Suomi täyttää huomenna sata vuotta! Itsenäisyyspäivän ja satavuotisjuhlien inspiroimana kävin läpi lastenhuoneen kirjahyllyn sisältöä vanhimmasta päästä. Yllättävän iäkkäitä lasten- ja nuortenkirjoja on kirjahyllyyn päätynyt tämän päivän tarinoiden lisäksi. Esittelen nyt muutaman teoksen Suomen itsenäisyyden alkutaipaleelta. Onko joukossa teille tuttuja teoksia?

1919

Anni Swan: Kootut kertomukset: Ollin oppivuodet (WSOY)

Esikoinen taisi olla vasta yksivuotias, kun keksin hänen tarvitsevan Anni Swanin kirjoja tulevaisuudessa. (Sinänsä omituinen päähänpisto, sillä ei minulla itsellänikään ollut Anni Swanin teoksia lapsena.) Joka tapauksessa, etsiskelin netin syövereistä lastenhuoneen kirjahyllyyn Kootut kertomukset -sarjan kirjat Tottisalmen perillinen (I), Iris Rukka (II), Kaarinan kesäloma (III), Ollin oppivuodet (IV), Pikkupappilassa (V) ja Sara ja Sarri matkustavat (VIII). Näistä ainoastaan Ollin oppivuodet on minulle entuudestaan tuttu, muita en ole itsekään lukenut tai sitten olen ne sujuvasti unohtanut. Mutta en kyllä kadu päähänpistoani hankkia Anni Swania kirjahyllyymme, sillä nämä kirjat ovat täynnä historian havinaa!

1935

Aukusti Salo: Meidän lasten aapinen (Otava)

Kyseessä on vuoden 2009 näköispainos Aukusti Salon kirjoittamasta ja Rudolf Koivun kuvittamasta aapisesta, jonka esikoinen sai viisivuotislahjaksi mummilta ja ukilta. Näin Aukusti Salo itse kuvaa aapistaan Sananen opettajalle -osiossaan:

"Lapsipsykologisista syistä on tässä aapisessa oleva kirjallinen aines kokonaan sekä suomalaista kansantietoutta että kotimaisten kirjailijoiden tuotantoa. Olen pyrkinyt valitsemaan mahdollisimman paljon lukukappaleiksi kansalliskirjallisuutemme suurien persoonallisuuksien tuotannosta sellaisia kohtia, jotka liikkuvat lapsenelämän piirissä ja ovat olleet tarkoitukseen soveltuvia. ... Tämä aapinen on pitkäaikaisen työn tulos. Siitä en muuta toivo, kuin että se palava harrastus, joka tähän työhön kätkeytyy, olisi joksikin hyödyksi alakansakoulullemme ja ennen kaikkea Suomen pienokaisten kasvatukselliseksi kohottimeksi Jumalaa pelkääviksi, isänmaataan rakastaviksi, hyviksi ihmisiksi."

Itsekin opettajaksi auskultoineena arvostan kovasti Aukusti Salon työtä kansakoulun puolesta. On mielenkiintoista lukea tätä aapista ja katsella, millaisia "lapsenelämän piirissä" liikkuvia otteita Salo on kirjaansa valinnut. Esimerkiksi tarinassa Pajupilli esitellään Jukka-poika, joka peri isältään pajupillin. Jukan äiti kuitenkin "piti pillin puhaltelemista joutavana laiskanvirkana" ja uhkasi: "Annahan olla, kun sieppaan sen suustasi ja pistän tuleen. Sinne se joutaisi. Ei ole köyhällä varaa pilliin puhaltelemiseen." Jukka yritti puolustella tekemisiään sanomalla, että eihän puhaltelu mitään maksa, mutta äiti hermostui entisestään: "Ei isäsi milloinkaan arkena soitellut eikä töiden aikana, joskus vain pyhäiltapäivinä pikkaisen puhalteli."

Niin! Että töihin siitä, senkin laiskimus! Näin ne Suomen pienokaiset on kasvatuksellisesti kohotettu hyviksi ihmisiksi.

1967

Anni Polva: Tiina aloittaa oppikoulun (Karisto)

Muistatteko vielä Tiinaa ja Juhaa, ystävyksiä, jotka asuivat kerrostalossa Tampereella ja ajautuivat usein seikkailuihin yhdessä? Minä luin lapsena kaikki Tiina-kirjat ja vieläpä moneen kertaan. (Luin myös Anni Polvan aikuisille kirjoittamia romanttisia kirjoja nuorena. Muistaakseni tykkäsin niistäkin kovasti.) Tiina aloittaa oppikoulun -kirjan takakannessa on pätkä Liitosalueen Sanomien kirja-arviosta:

"Sankaritar, pitkäsäärinen Tiina on epäsovinnainen, hiukan huithapelimainen tyttövarsa, joka ei sovellu ilman mutkitteluja pulpettiin." 

Huithapelimainen TYTTÖVARSA! En kestä. Tiina aloittaa oppikoulun -kirjan lisäksi olen ostanut nettikirppiksiltä kirjat Tiina kesälaitumillaTiina epäilee Juhaa ja Tiinastako näyttelijä. Esikoinen haluaa usein kuulla Tiina kesälaitumilla -kirjan alun, mutta vain sen takia, että siinä kutsutaan pyllyä pympyksi. Sen kohdan jälkeen kiinnostus Tiinan seikkailuihin lopahtaa. Mutta ounastelen kuitenkin, että lapseni nämä Tiina-kirjat jossain vaiheessa lukaisevat! (Tosin eivät ehkä vapaaehtoisesti.)

1991

Sanna Jaatinen (toim.) Rudolf Koivun runokirja (WSOY)

Olen kirjoittanut tästä rakkaasta runokirjastani aikaisemminkin. Tämä Rudolf Koivun töillä kuvitettu kattava runokirja, jonka sain vanhemmiltani 9-vuotislahjaksi, on ehdottomasti lastenkirjahyllyn tärkeimpiä aarteita. Ra-kas-tan tätä kirjaa! 

1994

Kirsi KunnasHanhiemon iloinen lipas (WSOY)

Suuresti ihailemani Kirsi Kunnaksen lorukirja perustuu vanhoihin englantilaisiin lastenloruihin, joiden pohjalta Kunnas on vapaasti riimitellyt omat lorunsa. Tämänkin kirjan olen ostanut kirppikseltä, ihan vain nostalgiasyistä, sillä muistan kirjan omasta lapsuudestani. On tätä lasten kanssa jonkun verran luettukin, tuleehan näistä loruista niin hyvä ja hellä mieli:

"Kenkätalossa asui eukko,

jolla oli sata lasta

ja elämä puuhakasta:

kolme jyvää hän veteen heitti

ja hyvää velliä keitti.

Sitten hän lapsensa syötti ja niisti,

piiskasi, pesi ja siisti

kunkin vuorollaan

ja pani nukkumaan."

Vähän erilaiset iltarutiinit kuin meillä. 

***

Näiden lastenhuoneesta löytyneiden aarteiden myötä haluan toivottaa teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää. Eläköön satavuotias Suomi!

Ps. Kirsikkana kakun päällä vuosi ennen Suomen itsenäistymistä kirjoitetun Jalmari Finnen Kiljusen herrasväen uudet seikkailut -kirjan sisäkannesta löytyneet lainausohjeet:

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat