Kirjoitukset avainsanalla Kirjakärpänen

Kirjat saatu arvioitavaksi blogia varten.

Kariston helppolukuinen Kirjakärpänen-sarja on kasvanut kahdella uutuudella: Taneli ja FC Mörlökit sekä Jenni ja punainen poni. Kirjat on suunnattu erityisesti lukutaipaleensa alussa oleville nuorille lukijoille, mutta veikkaisin, että varsinkin Taneli ja FC Mörlökit tempaa mukaansa isommatkin koululaiset.

Petja Lähteen kirjoittama ja Roosa Hepomäen kuvittama futisaiheinen tarina sijoittuu osittain avaruuteen. Avaruuden ilkeät mörlökit kiusaavat arkoja superpalloja. Jos superpallot häviävät, mörlökit aikovat puhkaista ne. Samaan aikaan jalkapalloa rakastava 8-vuotias Taneli potkii palloa puistossa ja huutaa innoissaan:

Minä olen universumin paras futaaja!

Superpallot kuulevat Tanelin julistuksen ja laskeutuvat toiveikkaina avaruusaluksellaan Tanelin luo: voisiko Taneli auttaa niitä päihittämään mörlökit?

Tykkäsin kovasti kirjan tarjoamasta seikkailusta, jossa päähenkilön rohkeus ja neuvokkuus auttoivat selviytymään kiusanhenkiä vastaan. Kuvitus antaa vähän konsolipelimäisen vaikutelman, mikä sopii tähän kirjaan erinomaisesti. Suosittelen kaikille pienille futisfaneille!

Tapani Baggen ja Hannamari Ruohosen kädenjälkeä oleva Jenni ja punainen poni alkaa lastenkirjoissa tutusta tilanteesta: perhe muuttaa uuteen paikkaan ja kaverit jäävät vanhaan. 

Typerä muutto, Jenni ajatteli. Miksei voitu pysyä Keravalla? Siellä oli kaikki kaverit. Täällä ei ollut mitään.

Jenni ei oikein tiedä mihin ryhtyisi. Äiti on ukulelekiertueella ja isä keskittynyt tilitoimistonsa pyörittämiseen. Keinusta on naru poikki ja kirjastoon on matkaa. Yhtäkkiä Jenni näkee pihassa punaisen ponin, jonka omistajan etsiminen tuo Jennille monta uutta ystävää.

Baggen vähäeleinen kirjoitustyyli vangitsee hyvin sen taian, joka lapsuuden pitkiin kesiin kuuluu. Ruohonen täydentää tarinaa kauniilla kuvituksellaan, joka onnistuu olemaan samanaikaisesti sekä hauras että vahva.

***

Taneli ja FC Mörlökit / Petja Lähde / Roosa Hepomäki / Karisto 2019

Jenni ja punainen poni / Tapani Bagge / Hannamari Ruohonen / Karisto 2019

Aiemmin Kirjakärpänen-sarjasta esitelty:

Talvikki ja ensimmäinen älypuhelin

Elias ja sukkapallopomppupuu 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjat saatu arvioitavaksi blogia varten.

Kariston viime vuonna perustetussa Kirjakärpänen-sarjassa on mukavaa surinaa ja hauskaa pörinää. Sarja tarjoaa helppolukuisia, tämän päivän lapsia puhuttelevia tarinoita vähän samaan tyyliin kuin WSOY:n Lukupalat-sarja.

Meillä tutustuttiin Riina Katajavuoren kirjoittamaan ja Liisa Kallion kuvittamaan Talvikki ja ensimmäinen älypuhelin -kirjaan sekä Jyri Paretskoin ja Nadja Sarellin Elias ja sukkapallopommipuu -kirjaan.

                            

Talvikki on alakoululainen, joka vihdoin ja viimein saa ikioman älypuhelimen kivikautisen näppäinpuhelimen tilalle. Yhdessä parhaan ystävänsä Mesin kanssa Talvikki ottaa ilon irti uudesta kännykästä: nyt pystyy käyttämään emojeita, kuvaamaan tanssivideoita ja osallistumaan sekä luokan että perheen omiin keskusteluryhmiin. Mutta voi kauhistus! Uusi kännykkä häviää jo ensimmäisenä päivänä – mikä nyt neuvoksi?

Itku tunkee kurkkuun. Uusi hieno puhelin! Puoliksi hänen omilla rahoillaan ostama!

Katajavuori kuvailee osuvasti älypuhelimen lumoa ja sen tarjoamaa uudenlaista maailmaa. Esille ei tuoda pelkästään kännykän kivoja puolia, vaan pientä lukijaa muistutetaan myös vastuullisuudesta: älypuhelimet ovat kalliita ja niistä on pidettävä huolta. Samalla herätellään lempeästi näkemään maailmaa myös ruudun ulkopuolelta. Liisa Kallion kuvitusjälki on raikasta ja hyväntuulista.

***

Kirja: Talvikki ja ensimmäinen älypuhelin

Teksti: Riina Katajavuori

Kuvitus: Liisa Kallio

Kustantaja: Karisto 2019

                          

Paretskoin kirjassa kouluikäinen Elias vauhdittaa tylsää päiväänsä mielikuvitusleikeillä. Hän valjastaa perheen Lulu-koiran Hirmu-tiikeriksi ja pukeutuu itse Kauhistuttajaksi. Elias sulloo pyöräilyhousut täyteen sukkapalloja ja lähtee puistoon. Puussa kuikuilevasta oravasta kehkeytyy viekas Kurre K. Oravainen, jonka Elias yrittää vangita. Pakkaa saapuu sekoittamaan Eliakselle ennestään tuntematon tyttö, Emma, joka sinnikkäästi päättää ystävystyä Eliaksen kanssa, vaikka poikaa ensin epäilyttää koko tyttö. Kirjan lopussa kuitenkin paljastuu päivän tärkein anti: 

Minä sain uuden kaverin!

Elias ja sukkapallopommipuu on mukavasti kirjoitettu esimerkki siitä, miten ripaus mielikuvitusta auttaa muuttamaan tylsän päivän jännittäväksi seikkailuksi. Itseäni jäi hiukan harmittamaan se, että Elias ja Emma heittelivät sukkapallopommeja puussa piileksivää oravaa kohti, vaikka heidän tarkoituksenaan ei toki ollut vahingoittaa oravaa vaan pelkästään säikäyttää se tiehensä. Nadja Sarell on yksi lempikuvittajistani, jonka kädenjälkeen olemme tutustuneet muun muassa Hilja ja vihreän talon kesä -kirjassa. Hänen tyylinsä sopii hienosti Eliaksen tarinaan.

Kirja: Elias ja sukkapallopommipuu

Teksti: Jyri Paretskoi

Kuvitus: Nadja Sarell

Kustantaja: Karisto 2018

***

Tutustu myös näihin aiemmin esiteltyihin helppolukuisiin kirjoihin:

2A:n kamut ja Nuttura-Hulda

Aino, Matias ja hauskat lomapäivät

Auttamistoimisto Luna ullakolla

Bellan pennut muuttavat

Bellan pentupoppoo

Kaiken kadottajan arvoitus

Lätkä-Lauri ja haamupelastus

Onnenkepparit-sarja: Olivia ja Onnentähti

Yökoulu ja kadonnut opettaja

Yökoulu ja kauheat naapurit

Yökoulu ja noidutut tossut

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Kuvat: Saku Aaltonen Photography 

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat

Instagram