Kirjoitukset avainsanalla Jan Pedersen

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Miten siili voi kuulostaa tuollaiselta? Onko tuo muka oikeastikin metsäkauriin varoitusääni? En olisi ikinä arvannut!

Miten kiirii kiirunan soidinääni ja miltä kuulostaa varoitusta säksättävä orava? Miten hirviemo kutsuu vasaansa? Entäpä suden ulvonta - kylmät väreet juoksevat selkäpiitä pitkin sitä kuunnellessa.

Jan Pedersen on koonnut kattavaan Pohjolan eläimet äänessä -teokseensa 100 eläintä äänineen. Siinä on aika paljon tutkittavaa uteliaalle mielelle, lapselle tai aikuiselle. Pedersen kirjoittaa esipuheessaan, miten paljon kaupungin häly vaikuttaa ihmiseen. Emme enää muista miltä eläimet kuulostavat. Tavallaan tuntuu aika koomiseltakin, että vuonna 2018 opimme eläinten ääniä kirjasta. Että minun lapseni istuvat turkulaisen keskustakolmiomme olohuoneen sohvalla ja painavat nappia: näin ääntelee mäyrä. Vaikka oikeasti tärkeintä tässäkin lienee se, että lapsia ylipäätään kiinnostaa luonto, että heitä viedään välillä metsään kauas keskustan vilskeestä ja että heille opetetaan, miten luontoa kohdellaan kunnioittavasti.

Pohjolan eläimet äänessä -kirja on jaettu neljään kategoriaan: nisäkkäät, matelijat ja sammakkoeläimet, hyönteiset ja linnut. Tiesittekö muuten, mikä on Suomen pienin nisäkäs? (Minä en tiennyt.) (Ai haluatte, että kerron? Okei. Vaivaispäästäinen. Se painaa vain muutaman gramman!)

Kaikista eläimistä on huikeiden kuvien ja ääninäytteiden lisäksi yksityiskohtainen tietopaketti. Kaikkea ei välttämättä haluaisi tietää: Pedersen esimerkiksi kertoo, että harakat kääntävät porukalla ympäri piikkipalloksi kiertyneen siilin. Enkä usko, että ne tekevät niin kysyäkseen kuulumisia. Eihän tässä sinänsä mitään shokeeraavaa ole: näinhän luonnossa toimitaan. Ja siili itse syö esimerkiksi jyrsijöiden poikasia. Mutta jotenkin mielikuva itseään puolustavan siilin ympärillä hyppelevistä ja sitä nokkivista harakoista käy tunteisiin. En ole myöskään koskaan unohtanut kamalaa tilannetta, jota todistin parikymppisenä: tiellä pomppelehti untuvikko, jota emolintu yritti hädissään ohjata johonkin suuntaan, ja sitten tuli iso lokki ja nappasi linnunpojan kynsiinsä emolinnun yrittäessä puolustaa jälkikasvuaan. 

Tämä kirja antaa lukijalleen paljon. Se on mielenkiintoinen matka Pohjolan eläinten äänimaailmaan. Se herättää ajatuksia ja nostaa pintaan muistoja omista luonto- ja eläinkokemuksista. Tämä kirja on kuin ikkuna, josta avautuu salaperäinen metsämaisema. Välillä on kiva mennä luontoon, välillä on kiva istua sohvalla ja ihailla luontoa kirjan sivuilta.

Savojärven rannalla retkikahvilla syyskuussa 2017:

Ruotsalaisen valokuvaaja-kirjailija-toimittaja-seikkailija Pedersenin kirjan on suomentanut ja myös Suomen luontoon sopivaksi muokannut Iiris Kalliola, lintujen osalta Lasse J. Laine. 

Kirjan on kustantanut Tammi. Kirjassa on käytetty useiden eri valokuvaajien kuvia ja äänittäjien nauhoja.

Alkuteos: Svenska djur (Bokförlaget Max Ström 2017)

Postauksen kuvat: S. Aaltonen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Kuvat: Saku Aaltonen Photography 

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat