Iloisena ja onnellisena olen huomannut, että Lue meille äitikulta -blogin pariin on löytänyt jo aika moni lastenkirjoista kiinnostunut lukija.

Tervetuloa kaikki!

En ole tainnut missään vaiheessa oikein kunnolla esitellä itseäni. Hyppäsin Me Naisten blogiyhteisöön kirjoitettuani ensin monta vuotta Lilyssä Kahvia, kiitos! -blogia, joka edelleen on olemassa, vaikka se päivittyykin enää todella harvoin. Siellä olen kuitenkin juonut kahvia keväästä 2013 lähtien, esikoisen ollessa vasta kymmenen kuukauden ikäinen, joten aikamoinen juttuarkisto on Lilyyn ehtinyt kertyä. (Ei kannata kysyä Kahvia, kiitos! -blogin aihepiiriä, sitä kun ei varsinaisesti ole. Blogiin on tullut kirjoiteltua höpsöjä huomioita, arkisia sattumuksia, syvällisiä pohdintoja, vauvaonnea ja -väsyä, kirja-arvioita, kahvihetkiä, TV-sarjafiilistelyjä ja joulutunnelmia. Joskus nimesin blogini tavisblogiksi, sillä mitään erityisen glamoröösiä sisältöä ei blogini koskaan tarjoillut.)

Mutta millainen tyyppi tätä Lue meille äitikulta -blogia oikein kirjoittaa? 

Hmm. Kysyin viisivuotiaaltani, että millainen äiti on, ja hetkeäkään epäröimättä esikoinen totesi minun olevan lempeä, suloinen ja hellä. Oih! Tästä vastauksesta huumaantuneena kysyin kolmevuotiaalta samaa ja sain vastaukseksi "kakka". Hmph. No, käännytään mieheni puoleen. Millaisen ihmisen kanssa hän on mennyt naimisiin? Kuulemma älykkään, sinnikkään, omalla tavallaan huumorintajuisen (mitähän tuostakin pitäisi päätellä...) ja liian empaattisen. Harteillani lepää kuulemma liikaa maailmantuskaa. 

Tässä kuvassa en sentään pode maailmantuskaa, vaikka väsyneeltä näytänkin. Kyseessä on enemmänkin lentokoneessa pienten lasten kanssa -tuskan jälkeinen olotila.

Ottamatta kantaa perheeni mielipiteisiin yritän kuvailla itse itseäni. Olen 35-vuotias filosofian maisteri. 163 senttimetriä. Äiti ja vaimo, niin kuin edellä on jo tullut ilmi, mutta lisäksi tytär, pikkusisko, isosisko, täti, kummitäti, ystävä, työkaveri...onhan näitä rooleja. Olen juonut aamukahvia joka aamu 12-vuotiaasta lähtien paitsi molempien raskauksieni ensimmäisellä kolmanneksella. Tykkään rouskuvista asioista: siemenistä, pähkinöistä, myslistä, hiutaleista... En voi sietää banaanin makua. Olen aina tykännyt lukea ääneen muille, joten onneksi sain lapsia, joille lukea. Pidän valopallosarjoista, myrskyävästä merestä, taivaalla liihottavista lokeista, aaltojen liplatuksesta, parvekekahveista, kahvitauluista, Gilmoren tytöistä, Mahjong Trailsista, reissuista, psykologisista jännityskirjoista, kahvikupeista, muistikirjoista, puujalkavitseistä, mukavista kengistä, kirjojen kansista, mahtipontisista runoista, hassuista riimeistä, Harry Potterista, vaaleasta glögistä, Löfbergin Kharismasta, läppäristäni, lötköhousuista ja joulusta. 

Kävin viime syksynä Tylypahkassa.

Tänään olen lukenut lapsille kirjat Pekka Töpöhäntä viettää joulua, Mitä löytyy kuusen alta?, Mummo Ankan joulu ja Roope Sedän joulu-unelma ja yhden tarinan kirjasta Lumoavat joulusadut. (Lapset saivat eilen luvan kaivaa joulukirjat esiin. Olen niistä vähintään yhtä innoissaan kuin lapset!) Itse aion lukea illalla ennen nukkumaanmenoa Marian Keyesin uutuutta The Break. Sitä ennen katson mieheni kanssa jakson Parenthoodia ja syön pari palaa ruisleipää. (Olen myös aika lailla tapojeni orja.) 

Tämä riittäköön minusta, nyt tahtoisin kovasti tietää, millainen tyyppi sinä olet! Ei haittaa, vaikka et olisi vielä kertaakaan kommentoinut mitään, nyt on hyvä hetki aloittaa! :) 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat