Kirjoitukset avainsanalla Heli Karjalainen

Joulumaan tonttujen tarinat ei nimestään huolimatta ole erityisen talvinen kirja, joten uskalsin valita sen Viikon kirjaksi tällaisen kuuman kesäpäivän ratoksi. Kyseessä on Heli Karjalaisen kirjoittama ja Marjaliisa Pitkärannan kuvittama satukirja, jonka olen saanut joululahjaksi vuonna, hupsista heijaa, 1989. Melkein 30 vuotta sitten! Muistan vieläkin ristiriitaisen suhtautumiseni kirjaan: tavallaan pidin siitä kovasti, tavallaan koin tylsäksi. Parasta tässä kirjassa on ehdottomasti Pitkärannan hurmaava kuvitus, joka saa haikailemaan Lappiin revontulia ja öistä tähtitaivasta katselemaan ja tuntureille ruska-aikaan nuotiokahveja keittämään.

Viikon kirja sisältää kymmenen kertomusta joulupukin aputonttujen puuhailuista ja seikkailuista. Lempitarinassani kultaa huuhtomaan lähtenyt Hippu-tonttu löytää jotain kultaakin kalliimpaa – haavoittuneen koiran, josta tulee sen paras ystävä. Toisessa suosikissani kekseliäs Pohtimo-tonttu pelastaa ladunvarteen uupuneen hiihtäjän paleltumiselta. Mieleeni on jäänyt elävästi myös kertomus Peski-tontusta, joka toimii joulupukin poronhoitajana ja suuttuu ihmisten ajattelemattomuudesta. 

Joulumaan tonttujen tarinat on siitäkin kiinnostava kirja, että siinä oppii hiukan saamea, johon en aikaisemmin ole lastenkirjoissa törmännyt. Postitontun iloinen yllätys -tarinassa Kuhtta-niminen tonttu kertoo, että sen nimi on alun perin joulupukin antama: kun joulupukki kuuli, että Kuhtta on matkustanut 36 maan halki, hän antoi tälle nimeksi Golbmalogi Guhtta, 36. Mutta tonttu oli epäillyt, ettei kukaan osaisi kutsua sitä niin pitkällä nimellä, ja niin nimi jätettiin muotoon Kuhtta. 

Löytyykö teillä lasten kirjahyllystä kirjoja, jotka ovat peräisin omasta lapsuudestanne? :) 

***

KirjaJoulumaan tonttujen tarinat

Teksti: Heli Karjalainen

Kuvitus: Marjaliisa Pitkäranta

Kustantaja: WSOY 1989

 

Kommentit (2)

Margit
1/2 | 

Meillä kahden pojan pikkuveli sai kunnian olla Jussa-tonttu tämän meillä todella paljon luetun kirjan mukaan. Ranualla on Jussan ja Nessin tupa - oli ainakin aikoinaan - ja kahvilassa oli alkuperäiset piirrokset tauluina seinillä. Juniori hoksasi 'itsensä' sieltä - hihkui, että toi oon minä - ja sai palkinnoksi kahvilan tädiltä jäätelön :) 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Kuvat: Saku Aaltonen Photography 

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat