Kirjoitukset avainsanalla Nora Lehtinen

Kirjat arvostelukappaleita.

Vielä hetki sitten varhaisaamujen työmatkani olivat heinäkuisen raukeita. Torimyyjät nostelivat mansikkalaatikoita pöydille ja ilmassa väreili lupaus iltapäivän paahteesta. Nyt aamuisin täytyy jo vetää neuletakkia t-paidan päälle, ja mieli on vaivihkaa siirtynyt syksyyn. 

Syksyyn kuuluvat neuletakkien ja kiireisempien aamujen lisäksi myös lastenkirjat. Luimme kesälläkin paljon, mutta tiedän, että iltojen vähitellen pidentyessä ja pimentyessä saan lapset kainalooni satuja kuuntelemaan vielä paljon useammin kuin valoisina kesäiltoina. Loppukesä onkin tuonut tullessaan ilahduttavan määrän lastenkirjauutuuksia, joita kelpaa viltin alla pötkötellen lukea. Esittelen alla muutaman tärpin kirjoista, jotka edustavat keskenään erilaisia tyylejä, mutta joita yhdistää yksi tärkeä asia: ne ovat hyviä.

Ainon ja Matiaksen jännittävä syksy (Nora Lehtinen / kuv. Anne Muhonen / Pieni Karhu 2019)

Selkokielisen lastenkirjasarjan toinen osa käsittelee meidänkin perheessämme ajankohtaista aihetta: ensimmäistä koulusyksyä. Aivan kuten ensimmäisessä osassa (Aino, Matias ja hauskat lomapäivät), tässäkin kirjassa valttikortiksi nousee tuikitavallinen arki. Lämminhenkiset tarinat ja pirteä kuvitus ovat kerrassaan valloittavia!

Pierun elämää (Malin Klingenberg / kuv. Sanna Mander / suom. Hannele Huovi / S&S 2019)

Loruja pieruista – tämä kirjahan on kuin luotu omalle jälkikasvulleni, mietin saadessani käsiini suomenruotsalaisen Malin Klingenbergin kirjoittaman uunituoreen lastenkirjan. Minulla on kaksijakoinen suhtautuminen pieruhuumoriin – välillä toivon sydämeni pohjasta, että lapseni arvostaisivat pieruvitsejä edes hiukan vähemmän, välillä taas, niin no, välillä luen heille aivan innoissani riimejä pieruista. Mutta ovathan nämä nyt aivan mahtavia, lukekaa vaikka itse:

Ei sukeltajan pylly ollut tarpeeksi tiukka.

Pieru luiskahti mereen ja hiippaili hiukka,

pyöri kuplana, kammoksui kummaa kalaa,

sitten saavutti pinnan ja puhkesi salaa.

Pierun elämää -kirjan on kuvittanut Finlandia-palkittu Sanna Mander, ja kirjasta tuleekin itse asiassa vahvasti mieleen Avain hukassa -voittoteoksen herkullisen runsas ja omintakeinen kuvitus. Hannele Huovi puolestaan on riimitellyt ruotsinkieliset lorut suomeksi.

Kadonneet puutarhatontut (Taru Viinikainen / kuv. Oili Kokkonen / WSOY 2019)

Ihastuttava Tiltu ja Lettu -sarja on saanut jo kolmannen osansa. Kyseessä on eittämättä yksi parhaimpia kotimaisia lastenkirjasarjoja, joita viime vuosina on julkaistu, enkä koe liioittelevani, kun vertaan kirjailija Taru Viinikaista syvästi ihailemaani Astrid Lindgreniin. Enkä myöskään usko, että yksikään toinen kuvittaja olisi saanut loihdittua niin yltäkylläisen hyväntuulisen kuvituksen täydentämään Tiltun ja Letun tarinaa kuin Oili Kokkonen

Prinsessa Rämäpää ja vessasanat (Elina Hirvonen & Anna ja Iivari Kiiskinen / kuv. Mervi Lindman / Tammi

2019)

Sympaattinen Rämäpää aloittaa eskarin Elina Hirvosen kirjasarjan toisessa osassa. Kuten ensimmäisessä Rämäpää-kirjassa (Prinsessa Rämäpää ja talvitaika), myös tässä lapsen vahva mielikuvitus on pääosassa. Hirvosen omat alakouluikäiset lapset osallistuivat kirjoitusprosessiin äitinsä kanssa ja toimivat alkusysäyksenä hauskalle vessasanateemalle. 

***

Lue myös:

Prinsessa Rämäpään talvitaika

Tiltu ja Lettu – Leikkimökin asukas

Tiltu ja Lettu – Joulujupakka

Patrik ja Superseniorit – Seniorivoimaa!

Aino, Matias ja hauskat lomapäivät 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sain hiljattain arvostelukappaleen Nora Lehtisen kirjoittamasta ja Anne Muhosen kuvittamasta selkokielisestä lastenkirjasta nimeltään Aino, Matias ja hauskat lomapäivät.

Vaikka kirja on muuten aivan tavallinen lastenkirja, se on kirjoitettu selkokielellä. Selkokeskus määrittelee selkokielen yleiskieltä helpommaksi suomeksi, joka on mukautettu luettavampaan ja ymmärrettävämpään muotoon. Myös Aino, Matias ja hauskat lomapäivät on sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan selkokieltä. Idean selkokieliseen kirjaan esikoiskirjailija oli saanut työskennellessään erityisopettajana lasten kanssa, joilla oli kielellisiä vaikeuksia. Lehtinen oli kiinnittänyt huomiota selkokirjallisuuden vähyyteen ja miettinyt, että tarvitaan enemmän myös sellaisia kirjoja, joissa on selkeät tekstit ja kuvat. Lehtisen kirjassa esimerkiksi yhdellä rivillä on vain yksi lause.

Aino, Matias ja hauskat lomapäivät kertoo kolme mukavan arkista kesälomatarinaa. Kirjan nelihenkinen perhe, johon kuuluu äiti, isä, 10-vuotias Matias ja 6-vuotias Aino, on juuri muuttanut vanhaan keltaiseen puutaloon, jota ympäröi kaunis puutarha. Tarinoiden lumo syntyy tapahtumien tavallisuudesta: ensimmäisessä tarinassa katetaan päivällinen uuden kotitalon takapihalle ja toisessa tarinassa vietetään sadepäivää sisällä kavereiden ja erilaisten leikkien parissa. Kolmas tarina kertoo perheen kesälomamatkasta maatilalle.

Kirjassa käsitellään jonkin verran myös tunteita: miten isää harmitti, kun nurmikolla lojunut kivi rikkoi ruohonleikkurin, miten pettynyt Aino oli, kun taivaalta ropiseva sade pilasi uimareissun ja miten Matiaksesta tuntui pahalta, kun vaivalla tehty legotorni kaatui.

Tarinoiden lomassa on paljon pienille lukijoille ja kuuntelijoille suunnattuja kysymyksiä, joista osa liittyy kirjaan ja osa lapsen omaan elämään. Omat lapseni tykkäävät tällaisesta vuorovaikutuksellisuudesta, mutta itse suhtaudun siihen vähän kaksijakoisesti: on totta kai mukavaa, kun kirja saa aikaan keskustelua ja lapsetkin saavat olla äänessä kirjaa kuunnellessaan, mutta usein toistuvat kysymykset rikkovat sadunomaista maailmaa.

Anne Muhosen kuvitus on iloisen värikästä, hyväntuulista ja mittasuhteiltaan selkeää. Aino, Matias ja hauskat lomapäivät on kiva kesäkirja ja sopii mielestäni erityisesti eskari-ikäisille ja pienille alakoululaisille.

***

KirjaAino, Matias ja hauskat lomapäivät

Teksti: Nora Lehtinen

Kuvitus: Anne Muhonen

Kustantaja: Pieni Karhu 2018

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Kuvat: Saku Aaltonen Photography 

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat