut vielä syvempi side nyt kun luen omille lapsilleni kirjoja. Meillä luetaan paljon ja joka päivä, ja on aivan mahtavaa huomata, että joku hassu loru tai jännittävä kertomus, josta itsekin lapsena tykkäsin, on päässyt jommankumman tyttäreni suosioon. 

Minä olen aina ollut tässä perheessä se "virallinen" satujen lukija. Viisivuotias esikoinen, joka on aina kärkkäästi huomauttelemassa, miten iskä hoitaa monet hommat paremmin kuin äiti, on kuitenkin vauvasta saakka ollut järkähtämättä sitä mieltä, että äiti on maailman paras lukemaan kirjoja. Onneksi minä itsekin satun rakastamaan ääneen lukemista (no okei, joskus voi tehdä tiukkaa jonkun oikein pitkäveteisen Pupu Tupunan kohdalla), ja yhteiset satuhetket lasten kanssa ovat minullekin niitä päivän kohokohtia.

Useimpina päivinä lapseni kailottavat "äiti voiksä lukea meille tämän" melkein sillä sekunnilla, kun tulen kotiin työpäivän jälkeen. Lastenhuone pursuilee kirjoja (viimeksi tänään suunnittelimme jatkavamme DIY-lastenkirjahyllyämme parilla lisälaatikolla), joiden kuunteleminen ja itse ääneen "lukeminen" on molempien tyttöjen mielipuuhaa. Lasteni rakkaudesta satuihin, heidän lennokkaasta mielikuvituksestaan ja siitä ilosta, joka aina läikähtää sydämessäni, kun istahdan heille lukemaan, sai minut perustamaan tämän blogin. Uskon ja toivon, että löydän innostukselleni paljon sielunkumppaneita teistä, sillä ovathan lastenkirjat nyt yksi parhaista asioista koko maailmassa!

Blogin nimeä jouduin miettimään pitkään. Halusin nimen, joka vangitsisi täydellisesti sen, mitä tällä blogilla haluan kertoa. Pyörittelin ja hylkäsin ties kuinka monta vaihtoehtoa, kunnes blogin nimi hyppäsi silmilleni Rudolf Koivun Runokirjasta. Tämän runokirjan sain itse joululahjaksi vanhemmiltani ollessani yhdeksänvuotias, ja tämän kirjan kansien välistä löytyy yksi lempirunoistani, Arvid Lydeckenin herttainen Lasten laulu:

"Lue meille, äiti kulta, 

jotain oikein kaunista, 

urhotöistä, tähtivöistä,

sinisaarten satuja.

Kerro, mistä linnut laulaa,

mitä koivut humisee,

minkä vuoksi

kukan luoksi

pieni perho lentelee.

Kerro meille virran veestä,

joka kauas taivaltaa,

hyrskypäistä, marjamäistä,

keijuista, mi onnen saa!

Lue meille, äiti kulta,

kunnes mekin vartumme.

Kyllä silloin

usein illoin

ilokseksi luemme!"

Ja tottahan minä luen.

Ps. Pysykää kuulolla, sillä lähipäivinä on tulossa tarinaa tuon kerrassaan ihastuttavan kansikuvani taustoista, ja ajattelinpa myös arpoa iloksenne lastenkirjan tai pari!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat