Kirjoitukset avainsanalla Tapani Bagge

Kirjat saatu arvioitavaksi blogia varten.

Kariston helppolukuinen Kirjakärpänen-sarja on kasvanut kahdella uutuudella: Taneli ja FC Mörlökit sekä Jenni ja punainen poni. Kirjat on suunnattu erityisesti lukutaipaleensa alussa oleville nuorille lukijoille, mutta veikkaisin, että varsinkin Taneli ja FC Mörlökit tempaa mukaansa isommatkin koululaiset.

Petja Lähteen kirjoittama ja Roosa Hepomäen kuvittama futisaiheinen tarina sijoittuu osittain avaruuteen. Avaruuden ilkeät mörlökit kiusaavat arkoja superpalloja. Jos superpallot häviävät, mörlökit aikovat puhkaista ne. Samaan aikaan jalkapalloa rakastava 8-vuotias Taneli potkii palloa puistossa ja huutaa innoissaan:

Minä olen universumin paras futaaja!

Superpallot kuulevat Tanelin julistuksen ja laskeutuvat toiveikkaina avaruusaluksellaan Tanelin luo: voisiko Taneli auttaa niitä päihittämään mörlökit?

Tykkäsin kovasti kirjan tarjoamasta seikkailusta, jossa päähenkilön rohkeus ja neuvokkuus auttoivat selviytymään kiusanhenkiä vastaan. Kuvitus antaa vähän konsolipelimäisen vaikutelman, mikä sopii tähän kirjaan erinomaisesti. Suosittelen kaikille pienille futisfaneille!

Tapani Baggen ja Hannamari Ruohosen kädenjälkeä oleva Jenni ja punainen poni alkaa lastenkirjoissa tutusta tilanteesta: perhe muuttaa uuteen paikkaan ja kaverit jäävät vanhaan. 

Typerä muutto, Jenni ajatteli. Miksei voitu pysyä Keravalla? Siellä oli kaikki kaverit. Täällä ei ollut mitään.

Jenni ei oikein tiedä mihin ryhtyisi. Äiti on ukulelekiertueella ja isä keskittynyt tilitoimistonsa pyörittämiseen. Keinusta on naru poikki ja kirjastoon on matkaa. Yhtäkkiä Jenni näkee pihassa punaisen ponin, jonka omistajan etsiminen tuo Jennille monta uutta ystävää.

Baggen vähäeleinen kirjoitustyyli vangitsee hyvin sen taian, joka lapsuuden pitkiin kesiin kuuluu. Ruohonen täydentää tarinaa kauniilla kuvituksellaan, joka onnistuu olemaan samanaikaisesti sekä hauras että vahva.

***

Taneli ja FC Mörlökit / Petja Lähde / Roosa Hepomäki / Karisto 2019

Jenni ja punainen poni / Tapani Bagge / Hannamari Ruohonen / Karisto 2019

Aiemmin Kirjakärpänen-sarjasta esitelty:

Talvikki ja ensimmäinen älypuhelin

Elias ja sukkapallopomppupuu 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Omaan lapsuuteeni kuuluivat tärkeänä osana Viisikoiden kaltaiset seikkailukirjat, joita saatoin ahmia yhden päivässä. Lastenhuoneen kirjahyllyssä komeilee nytkin rivi vanhoja Viisikko-kirjoja, mutta olen alkanut epäillä, ettei omia lapsiani välttämättä kiinnosta koko sarja siinä vaiheessa, kun he ovat seikkailukirjaiässä. Tapani Baggen kirjoittama ja Carlos da Cruzin kuvittama uusi sarja Apassit-etsiväkerhosta vaikuttaa monin verroin laadukkaammalta kuin Enid Blytonin parhaimmillaan (vai pahimmillaan?) viikossa kynäilemät kirjat.

Aavehevosen arvoitus on Apassit-sarjan avausosa ja sijoittuu Helsinkiin vuonna 1910. Bagge maalailee tuon ajan Helsingistä niin mehevän kuvan, että huomaan vaipuvani nostalgisiin tunnelmiin, vaikka olen syntynyt vasta 1980-luvulla. Katulyhdyissä paloi kaasuliekki ja lapset potkivat pihalla korkinpaloilla ja paperilla täytettyä, kankaanpalasista ommeltua jalkapalloa. Eväsleivät käärittiin voipaperiin ja autoista puhuttiin automobiileina.

Kuten seikkailukirjoissa on tapana, myös tässä kirjassa nokkelat lapset perustavat salaseuran ja alkavat ratkoa rikoksia, joiden edessä aikuiset vain levittelevät käsiään. Lyseota käyvä Heikki, jonka äiti on töissä Stockmannilla ja isä postissa, ottaa johtajan roolin. Salaseuran jäsenistä koulua käy Heikin lisäksi vain Erik, joka tiedemiehen lapsena on taipuvainen syvälliseen pohdiskeluun. Otto kuuluu kalastajaperheeseen ja Samuli kaupustelee kadunkulmissa sanomalehtiä. Salaseuraan kuuluminen sinetöidään juhlallisella verivalalla.

Ensin täytyisi määritellä hyvä ja paha, Erik sanoi. - Filosofiasta tiedämme, että raja on häilyvä ja riippuu näkökulmasta. 

- Älä nyt sotke tähän filosofiaa, Heikki sanoi. - Vannot vain ja mietit sitten kotona omin päin.

Aavehevosen arvoitus -kirjassa selvitetään sumussa laukkaavan, näyteikkunoita rikkovan ja pelottavalta näyttävän aavehevosen mysteeriä. Aavehevonen herättää kaupunkilaisissa kauhua, mutta onneksi Apassi-seuran lapset alkavat yhteistuumin selvittää, mistä oikein on kyse.

Omille lapsilleni en tätä kirjaa ole vielä lukenut, sillä esikoinen arveli sen olevan liian jännittävä. Itse tykästyin sekä tarinaan että kuvitukseen kovasti ja suosittelen kirjaa lämpimästi erityisesti alakouluikäisille seikkailukirjojen ystäville! 

Kirjasta on tykätty myös Lastut-blogissa!

***

KirjaAavehevosen arvoitus (Apassit 1)

Teksti: Tapani Bagge

Kuvitus: Carlos da Cruz

Kustantaja: Karisto 2018

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Kuvat: Saku Aaltonen Photography 

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat

Instagram