Finlandia-ehdokkaiden esittely jatkuu! Torstaina kirjoitin Sanna Manderin Avain hukassa -kirjasta, ja nyt on vuorossa nuorille suunnattu Pehmolelutyttö.

Jukka Behm voitti tällä kirjallaan WSOY:n järjestämän Tuhat ja yksi tarinaa -kirjoituskilpailun. Pehmolelutyttö kuulostaa takakansitekstinsä perusteella aika rankalta nuortenkirjalta: 

"Emilialla on salaisuus, jonka hän kertoo vain pehmoleluilleen. Hän myy aikaansa miehille - tuntemattomille aikuisille miehille, jotka ihailevat hänen kuviaan netissä."

Laura Lyytisen suunnittelemaa kansikuvaa on kehuttu paljon, ja omasta mielestänikin se on onnistunut: kuvassa viattoman näköinen pehmopupu kuuntelee kauhistuneen näköisenä ja posket helottaen Emilian salaisuuksia. Ja salaisuuksia Emilialla riittää.

Sen lisäksi, että Emilia lataa itsestään kuvia nettiin muiden arvosteltaviksi, hän muun muassa nousee netissä tapaamansa tuntemattoman Tonyn kyytiin, koska Tony oli sanonut olevansa valokuvaaja muotialalla. Tässä vaiheessa lukijan, varsinkin tällaisen kahden tytön äidin, tekisi mieli huudahtaa kuvitteelliselle Emilialle, että älä nyt hyvänen aika nouse kenenkään vieraan miehen kyytiin! Toisaalta Emiliasta säteilee läpi koko kirjan tietynlainen pärjäämisen asenne, ja poistuessaan lopulta Tonyn asunnolta hän kertoo pehmolelu Haukulle:

"Haukku, älä huoli. ... Ajattelin, että jos hän vielä ehdottaa jotain tyhmää, potkaisen häntä haarojen väliin, mutta en tiedä olisiko minusta ollut siihen."

Emilia kertoo pehmoleluilleen muistakin vastaavanlaisista tilanteista. On käsittämätöntä, miten tarkasti ja osuvasti Jukka Behm pystyy kuvailemaan teini-ikäisen tytön mielenmaisemia. Emilia on koulussa kympin tyttö, mutta kohteliaan ja fiksun ulkokuoren alla myllertää jatkuvasti. Emilia ei suhtaudu perheeseensä kovinkaan lämpimästi ja tekee vanhemmistaan ja veljestään viiltäviä huomioita. Emilia vaikuttaa vähän ulkopuoliselta tarkkailijalta, joka ei oikein osaa päättää, haluaako olla vielä tyttö vai toivoisiko olevansa jo aikuinen nainen. Varttuneempana lukijana haluaisin sanoa Emilialle, että kyllä se siitä - teini-ikä on aika rasittava vaihe, mutta asiat löytävät mittasuhteensa, kun vuosia karttuu lisää. (Paitsi tuskinpa Emiliaa kiinnostaisi täti-ihmisen neuvo. Ei minuakaan olisi kiinnostanut teininä.)

Emilian edesottamuksista lukeminen sai minut myös hengähtämään helpotuksesta: onneksi en ole enää teini! Ja saman tien kauhistumaan: hujaus vain, ja viisivuotias esikoiseni on Emilian ikäinen murrosikäinen tyttö. Eih... Oli jotenkin erityisen riipaisevaa huomata, että Emilialla ja esikoisella on molemmilla Haukku-niminen rakas pehmolelu. Jossain vaiheessa Emiliakin on rutistanut pehmolelujaan paljon viattomampana kuin nyt hänen kertoessaan niille salaisuuksiaan. En edes halua miettiä, millaiseen maailmaan minun on joskus uskallettava omat lapseni päästää. 

Mitä tulee Pehmolelutytön loppuun, mielestäni tarina päättyy juuri niin kuin pitääkin. Emilian tulevaisuudesta pysytään vaiti, mutta ainakin minulle tuli selkeä mielikuva siitä, mihin suuntaan Emilian tie jatkossa vie.

Jukka Behmin Pehmolelutyttö on suorapuheinen, hätkähdyttävä, ajatuksia herättävä, iljettävä, paikoin kyyninen mutta tarpeen tullen myös lohdullinen kuvaus teini-ikäisen nuoren maailmasta. Se on myös hyvin ajankohtainen teos, sillä ahdistelu- ja häirintäteema on ollut vahvasti tapetilla mediassa Me Too -kampanjan myötä.

Ps. Omaa Finlandia-ehdokassuosikkia saa äänestää 26.11. klo 23.59 asti tässä osoitteessa.

Kirja: Pehmolelutyttö 

Teksti: Jukka Behm 

Kannen suunnittelu: Laura Lyytinen

Kustantaja: WSOY 2017

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat