Kirjoitukset avainsanalla Harri Harju

Kirja saatu arvioitavaksi Kirjapajalta.

Olen kotoisin Pohjanmaalta, vaikka sitä ei puheestani kuulekaan. Jostain syystä murre ei ole koskaan tarttunut minuun vaan puhuin lapsenakin melko yleiskielisesti. Olen kuitenkin suuri murteiden kannattaja, sillä ne rikastuttavat rakastamaani suomen kieltä ja ilahduttavat erityispiirteillään. On hauskaa, että toisella puolella Suomea nipsaistaan puolet sanasta pois, kun taas toisaalla koetaan tarvetta lisätä ylimääräisiä vokaaleja. 

Innokkaimmat vokaalin ostajat asuvat Etelä-Pohjanmaalla, ja sinne myös tämän postauksen kirja kielellisesti sijoittuu. Harri Harjun kirjoittama Etelä-Pohjanmaan lasten satukirja - Parahia tarinoota kersoolle ja aikuusille on hulvaton kokoelma perinteisiä kertomuksia etelä-pohjalaiseen leveään murteeseen käännettynä. Satuja ei ole pelkästään kirjoitettu murteella, vaan ne on myös sovitettu etelä-pohjalaiseen mielenmaisemaan sopiviksi. 

Esimerkiksi tarina Nisupojasta maalaa heti alkuun herkullisen kuvan etelä-pohjanmaalaisesta avioparista elämänsä ehtoopuolella. Pystyn aivan kuulemaan korvissani kahvinkeittimen hiljaisen porinan ja kiikkustuolin narinan:

"Elipä kerran vanaha ukko ja akka ihan kaharestansa. Kersoja ei niille ollu siunaantunu ollenkaan. Yhtenä päivänä se akka sanoo sille miähellensä: "Minä tairankin leipua meille nisutaikinasta poijan."

Se ukko tais vähän epäällä, notta mitähän tuastakin nyt tuloo, mutta ei se sanonu mitään."

Aivan pienille lapsille nämä sadut eivät sovi - kuten eivät mielestäni sovi kaikki alkuperäisetkään - sillä kerronta on paikoittain aika raadollista:

"Ja se susi hönkääsi pari kertaa siihen mökin seinähän, eikä enempää tarvittukaan, kun se olokitekeles oli maan tasalla. Ja sitten susi söi porsahan nahkoonensa, karvoonensa." 

Myös Minna Kosusen kuvitus menee joissakin piirroksissa jopa pelottavan puolelle:

Aikuisen lukijan näkökulmasta leveä murre yhdistettynä synkähköön, realistiseen ja paikoin jopa pessimistiseen maailmankatsomukseen on kuitenkin virkistävää. Alla ote tarinasta Saapasjalakaanen kollikissa:

"Ei se kolli nyt sen poijan miälestä ollu alakuhunkaan sellaanen, mitä olis voinu eres hyvällä taharolla sanua perinnöksi. Se poika funteeras nurruusena notta: "Mun veikoot voi nyt kunnialla ansaata elantonsa, mutta kun minä oon nylykeny tuppehen tuan kollin ja syäny sen ja viälä saanu myityä sen nahaan, niin sitten ei auta muu kun kualla näläkähän."

Tämä kirja sopiikin parhaiten aikuisille, jotka haluavat sukeltaa väkevän murteen maailmaan. Kotiseuduiltaan lähteneille etelä-pohjalaisille muistoksi ja pitkien peltojen laidalle muuttaville tervetulotoivotukseksi. Suosittelen kirjaa myös ääneen luettavaksi yhteisiin illanistujaisiin - löyhäkin tunneside Etelä-Pohjanmaalle riittää saamaan vatsan kipeäksi nauramisesta.

***

KirjaEtelä-Pohjanmaan lasten satukirja - parahia tarinoota kersoolle ja aikuusille

Teksti: Harri Harju

Kuvitus: Minna Kosunen

Kustantaja: Kirjapaja 2002, 4. painos 2011

Postauksen kuvat: S. Aaltonen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Kuvat: Saku Aaltonen Photography 

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat