Kirjoitukset avainsanalla Katri Kirkkopelto

Lasse-Maija ja linnan arvoitus, Jättikurlun arvoitus ja Lotta Torvinen porovarkaiden jäljillä saatu arvioitavaksi blogia varten.

Tässä perheessä niin lapset kuin aikuisetkin viihtyvät rikoskirjojen parissa. Meitä yhdistää myös nimenomaan kirjasarjoista tykkääminen: haluamme lukea tutuiksi tulleiden päähenkilöiden uusista seikkailuista sen sijaan, että jaksaisimme aina heittäytyä seuraamaan tuntemattomien ihmisten elämää.

Lasse-Maijan etsivätoimiston uusin osa oli yllättävän viihdyttävä.

Tällä viikolla vietettävän Dekkariviikon kunniaksi vinkkaan ensin hyvistä lastendekkareista ja myöhemmin vielä omista lempidekkareistani. 

Omat kriteerini onnistuneelle lastendekkarille ovat 1) ikätasoinen sisältö 2) laadukas kerronta 3) rikos tai mysteeri, jonka ratkaisua lukijakin voi tarinan edetessä arvuutella. Ykköskohdalla tarkoitan erityisesti väkivaltaisia kohtauksia, jotka eivät lastenkirjoihin sovi, tosin esimerkiksi molempien lasteni fanittamassa Viisikko-sarjassa on välillä tilanteita, joissa lapsia uhataan väkivallalla ja jopa lyödään. Tällaisissa tapauksissa lasten kanssa kannattaakin keskustella siitä, toimitaanko tilanteessa oikein vai väärin. Itse asiassa Viisikko ei pääse pisteille myöskään kakkoskohdassa, sillä kerronta on kaikkea muuta kuin laadukasta, mutta ainakin jokaisessa kirjassa tarjotaan jonkinnäköinen rikos lasten pähkäiltäväksi.

Reetta Niemelän ja Katri Kirkkopellon sarja Pikkiriin pulmatoimistosta ilahduttaa taatusti koko perhettä.

Viisikoiden lisäksi lapset ovat tykästyneet erityisesti seuraaviin etsiväsarjoihin: Lasse-Maijan etsivätoimisto, Serlokki Hurtta, Lotta Torvinen sekä Pikkiriin pulmatoimisto. (Eikä tietenkään sovi unohtaa Mestarietsivä Peppusta, jonka päähenkilö hyvin hämmentävästi paljastaa rikollisia pelkän pierunsa voimalla.)

Lasse-Maijan etsivätoimisto 

Martin Widmarkin supersuositussa Lasse-Maijan etsivätoimisto -sarjassa ratkotaan höttöisiä rötöksiä, joiden tekijät on helposti arvattavissa. Jotain puoleensa vetävää näissä sinänsä kaavamaisesti etenevissä kirjoissa kyllä on, ja sarjan uusin osa, Lasse-Maijan etsivätoimisto ja Linnan arvoitus, oli viihdyttävää luettavaa myös aikuiselle. Päädyinkin lukemaan lapsille koko kirjan alusta loppuun yhdeltä istumalta. 

Kenelle sopii? Tutuista ja turvallisista tarinoista pitäville lapsille 4-vuotiaasta ylöspäin.

Kenen käsialaa? Martin Widmark / kuv. Helena Willis / suom. Outi Menna / Tammi 2019.

Pikkiriin pulmatoimisto 

Reetta Niemelän mainio Pikkiriin pulmatoimisto -sarja toimii vähän kuin ensidekkarina lapsille. Sarjan avausosa, Kaiken Kadottajan arvoitus, oli kerrassaan hurmaava, ja olemme lukeneet kirjan monta kertaa. Toinen osa, Jättikurlun arvoitus, on hauska sekin. Suosittelen tätä sarjaa erityisesti Niemelän käyttämän nokkelan kielen vuoksi!

Kenelle sopii? Pitkät sanat on tavutettu, joten kirjan virallinen kohderyhmä ​​​​​​taitaa olla juuri lukemaan oppineet, mutta itse suosittelen sarjaa koko perheen iloksi.

Kenen käsialaa? Reetta Niemelä / kuv. Katri Kirkkopelto / Lasten Keskus 2019

Serlokki Hurtta

Karen Wallacen Serlokki Hurtta -sarjassa seikkailevat fiksu koirasalapoliisi Serlokki Hurtta ja tohtori Vompatti Wattinen. Perinteiseen Sherlock Holmes -tyyliin Hurtalla on arkkivihollinen, professori Heko-Heko Hyeena. Kirjat ovat lyhyitä, helppolukuisia ja hauskoja, ja esikoinen ahmaisi sarjan kaikki osat parissa päivässä.

Kenelle sopii? Juuri lukemaan oppineille ja vähän isommillekin alakoululaisille.

Kenen käsialaa? Karen Wallace / kuv. Emma Damon / suom. Terhi Leskinen / Kustannus-Mäkelä Oy

Lotta Torvinen

Kolmannessa osassa Torvisen perheen sekoilu ei enää naurattanut.

Elisa Niemelän Lotta Torvinen -sarja sopii kohelluskirjojen ystäville. Sarjasta tulee hiukan mieleen Nopoloiden Risto Räppääjä -kirjat väärinkäsityksineen ja (väsyttävän) hölmöine aikuisineen. Olemme lukeneet sarjan kaikki kolme osaa, joista kaksi ensimmäistä upposivat meihin hyvin, mutta uusin osa, Lotta Torvinen porovarkaiden jäljillä oli varsinkin omaan makuuni jo liian sekopäinen. Lapsetkaan eivät olleet tästä kolmannesta osasta niin innoissaan kuin aikaisemmista. Kirjojen kerronta on hengästyttävän tiivistä, itse toivoisin vähän ilmavampaa tekstiä, varsinkin kun kirjojen kohderyhmäksi on mainittu jo eskari-ikäiset. 

Kenelle sopii? Sekoilun ja väärinkäsitysten ystäville 6-vuotiaista ylöspäin.

Kenen käsialaa? Elisa Niemelä / kuv. Harri István Mäki / Myllylahti 2019

Löytyisikö teiltä lisävinkkejä kivoista kirjasarjoista, mieluiten sellaisista, joissa ratkotaan rikoksia? :) 

LUE MYÖS:

Viisikko-bingosta hupia lukuhetkiin

Lasse-Maijan etsivätoimisto – lasten oma dekkarisarja!

Viikon kirja: Kaiken Kadottajan arvoitus

Vauhtia kuin Risto Räppääjissä: Lotta Torvinen ja salaperäisen käärön arvoitus

Lotta Torvinen ja kuninkaallinen risteily – jännitystä alakoululaisille!

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Zacharius Topeliuksen tuotantoa kuvaa mielestäni parhaiten sana ajaton. Oli kyseessä sitten heikompien puolesta puhuva Vattumato tai vaatimattomuutta ja epäitsekkyyttä korostava Adalmiinan helmi, Topelius on osannut kirjoittaa satuja, joiden teemat ovat tärkeitä tänäkin päivänä.

Katri Kirkkopelto on pukenut minulle entuudestaan vieraan Topeliuksen satunäytelmän Lintu Sinisen kauniiseen ulkoasuun ja kertonut samalla sadun uudelleen omin sanoin. Mukana on Jonne Valtosen säveltämää, mielikuvitusta ruokkivaa musiikkia, joka yhdessä tarinan kanssa toimii hienona satuelämyksenä. 

Lintu Sininen kertoo jännittävän, romanttisen ja hauskankin tarinan prinsessa Florinnasta ja prinssi Amunduksesta, joiden onnen yrittää estää epärehellinen kuningatar Sibylla, laiska prinsessa Rosamunda, juonitteleva hovimestari Mangipani ja karmea noita Sysis. Nelivuotiaan kuuntelijan huojennukseksi hyvä voitti tässäkin tarinassa. 

Suosittelen kirjaa 4-vuotiaista ylöspäin; sopii myös hyvin koko perheen yhteiseen satuhetkeen. 

***

KirjaLintu Sininen

Teksti ja kuvitus: Katri Kirkkopelto

Kustantaja: Lasten Keskus 2019

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kirja saatu arvioitavaksi Lasten Keskukselta.

KirjaKaiken Kadottajan arvoitus 

Teksti: Reetta Niemelä

Kuvitus: Katri Kirkkopelto

Kustantaja: Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy 2017

Jännitys: 4/5 "Pikkirii ja Rymyjätti hiipivät kaupan ikkunan eteen. Toden totta! Kalpean lyhdyn valo loi kaupan seinälle valtavan otuksen varjon. Otus näytti ahmivan kenkiä."

Kikatus: 3/5 "Meidän pitää kirjoittaa ylös, mitä kau-pun-ki-lai-set ovat kadottaneet, Pikkirii ehdotti. - Kuinka ylös? Rymyjätti tiedusteli nousten ta-ka-tas-su-jen-sa varaan."

Liikutuksen kyyneleet: 1/5 "Nysä niisti suureen ääneen. Rymyjätti tökki häntä hellästi kuonollaan ja heilutti loh-dut-ta-vas-ti häntäänsä."

***

Kaiken Kadottajan arvoitus on hauska, sopivan jännittävä ja ilmaisultaan kekseliäs lastenkirja - täydellinen Viikon kirja siis! Lyhyehkössä tarinassa on tavutettu pisimmät sanat, joten kirja sopii hyvin myös juuri lukemaan oppineille. 

Reetta Niemelän kirjoittama ja Katri Kirkkopellon kuvittama tarina on ensimmäinen osa uudesta lastenkirjasarjasta, joka kertoo Pikkiriin pulmatoimistosta ja Vilske-nimisen pikkukaupungin asukkaista. Vilskeessä asuu sekä tavallisia asukkaita että satuväkeä, ja pikkuruinen Pikkirii kuuluu tähän jälkimmäiseen ryhmään. Hän ottaa ratkaistavakseen visaisen pulman, joka järkyttää muuten niin rauhallisen kaupungin asukkaita: Vilskeestä on alkanut kadota tavaroita ja ihmisiä! Milla Myssyhyyryn nenäliina ja torikauppias Ärhämän kumkvatit ovat tiessään, samoin rehtori Nuokku-Aakkonen (joka tosin löytyikin heti koulun katolta).

Pikkirii päättää ottaa pannukakkupalkalla apurin itselleen, ja tehtävää hakee reipas ja nälkäinen Rymyjätti-koira. Yhdessä järjestyksenvalvoja Nysä Nörtin kanssa Pikkirii ja Rymyjätti päättelevät, että katoamistapausten takana on hirviö nimeltään Kaamea Kaiken Kadottaja. 

"Kaamealla Kaiken Ka-dot-ta-jal-la on varmasti terävät hampaat, löyhkäävä hengitys ja punaiset kii-lu-sil-mät, Nysä sanoi hampaat kalisten."

Nysä kiirehtii laatimaan tiedotteen Vilskettä uhkaavasta Kaameasta Kaiken Kadottajasta. Yön tullen Pikkirii ja Rymyjätti lähtevät tutkimaan paikkoja, joissa jotakin on kadonnut. Rymyjätin mielestä Kaamean Kaiken Kadottajan tassunjäljet tuoksuvat ihan siivousintoilija Tursula Tuuttipurun pesujauheelta. Samaan aikaan Tursula Tuuttipuru valmistautuu lähtemään öiselle siivousretkelle. Hän sujauttaa jalkaansa isot tiikeritohvelit ja hykertelee innosta, kun pääsee siivoamaan. Hän on varma, että tekee kaupunkilaisille palveluksen järjestelemällä vähän paikkoja.

Tässä vaiheessa kirjaa lukija/kuulija jo arvaa, että Kaamea Kaiken Kadottaja onkin Tursula Tuuttipuru. Paljastusta seuraa myös kirjan jännittävin kohta, kun Pikkirii ja Rymyjätti luulevat näkevänsä hirviön kenkäkaupan ikkunassa. Tursula luulee itsekin joutuvansa hirviön hyökkäyksen kohteeksi ennen kuin tajuaa, että hänhän se Kaamea Kaiken Kadottaja on - vahingossa mutta kuitenkin. Selviää, että Tursula on niin likinäköinen, ettei hän ole kunnolla erottanut asioita, joita on yrittänyt siivota ja järjestää. Hän saa silmälasit, ja asukkaat saavat kadonneet tavaransa. 

Kaiken Kadottajan arvoitus -kirjassa jännittävät juonenkäänteet on rakennettu tosi onnistuneesti siten, että juuri ennen kuin jännitys käy liian suureksi, lapselle selviää, ettei mitään hirviötä oikeasti olekaan, vaan kyseessä on hassu sekaannus. Sekä lapset että minä itse ääneenlukijana tykkäsimme kovasti Niemelän sutjakkaista sanavalinnoista ja huumorista, jota löytyy erityisesti hahmojen nimistä (ah miten ihana nimi Tursula Tuuttipuru) ja sivuilta löytyvistä "virallisista" ilmoituksista. Kirkkopellon kuvitus sopii tarinaan hyvin.

Lämmin suositus tälle kirjalle! Ihanaa, että kyseessä on sarja - lapset haluavat varmasti kuulla muistakin Pikkiriin pulmatoimiston arvoituksista!

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Kuvat: Saku Aaltonen Photography 

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat