Kirjoitukset avainsanalla Walko

KirjaJättiläisen jäljillä

Teksti ja kuvitus: Walko (suomennos: Seija Kukkonen)

AlkuperäisteosAuf den Spuren des dicken Bumbu 

Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2011

***

On taas tiistai ja Viikon kirjan aika! Viime tiistaina olin aurinkoisissa lomatunnelmissa Lanzarotella, mutta tunnollisena bloggaajana olin ajastanut Viikon kirja -postauksen etukäteen. Mutta nyt ei olla enää auringon lämmössä, ehei, vaan tänäänkin liukastelin taas tuttuun tapaan pitkin Yliopistonkatua torin laidalla sijaitsevalle työpaikalleni. 

Viikon kirja sijoittuu kuvitteelliseen Käpälälehtoon, jossa asustaa Rehti-Ritariksi kutsuttu Pikkujänö ystävänsä Mesikarhun kanssa. Kaverukset ovat lähdössä uimaan kauniin kesäaamun kunniaksi, kun huomaavat maassa omituisia, jättimäisiä kuoppia. Pikkujänö hoksaa heti, että kuopat ovat jalanjälkiä, mitä Mesikarhun on vaikea uskoa:

"Minulla on Käpälälehdon suurimmat tassut, eivätkä nuo ole minun jälkiäni. Katso nyt, nuo kuopat ovat isompia kuin minun takamukseni!"

Kohta koko Käpälälehdon väki kuhisee jäljistä. Jalanjälkien koko antaa syytä epäillä, että kyseessä on kaamea lehtomörri. Otus oli kulkenut hiirten kurpitsakylän yli ja vaikka kukaan ei ollutkaan vahingoittunut, oli olennon ulkonäkö herättänyt kauhua hiirissä:

"Näin sen nahan - se oli kurttuinen ja ryppyinen kuin vanha omena. Ja kaksi käyrää ja hurjan isoa hammasta sillä oli! Se oli taatusti lehtomörri!"

Pikkujänö ja Mesikarhu päättävät selvittää, onko kyseessä oikeastikin lehtomörri. Vaikka heitä pelottaa, he lähtevät silti päättäväisesti seuraamaan otuksen jälkiä.

Jäljet johtavat haisevan lantakasan kautta lammelle, jossa lehtomörriksi epäilty olento on nähty. Varovaisesti Pikkujänö ja Mesikarhu hiipivät rantaan ja yllättyvät iloisesti huomatessaan, että lammessa polskutteleekin norsu, eikä mikään hirviö! Sirkuselefantti Pulska-Bumbu on livahtanut uintiretkelle ja ennen kuin sen täytyy palata sirkukseen, se tutustuu kaikkiin Käpälälehdon asukkaisiin.

Rehti-Ritari ja Mesikarhu kutsuivat kiireesti ystävänsä lammelle ja esittelivät näille Pulska-Bumbun. Kaikki pitivät heti toisistaan, niinhän joskus elämässä käy.

Esikoinen on saanut Jättiläisen jäljillä -kirjan taaperona mummilta ja ukilta ja tykännyt siitä aina kovasti. Kirjan on kirjoittanut ja kuvittanut saksalainen lastenkirjailija Walko, joka kertoili Pikkujänön ja Mesikarhun seikkailuista alun perin omalle pojalleen. Jättiläisen jäljillä on jotenkin tosi herttainen kuvakirja, ja sitä lapsille ääneen lukiessani pystyn kyllä hyvin kuvittelemaan, että tämäkin lehtomörritarina on syntynyt isän ja pojan yhteisistä satuhetkistä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Kuvat: Saku Aaltonen Photography 

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat