Kirjoitukset avainsanalla Readme.fi

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Kun kuulin, että nyt myös pojille on kirjoitettu oma kirja Iltasatuja kapinallisille tytöille -hengen mukaisesti, olin sekä ilahtunut että rehellisesti sanottuna vähän ärsyyntynyt. Miksikö ärsyyntynyt? Varmaan siksi, että aika lailla kaikki koulussa lukemani historiankirjat ovat olleet "rohkeiden poikien kirjoja". Tyttöjen ääni on alkanut kuulua vasta viime aikoina. Vasta nyt, 2010-luvulla, maailma on kunnolla herännyt kertomaan niistä lukuisista rohkeista ja älykkäistä tytöistä ja naisista, joita on aina ollut olemassa.

Ja kun tytöistä julkaistiin lyhyen ajan sisällä useampi kirja, alkoi sieltä täältä kuulua soraääniä: entä pojat! Koska pojat saavat oman kirjansa?

Pojilla on aina ollut omat kirjansa, on mieleni tehnyt vastata. 

Mutta kuten sanoin, olin toisaalta myös ilahtunut. No miksikö ilahtunut? Siksi, että tunnen ihania pieniä poikia, rohkeita ja omanlaisiaan, joille on tärkeää lukea tarinoita sellaisista pojista ja miehistä, jotka eivät ole historiankirjoista tuttuja valloittajia, sotasankareita, diktaattoreita tai hallitsijoita. Ben Brooksin kirjoittamassa kokoelmassa on sekä tuttuja että tuntemattomia miehiä, jotka ovat päässeet kirjaan mukaan olemalla myötätuntoisia ja uskomalla itseensä. Historian julmuuksien ja tämän päivän donaldtrumpien keskellä on tärkeää tuoda esille myös toisenlaisia tarinoita. 

John Lennon ja Yoko Ono Quinton Winterin kuvittamina.

Rohkeiden poikien kirjassa kerrotaan monesta tärkeästä aiheesta. Esitellään miehiä, jotka ovat ylittäneet esteitä: korjanneet sukupuoltaan, rikkoneet ennakkoluuloja, voittaneet rasismin, selättäneet vammautumisen, luoneet uutta, tehneet hyvää ja puolustaneet heikompiaan. Inspiroineet omalla esimerkillään. 

Brooksin kirjassa on yli sata mielenkiintoista tositarinaa, joukossa esimerkiksi Alan Turing, Barack Obama, Daniel Radcliffe, John Lennon, Ludwig van Beethoven, Mahatma Gandhi, Ralph Lauren, Roald Dahl ja Stephen Hawking.

Uskon vakaasti, että Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirjasta alkanut erilaisten tositarinoiden buumi tekee hyvää sekä aikuis- että lapsilukijoille. Opettajat saavat loistavaa materiaalia historiantunneille, kun suuria asiakokonaisuuksia voidaan elävöittää tällaisten kirjojen tarjoamilla henkilökuvilla. Eikä sillä loppujen lopuksi ole väliä, kerrotaanko meille rohkeista pojista, rohkeista tytöistä vai rohkeista muunsukupuolisista. Kunhan vain kerrotaan.

***

KirjaRohkeiden poikien kirja – Tositarinoita hämmästyttävistä pojista, jotka muuttivat maailmaa

Alkuperäisteos: Stories for Boys Who Dare to be Different 

Teksti: Ben Brooks

Suomennos: Mika Oksanen

Kuvitus: Quinton Winter

Kustantaja: Readme.fi 2018 

***

Edit 11.9.2018 klo 11.28: "vaihtaneet sukupuoltaan" --> "korjanneet sukupuoltaan".

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Ti-Ti Nalle ei ollut osa omaa lapsuuttani, mutta omien lasteni elämään nalletalon arkiset puuhastelut ovat kuuluneet. Olemme käyneet useamman kerran Ikaalisten nalletalossa, jammailleet konserteissa tuttujen sävelten tahtiin ja katselleet DVD:ltä pikkunallejen leikkejä. Riitta Korpelan luoman nalleperheen elämää leimaa levollisuus, josta olen kovasti tykännyt.

Sain arvosteltavakseni alkuvuodesta julkaistun Korpelan kirjoittaman satukirjan, jossa on lähes 300 sivun edestä tarinoita nalleperheen elämästä. Ensimmäisessä tarinassa Isoisänalle ja Isoäitinalle rakentavat kotinsa Hirsimetsään, minkä jälkeen kirjassa edetään kronologisesti siten, että esimerkiksi kaikkien pikkunallejen syntymästä kerrotaan oma tarinansa. Kirja päättyy jouluisiin tunnelmiin nalleperheen viettäessä perinteistä joulua Hirsimetsässä. On mukavaa, että nalletalon eri vaiheista ja nalleperheen historiasta on koottu näin kattava satukirja. 

Yhdestä asiasta en kirjassa kuitenkaan tykännyt, nimittäin stereotyyppisistä sukupuolirooleista. Poikanallet seikkailevat ja ovat aktiivisia toimijoita, kun taas tyttönallet kuvataan kauniina ja ulkonäkökeskeisinä. Ti-Ti Nallen nikkaroidessa Tau Nalle haaveilee vaaleanpunaisista ruseteista ja Isoisänallen rakentaessa taloa Isoäitinalle leipoo hunajasämpylöitä. Olisin ollut valmis nielemään kaikki nuo lempeydellä leivotut lämpimäisetkin, ellei Ti-Ti Nalle olisi tokaissut Taulle:

"No eiväthän poikanallet käytä rusetteja." 

Tai: 

"Tyttöjen hömpötyksiä."

Ti-Tin kaveri puolestaan toteaa Tau Nallen epäonnistuneesta tikanheittoyrityksestä, että tytöt ja tikat eivät sovi yhteen, mutta tähän sentään Isoäitinalle puuttuu esittelemällä tikanheittotaitojaan. 

Tämäntyyppisten tokaisujen taustalla on mielestäni tietoinen valinta olla asettumatta sukupuolisensitiivisyyden taakse. Asia harmittaa minua erityisesti sen vuoksi, että Korpela on viime aikoina nimenomaan halunnut uudistaa nalleperheen ilmettä. Voi kunpa Riitta olisi halunnut päivittää myös Hirsimetsän sukupuolirooleja vähän paremmin nykyaikaan sopiviksi! Varsinkin kun hän vielä esipuheessaan kertoo kirjan tarinoiden välittävän hänen mielestään tärkeitä pedagogisia arvoja. Ilmeisesti nämä arvot sisältävät hyvin tiukat muotit sille, millaisia poikien ja tyttöjen olisi suotavaa olla.

Muuten pidän kyllä kovasti nalleperheen lempeästä ja kannustavasta kasvatustyylistä, jossa näkyy Korpelan tausta lastentarhaopettajana. Ja etten tulisi väärinymmärretyksi, niin korostan, että totta kai tytöt saavat haluta pinkkejä rusetteja ja kauniita kiharoita. Ja totta kai poikia saa kiinnostaa nikkarointi ja autoleikit. Mutta pojatkin saavat haluta kaunistautua ja käyttää rusetteja! Ja tytöt ja tikat sopivat yhteen ihan samalla tavalla kuin pojat ja tikat. 

Vai mitä mieltä olette?

***

KirjaTi-Ti Nalle – Suuri Satukirja

Teksti: Riitta Korpela

Kuvitus: PixPix Oy

Kustantaja: Readme.fi 2018

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Itselleni on tärkeää että kirjassa on huomioitu sitä lukevan lapsen ikä. Siksi en saanut oikein kiinni tästä Ti-Ti Nallen kirjasta. Ajattelen nalleperheen suurimmaksi fanijoukokso 3-4 vuotiaat, mutta tämä kirja sisälso heille aivan liikaa tekstiä ja liian vähän tukevaa kuvitusta. Samoin osa kuvista oli huolittelemattomia, siitäkään en pitänyt. Ti-Ti Nalleista pidän kyllä muuten.

Tiia Aaltonen
Liittynyt2.1.2018
2/2 | 

Mun mielestä teksti ja kuvitus olivat kyllä ihan hyvässä suhteessa keskenään, enkä kokenut, etteikö meidän 3-vuotias olisi jaksanut tarinoita kuunnella. Mua hiersi enemmän nuo pinttyneet sukupuoliroolit, vaikka muuten kyllä itsekin tykkään Ti-Ti Nallen maailmasta. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Sitä tuntee itsensä aika vanhaksi siinä vaiheessa, kun sukulaistyttö, joka syntyi suurin piirtein toissapäivänä, huokailee ihastuneena: Marcus on niin söpö! Mä voisin tuijottaa sen kuvaa monta tuntia!

Itse mietit vain, että Marcus kuka? Joku koulukaveriko?

Kunnes sinulle selviää, että Marcus on norjalainen teini-ikäinen laulaja, joka yhdessä kaksosveljensä Martinuksen kanssa on valloittanut satojen tuhansien lasten sydämet erityisesti Pohjoismaissa. 

Koska haluan olla cool täti ja tietää kaiken sukulaistyttöni sydämen valloittaneista laulajista, pyysin arvostelukappaletta kirjasta Marcus & Martinus - Koko tarina. Siinä on kovien kansien välissä todellakin koko tarina kaksosten elämästä. Kirja alkaa perinteisillä faktasivuilla, joista selviää diskografian ja sosiaalisen median kanavien lisäksi monta tärkeää tiedonmurusta kaksosista: heidän lempinimensä ovat Mac ja Tinus, lempiherkuikseen he sanovat irtokarkit ja kirjan ilmestyessä molempien parisuhdetilanne oli sinkku. (Entäs sitten laulajien unelmatytöt? Martinuksella mukava ja söpö ja Marcuksella sinä.)

Se mistä pidin erityisesti tässä faneille suunnatussa kirjassa on se, että Marcuksen ja Martinuksen tie supersuosituiksi teinitähdiksi avataan oikeastikin tosi perusteellisesti. En ole mikään julkkiksista kertovien kirjojen asiantuntija, mutta voisi kuvitella, että tämäntyyppisiä kirjoja kyhätään myös paljon köykäisemmälläkin sisällöllä rahankiilto silmissä. Marcus & Martinus - Koko tarina vaikuttaa kuitenkin yhtä vilpittömältä kuin miltä kaksoset näyttävät kaikissa valokuvissaan. Ja niitä kuvia on tässä kirjassa paaaaaljon - vauvavuodesta tähän päivään, kotoa, keikoilta, reissuista ja fanitapaamisista. 

Löysinkö kirjasta vastauksen otsikon kysymykseen? Todellakin löysin! Ja mitä tulee sukulaistyttöni ensi-ihastuksen kohteisiin, totean vain, että ei huono!

***

KirjaMarcus & Martinus - Koko tarina

Teksti: Kirsti Kristoffersen (toim.)

Suomennos: Extreme Translation Oy

Kustantaja: Readme.fi 2017

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Kuvat: Saku Aaltonen Photography 

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat