Kirjoitukset avainsanalla Laura Hughes

Lastenhuoneen kirjahyllystä löytyy vielä kymmenittäin kuvakirjoja, vaikka esikoinen on viime aikoina hienovaraisesti vihjaissut niiden olevan tylsiä. (Ja kun sanon hienovaraisesti vihjaissut, tarkoitan tietenkin kaikkea muuta.)

Kolmevuotias arvostaa kuitenkin vielä isoja kirjoja ja värikkäitä kuvia, kuten esimerkiksi viimeisintä Viikon kirjaa. Lasten valikoimasta löytyy myös useampi riimitelty kuvakirja. Jostain syystä nämä eivät ole kuitenkaan koskaan nousseet lempikirjojen joukkoon vaan ovat yleensä niitä kaikkein vähiten luettuja kuvakirjoja. Lapseni ilmeisesti tykkäävät kuunnella runot runoina ja tarinat tarinoina.

Tässä kuitenkin muutaman runomuotoisen kuvakirjan esittely. Omasta mielestäni ne tuovat ihan mukavaa vaihtelua perinteisiin kuvakirjoihin.

KirjaOma pikku kulta

Teksti: Mark Sperring

Suomennos: Raija Rintamäki

Kuvitus: Alison Brown

Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2017

Ostin tämän kirjan esikoiselle loppukeväästä, kun hänellä oli pahojen unien kausi ja muutenkin vähän sellainen vaihe, että rakkautta ja läheisyyttä tarvittiin aivan erityisen paljon. Kuten aina hänen käydessään läpi jotain isoa myllerrystä, ikään liittyvää tai hänen persoonalleen ominaista, hän kohdistaa kiukkunsa erityisesti minuun. Oma pikku kulta on hellyttävä tarina siitä, miten vanhempien rakkaus on ja pysyy, vaikka lapsi kasvaisi ja maailma muuttuisi.

"Nyt ja aina rakastaa iso omaa pikkuista.

Maailma voi muuttua, rakkaus on ikuista."

Tämä kirja keikkuu ihanan ja siirappisen rajamailla kellahtaen kuitenkin omasta mielestäni ihanan puolelle. Kirja ei kuitenkaan ole millään tavalla jännittävä tai mukaansatempaava - eikä tällaisen kirjan tarvitsekaan olla - joten sitä luetaan vain silloin, jos itse kaivan sen hyllystä esille. 

KirjaSynttärikutsu karkuteillä

Teksti: Lucy Rowland

Kuvitus: Laura Hughes

Suomennos: Terhi Leskinen

Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2017

Mummilta ja ukilta saatu kuvakirja kertoo kuusi vuotta täyttävästä Ellasta, joka lähtee viemään syntymäpäiväkutsuja ystävilleen. Yksi kutsukirje katoaa matkalla ja päätyy velhon, merirosvojen, papukaijan, prinsessan, ritarin ja lentäjän kautta takaisin Ellan taskuun niin ettei hän ehdi edes huomaamaan sen olleen poissa. Yllätys on suuri, kun Ellan kutsujen aika koittaa ja hän oven avatessaan näkee melkoisen vierasmäärän odottelevan oven takana. 

Tämän kirjan parasta antia ovat värikkäät kuvat. Tarina on ihan hauskasti keksitty, mutta jostain syystä tämäkään kirja ei erityisemmin ole kiinnostanut esikoista, vaikka hän juhlien suunnittelua rakastaakin. Sen sijaan kolmevuotias kyllä tykkää kuunnella, missä kaikkialla Ellan kutsu seikkaili.

KirjaMinun, sanoi orava

Teksti: Rachel Bright

Suomennos: Katariina Kallio

Kuvitus: Jim Field

Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2017 (kirja saatu arvioitavaksi Kustannus-Mäkelältä

Minun, sanoi orava kertoo huolettomasta Oili Oravasta, jolle ei tule mieleenkään kerätä ruokaa varastoon talvea varten. Nälissään hän huomaa, että männynoksalla keikkuu vielä yksi käpy, mutta samaan käpyyn on iskenyt silmänsä myös "Metsän kovin keräilijä, Sadan Kävyn Sakari". Alkaa tiukka kisa kävystä:

"Oili itki: "Minulla on NÄLKÄ, senkin ahmatti."

"Minä tahdon VARASTOIDA", puolusteli Sakari."

Loppujen lopuksi kävyn sieppaakin lintu oravien molskahtaessa jokeen.

Päästyään turvaan oravat tajuavat, miten hölmöjä olivat ja samalla niistä tulee ystäviä.

"Kun kinat jättää sikseen,

totuus näkyy kaiken takaa:

on onni silloin suurin,

kun sen TOISTEN KANSSA JAKAA."

Tämä kirja on hauskimmillaan niissä kohdissa, joissa oravat tosissaan kilpailevat siitä, kumpi saa kävyn. Kirjan loppu on vähän pliisu, mutta toisaalta, kyseessä on alle kouluikäisille suunnattu satu, joten ehkä on ihan hyvä, että lopussa korostetaan ystävyyden ja asioiden jakamisen tärkeyttä ennemmin kuin oman edun tavoittelemista, vaikka jälkimmäinen teema onkin kuvattu hersyvämmin.

TYKÄTÄÄNKÖ TEILLÄ RUNOMUOTOISISTA KUVAKIRJOISTA?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Kuvat: Saku Aaltonen Photography 

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat

Instagram