Tänään heräsin talviaikaan aamuneljältä. Herätyskello ei olisi soinut vielä puoleentoista tuntiin, mutta kerropa se alitajunnalleni, joka menee aina näihin aikoihin vuodesta sekaisin tästä pimeydestä. Ainakin oli aikaa tehdä kaikessa rauhassa aamutoimia ennen kuin hyppäsimme mieheni kanssa lokakuun viimeisen viikonlopun hämärässä Onnibussiin ja köröttelimme (yllättävän mukavasti) Helsinkiin. Pääkaupungissa ei ollut yhtään sen parempi keli, päinvastoin, hyinen tuuli pieksi sisumme märkien jalkakäytävien lätäköihin ja päädyimme tilaamaan taksin vain noin puolta kilometriä ennen Finlandia-taloa.

Mutta voi mikä autuas lämpö meitä vastaan tulvahtikaan Lasten Kirjamessuilla! Lapsia juoksenteli iloisesti sinne tänne, kahviosta pelmahti nenään huumaava kahvin tuoksu ja pöydät notkuivat värikkäistä lastenkirjoista. Esillä oli myös kauniita kuvitustöitä, ja Satuhuoneessa askarreltiin karkeilla.

Tapasin Lasten Kirjamessujen tapahtumajohtajan Ella Brigatin, joka toimii myös messuja järjestäneen Kulttuurikioskin tiimissä. Brigatti on kirjoittanut ja kuvittanut lastenkirjoja itsekin, muun muassa Sängynaluskansa-sarjan, johon haluan ehdottomasti jossain vaiheessa tutustua. Brigatti esitteli minut elokuva-alan monitoimimiehelle Timo Turuselle ja psykologi Mira Mönkköselle, joiden kanssa hetken kuluttua istahdin keskustelemaan aiheesta

Mitä meillä luetaan?

Olin varustautunut muutamalla eilisiltana raapustetulla kysymyksellä aiheen tiimoilta, mutta onneksi olin jättänyt tilaa keskustelun vapaalle soljumiselle, sillä Timo ja Mira vastailivat kysymyksiin niin mielenkiintoisesti, että heidän sanomisistaan sain mukavasti napattua aineksia lisäkysymyksiin. Juttelimme muun muassa siitä, miten kirjat voivat olla tukena vaikeissa elämäntilanteissa ja auttaa lasta ymmärtämään tapahtumia paremmin ja siitä, tuleeko kirjojen sisältöä joskus "sensuroitua" lapsen suojelemistarkoituksessa. Puhuimme myös siitä, että kirjojen maailmaan uppoutuminen ei tapahdu nuorilla hetkessä, joten erilaisten palkitsemisjärjestelmien käyttäminen voi antaa hyvän alkusysäyksen lukuharrastukselle. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että keskustelu sivusi myös Tammen kultaisia kirjoja, sillä vaikka ne eivät olleetkaan Miralle tuttuja, oli Timo törmännyt noiden kirjojen erittäin perinteiseen perhemalliin, josta itse taannoin kirjoitin. Loppukevennyksenä kysyin molemmilta, että onko heille joskus tullut kiusausta vähän oikaista kirjan lukemisessa ja jättää joitakin kohtia lukematta, ja Timolla oli esittää tähän liittyen hyvä idea: lastenkirjoissa voisi käyttää sekä pitkää että lyhyttä versiota, jolloin lukija ja kuuntelija voisivat yhdessä sopia vaikka siitä, että luetaan tänään se lyhyempi versio. Nämä eri versiot olisi kirjoissa merkitty eri pohjaväreillä, jolloin lukeminen pysyisi sujuvana siitä huolimatta, että osa sisällöstä jätettäisiin pois. 

Kaiken kaikkiaan oli kyllä antoisa ja mukava keskustelu! Minua ei - vastoin kaikkia ennakko-odotuksiani - edes yhtään jännittänyt, minkä uskon johtuvan Lasten Kirjamessujen lämpimästä tunnelmasta ja siitä, että Miran ja Timon vastaukset tempaisivat minutkin mukaansa. Aivan kuten torstainakin Helsingin Kirjamessuilla (jolloin minua kyllä jännitti aivan valtavasti) huomasin, että voisin keskustella lastenkirjallisuudesta varmaan tuntitolkulla kyllästymättä! 

Messuilta lähtiessämme päätimme jäätävästä tihkusta huolimatta tarpoa rautatieasemalle, sen verran lyhyt matka sinne oli. Piipahdimme kahvilla, minkä jälkeen ehdimme moneen kertaan turhautua VR:n mobiilikauppa- ja lippuautomaattikömpelyyksiin. Kuten Instagramin puolella jo ehdin naureskelemaan, kohtalon iva oli vahvasti läsnä paluumatkallamme, kun pitkästä aikaa ilman lapsia matkustaessamme jouduimme ottamaan täyteen buukatun paikkatilanteen vuoksi paikat leikkivaunusta.

Ihan siitä eturivistä.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat