Nelivuotiaani tykkää yli kaiken krokotiilileikistä: siinä minun tehtäväni on esittää nukkuvaa mutta nälkäistä krokotiiliemoa, joka yrittää heti havahduttuaan napata lapsen pataansa. Ensin mennään muutama kierros siten, ettei krokotiili saa lasta napatuksi, mutta jossain vaiheessa lapsi jää kiikkiin. Tässä kohtaa krokotiiliemo maiskuttelee tyytyväisenä ja pohtii, mikä olisi paras tapa maustaa lapsi. Sitten – tämä on kuopuksen lempiosuus – krokotiili tulee vilkaisseeksi lasta ja toteaa, että eihän noin suloista lasta raaski pataan panna. Lapsesta tuleekin krokotiiliemon oma poikanen, joka jää tyytyväisenä hyrisemään uuden emonsa kainaloon.

Ei siis ole mikään ihme, että kuopus tykästyi kovasti Roald Dahlin Suunnattoman suuri krokotiili -kirjaan, jonka bongasin hiljattain kirjastosta. Kirja on kyllä omasta mielestänikin aivan loistava! Jotkut Dahlin kirjat, esimerkiksi Iso kiltti jätti (esittely täällä) ovat näin pienelle vielä liian pelottavia, mutta Suunnattoman suuri krokotiili on sopivan jännittävä alle kouluikäiselle.

Suunnattoman Suuri Krokotiili asuu Afrikan liejuisimmassa joessa ja suunnittelee syövänsä lounaaksi pari mehevää lasta. Se lähtee kulkemaan viidakon läpi kohti kaupunkia ja leuhkii kaikille tapaamilleen eläimille:

Minulla on mielessä salajuonia ja ovelia temppuja.

Kuullessaan, että krokotiili aikoo tosiaan syödä lounaaksi lapsia, muut eläimet tuomitsevat tämän aikeet jyrkästi ja sättivät sitä ahneeksi ja kammottavaksi. Päästyään kaupunkiin krokotiili pistää täytäntöön kaikki ovelat temppunsa ja esittää vuoroin kookospalmua, vuoroin kiikkulautaa. Lapsiin krokotiilin katalat aikomukset menevät kerta toisensa jälkeen täydestä, mutta juuri ennen H-hetkeä, kun krokotiili jo valmistautuu nappaamaan pahaa aavistamattoman lapsen suuhunsa, apuun rientää aina joku viidakon eläimistä.

He tulevat istumaan minun selkääni, ja sitten minä vain kiepautan pääni äkkiä ympäri. Ja sen jälkeen ei muuta kuin napsis, rouskis ja maiskis.

Lopulta norsu Töttöröö, joka ehtii parahiksi hätiin estämään krokotiilin Ovelan Tempun Numero Neljä, sinkoaa krokotiilin kauas avaruuteen, aina aurinkoon asti. Auringon kuumuus paistaa krokotiilin kuin grillimakkaran, joten niin kaupungin lapset kuin viidakon eläimet saavat huokaista helpotuksesta ja jatkaa elämäänsä rauhassa.

Suunnattoman suuri krokotiili -kirjassa yhdistyy monta pienen lapsen mieltä kiehtovaa elementtiä. Vaarallisen ja pelottavan krokotiilin vastapainoksi on tuotu monta avuliasta ja hyväsydämistä eläintä, jotka yhdistävät voimansa auttaakseen lapsia. Kirjassa on useampi läheltä piti -tilanne, mutta kirja on kuitenkin rakennettu siten, että lapsi voi luottaa siihen, että krokotiili ei onnistu aikeissaan. Näin jännitys ei pääse kasvamaan liian suureksi. Quentin Blake on kuvittanut erityisesti krokotiilin suorastaan mehukkaan ilmeikkääksi.

***

KirjaSuunnattoman suuri krokotiili

Teksti: Roald Dahl

Kuvitus: Quentin Blake

Kustantaja: WSOY 1978

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Tämä on jäänyt ikuisesti mieleeni Seppo Kolehmaisen lukemana radiosta. Ilahduin kovasti kun muutama vuosi sitten törmäsin kirjaan juurikin kirjastossa. Tarina toimi mainiosti myös itse luettuna, Quentin Blaken kuvitus on hyvä.

Tiia Aaltonen
Liittynyt2.1.2018

Ollut varmasti mainio radiokuunnelmana! Suomennos, josta itse asiassa unohdin postauksessani mainita, on tehty tässä kirjassa tosi hyvin, ja kirjaa on kiva lukea lapsille ääneen.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Kuvat: Saku Aaltonen Photography 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat

Instagram