KirjaKolme karhua

Teksti: Kathleen N. Daly (suomennos: Marjatta Kurenniemi)

Kuvitus: Feodor Rojankovsky

Kustantaja: Tammi

***

Kun esikoinen kelliskeli vielä kohdussani, anoppi alkoi tilata pienokaista varten Tammen kultaisia kirjoja. Vuosien varrella kirjoja ehti tulla meille peräti sata ennen kuin päätimme yhdessä anopin kanssa tilauksen lopettaa. Suurin osa näistä kirjoista on tuonut tytöille paljon iloa, mutta joukossa on myös niitä, jotka eivät ole ilahduttaneet aivan niin paljon. Tänään haluankin esitellä teille lastenhuoneemme ehkä kauhistuttavimman kirjan, nimeltään Kolme karhua

Tarina on varmasti kaikille tuttu: pieni tyttö (tässä tarinassa nimeltään Liisakulta) menee omin lupineen vähän tutkimaan karhujen tupaa. Karhut ovat nimeltään Suurensuuri, Melkosuuri ja Pienenpieni, mutta salaa mielessäni kutsun niitä Suureksi kauhuksi, Melko suureksi kauhuksi ja Pieneksi kauhuksi. 

Liisakulta testaa ensin karhujen tuolit ja rikkoo vahingossa niistä pienimmän (mikä on muuten aika epäloogista, koska Pienenpieni on oikeasti isompi kuin Liisakulta), maistaa kaikkien kolmen karhun puuroa ja syö sitten Pienenpienen kulhon tyhjäksi ja käpertyy lopulta nukkumaan pikkukarhun sänkyyn. Tässä vaiheessa karhuperhe saapuukin jo kävelyltään ja alkaa ihmetellä, että kuka kumma on maistellut heidän puurojaan, rikkonut yhden tuolin ja vieläpä kokeillut heidän sänkyjäänkin!

Liisakulta havahtuu hereille siinä vaiheessa, kun Pienenpieni seisoo hänen sänkynsä vieressä ja piipittää: 

"Joku on maannut minunkin sängyssäni - ja hän nukkuu siinä nyt parastaikaakin!"

Ja niin Liisakulta loikkaa ylös sängystä, hyppää ikkunasta ja juoksee suorinta tietä kotiin.

Sattuneista syistä tämä kirja ei ole aivan siellä kärkijoukoissa mitä tulee lasteni lempikirjoihin...vai mitä sanotte tästä kuvasta:

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat