Kirjoitukset avainsanalla luontokirjat

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Omaa luontosuhdettani kuvaisi ehkä parhaiten sana mielikuvaretkeilijä. Arvostan luontoa, pidän metsistä, rakastan merta, mutta luontoon lähden silti useammin haaveissani kuin todellisuudessa. Kun sitten joskus jossain käyn, viihdyn niin hyvin, että päätän siellä ollessani, että tänne palataan pian uudelleen  – kunnes huomaan useamman vuoden vierähtäneen ennen sitä paluuta.

Mikähän lähtemisestä tekee niin vaikeaa? Lapsetkin alkavat olla siinä iässä, että heidän kanssaan on päivä päivältä helpompi ja kivempi kulkea. Nimenomaan nyt olisi hyvä aika retkeillä, sillä tällä vauhdilla lapset ehtivät ennen seuraavaa retkeä jo siihen ikään, että heidät joutuu lahjomaan mukaan.

Onnellinen on se, joka on niin terve, että voi lähteä retkelle, ja vielä onnellisempi se terve, joka ymmärtää lähteä retkelle. 

- Kaarina Kari, 1937 (Laine & Rovamo 2019)

Asumme kaupungin keskustassa, mutta meri tyrskyineen ja vanhat metsät humisevine puineen ovat vain muutaman kilometrin päässä. Jokin aika sitten pakkasimme reppuun termarillisen kahvia ja rasiallisen pannaria ja lähdimme pitkästä aikaa Ruissalossa sijaitsevaan Kuuvaan. 

Ruissalon eri kohteet Kuuvasta Saaronniemeen ovat meille jokseenkin tuttuja. Jos retkemme ei suuntaa Ruissaloon, käymme kiertämässä Katariinanlaakson luontopolkuja. Kahdesti olemme uskaltautuneet Kurjenrahkalle asti, mutta siellä olimme jo niin syvällä metsän uumenissa, että minua itse asiassa hiukan jo jännitti.

Pekka Laineen ja Pertti Rovamon yhteistyönä tekemä Retkelle! Vinkit luontoon lähtijöille on opaskirja, joka sopii sekä kaltaisilleni kaupunkilaistuneille perheenäideille että kokeneemmillekin patikoijille. Kirja on hyvin informatiivinen luontosanastoineen ja kansallispuistolistauksineen, mutta itse nautin eniten kirjan tarjoamasta runsaasta ja inspiroivasta kuvituksesta. Vaikka retkeilyn suosio on kirjan mukaan jatkuvasti kasvamaan päin, tarvitaan tällaisia oppaita kenties enemmän kuin koskaan. Esimerkiksi jokamiehenoikeudet ja ja luonnonpuistojen järjestyssäännöt eivät ole kaikille itsestäänselviä asioita, ja ikävä kyllä huomasimme nytkin Kuuvassa käydessämme, että kaikki retkeilijät eivät olleet huolehtineet omien roskiensa keräämisestä. 

Poimin Retkelle!-kirjasta muutamia lapsiperheille sopivia vinkkejä ja tiedonjyviä:

  • noin 12 vuoden ikäinen lapsi pystyy vaeltamaan omin jaloin vähän pidemmänkin vaelluksen 
  • vaeltajan perusvarusteisiin kuuluvat vaihtovaatteet ja -kengät, henkilökohtaiset tavarat ja makuupussi
  • nuori kannattaa sijoittaa vaellusryhmän kärkeen, jotta hän pystyy määräämään kulkuvauhdin itselleen sopivaksi
  • vaeltajan kannattaa opetella toimiva kerrospukeutuminen
  • autiotuvilla on suotavaa yöpyä enintään kaksi yötä kerrallaan
  • retkiruokailussa pärjää neljällä perusvälineellä: lusikalla, mukilla, lautasella ja puukolla
  • aloittelevan vaeltajan kannattaa pitää kirjaa kulkunopeudestaan, jotta tulevien retkien suunnittelu helpottuu

KirjaRetkelle! Vinkit luontoon lähtijöille

Teksti: Pekka Laine & Pertti Rovamo

Kustantaja: Gummerus 2019

Lue myös:

Takapihalta alkaa seikkailu – satukirjan ja luonto-oppaan yhdistelmä innostaa menemään metsään

Pohjolan eläimet äänessä -kirja lumoaa lapset ja aikuiset

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mummilan olohuoneen nurkassa on valkoinen kirja-arkku täynnä lastenkirjoja. Lapset penkovat arkun kätköistä luettavaa aina mummilassa käydessään, ja viimeksi otimme oikein kotilainaan Mauri Kunnaksen ja Reijo Ikävalkon Hullunkurisen lintukirjan. Mummi nimittäin ylisti kirjaa hauskaksi, osuvaksi ja opettavaiseksi. 

Ja sitähän se onkin. Kirjassa kerrotaan muun muassa munia ryöväävästä variksesta, viisaasta korpista, kiiltäviin esineisiin hurahtaneesta harakasta, ilman vanhempiaan ensimmäiselle muuttomatkalle lähtevästä kottaraisesta, riidanhaluisesta varpusesta, vain kuusi grammaa painavasta hippiäisestä, surumielisestä leppälinnusta, häikäilemättömästä räkättirastaasta, hevosmuurahaisia rakastavasta palokärjestä, kaksivuotiaana avioituvasta naakasta, harvinaisesta kattohaikarasta ja ukonilmalla mieluiten muuttavasta kuovista.  

Kunnaksen huumorintajuinen kuvitustyyli on vertaansa vailla ja pääsee Hullunkurisessa lintukirjassa oikeuksiinsa Ikävalkon nasevien lintuesittelyjen vastapainona. Kirja on alun perin julkaistu jo vuonna 1987, ja onkin outoa, etten muista tätä kirjaa koskaan lukeneeni. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Hullunkurinen lintukirja on juuri sellainen lastenkirja, jonka avulla lapsi oppii kuin itsestään, ja voisinkin veikata, että tämä kirja löytyy monesta luokkahuoneesta ympäristöopin tunteja keventämässä.

***

KirjaHullunkurinen lintukirja

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvitus: Mauri Kunnas

Kustantaja: Gummerus 2014 (16. painos)

LUE MYÖS:

Pohjolan eläimet äänessä

Takapihalta alkaa seikkailu

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Olen luontoihminen – teoriassa. Käytännössä luontoretket jäävät kuitenkin harmillisen usein haaveiluasteelle, ja syntymäpäivälahjaksi saamani kuksa pölyttymään hyllylle. Rakastan asua Turun keskustassa, mutta joskus olisi kiva kipaista metsään ilman että ensin täytyy ajaa autolla lähemmäs sitä metsää. Milla Tuormaan Takapihalta alkaa seikkailu -kirja olikin tervetullut ja silmiä avaava lukuelämys, sillä hän kirjoittaa näin:

"Kaupunkiluonto voi näyttää risukkoiselta ja roskaiselta tai toisaalta puistona turhan siistiltä. Se on kuitenkin monimuotoisuutta, ihmeitä ja eläinkohtaamisia täynnä. Asvaltista puskee kukkia, ojissa ja pientareilla rehottaa puutarhasta tuttuja kasveja metsäkasvien rinnalla, puut kasvavat kadun vieressä mitättömällä maapalasella ja ihmisen toimintaan sopeutuneet eläimet ihastuttavat ja harmistuttavat kekseliäisyydellään."

Aivan, kaupunkiluonto! Aloin heti katsella kerrostalon ikkunasta avautuvaa maisemaakin uusin silmin. Kuusia, koivuja, vaahteroita, tammipuita, pihanurmea ja pensaita yllin kyllin! Jopa pieni lampi kimmeltää näköpiirissä, joten luonto on kyllä ilahduttavan lähellä, vaikka kauppatorille onkin matkaa vain muutaman korttelin verran. Seikkailu voi siis todellakin alkaa jo takapihalta, kuten kirjan nimikin vinkkaa.

Takapihalta alkaa seikkailu -kirja on tarkoitettu erityisesti varhaiskasvatuksen ammattilaisille, mutta se toimii mukavana satukirjana ja innostavana retkioppaana myös lapsiperheissä. Kirjassa on sekä luontoaiheisia tarinoita että tarinoihin pohjautuvia leikki- ja keskusteluideoita niin sisällä kuin ulkona toteutettavaksi. Tarinoita voi lukea lapsille vuodenajan mukaan, sillä ne on jaoteltu kätevästi kuukausiin. Esimerkiksi huhti-toukokuussa kerrotaan pesimäpuuhista ja mietitään yhdessä, mitä kevään merkkejä on jo nähty. 

Kirjan lopussa on vielä kattavasti lajitietoa oravasta kettuun, sammakosta sisiliskoon ja hömötiaisesta huuhkajaan. 

Takapihalta alkaa seikkailu on erinomainen kirja varhaiskasvattajille ja kaikille luontoon halajaville lapsiperheille!

KirjaTakapihalta alkaa seikkailu

Teksti: Milla Tuormaa

Kuvitus: Milja Laine

Kustantaja: PS-kustannus 2016

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Miten siili voi kuulostaa tuollaiselta? Onko tuo muka oikeastikin metsäkauriin varoitusääni? En olisi ikinä arvannut!

Miten kiirii kiirunan soidinääni ja miltä kuulostaa varoitusta säksättävä orava? Miten hirviemo kutsuu vasaansa? Entäpä suden ulvonta - kylmät väreet juoksevat selkäpiitä pitkin sitä kuunnellessa.

Jan Pedersen on koonnut kattavaan Pohjolan eläimet äänessä -teokseensa 100 eläintä äänineen. Siinä on aika paljon tutkittavaa uteliaalle mielelle, lapselle tai aikuiselle. Pedersen kirjoittaa esipuheessaan, miten paljon kaupungin häly vaikuttaa ihmiseen. Emme enää muista miltä eläimet kuulostavat. Tavallaan tuntuu aika koomiseltakin, että vuonna 2018 opimme eläinten ääniä kirjasta. Että minun lapseni istuvat turkulaisen keskustakolmiomme olohuoneen sohvalla ja painavat nappia: näin ääntelee mäyrä. Vaikka oikeasti tärkeintä tässäkin lienee se, että lapsia ylipäätään kiinnostaa luonto, että heitä viedään välillä metsään kauas keskustan vilskeestä ja että heille opetetaan, miten luontoa kohdellaan kunnioittavasti.

Pohjolan eläimet äänessä -kirja on jaettu neljään kategoriaan: nisäkkäät, matelijat ja sammakkoeläimet, hyönteiset ja linnut. Tiesittekö muuten, mikä on Suomen pienin nisäkäs? (Minä en tiennyt.) (Ai haluatte, että kerron? Okei. Vaivaispäästäinen. Se painaa vain muutaman gramman!)

Kaikista eläimistä on huikeiden kuvien ja ääninäytteiden lisäksi yksityiskohtainen tietopaketti. Kaikkea ei välttämättä haluaisi tietää: Pedersen esimerkiksi kertoo, että harakat kääntävät porukalla ympäri piikkipalloksi kiertyneen siilin. Enkä usko, että ne tekevät niin kysyäkseen kuulumisia. Eihän tässä sinänsä mitään shokeeraavaa ole: näinhän luonnossa toimitaan. Ja siili itse syö esimerkiksi jyrsijöiden poikasia. Mutta jotenkin mielikuva itseään puolustavan siilin ympärillä hyppelevistä ja sitä nokkivista harakoista käy tunteisiin. En ole myöskään koskaan unohtanut kamalaa tilannetta, jota todistin parikymppisenä: tiellä pomppelehti untuvikko, jota emolintu yritti hädissään ohjata johonkin suuntaan, ja sitten tuli iso lokki ja nappasi linnunpojan kynsiinsä emolinnun yrittäessä puolustaa jälkikasvuaan. 

Tämä kirja antaa lukijalleen paljon. Se on mielenkiintoinen matka Pohjolan eläinten äänimaailmaan. Se herättää ajatuksia ja nostaa pintaan muistoja omista luonto- ja eläinkokemuksista. Tämä kirja on kuin ikkuna, josta avautuu salaperäinen metsämaisema. Välillä on kiva mennä luontoon, välillä on kiva istua sohvalla ja ihailla luontoa kirjan sivuilta.

Savojärven rannalla retkikahvilla syyskuussa 2017:

Ruotsalaisen valokuvaaja-kirjailija-toimittaja-seikkailija Pedersenin kirjan on suomentanut ja myös Suomen luontoon sopivaksi muokannut Iiris Kalliola, lintujen osalta Lasse J. Laine. 

Kirjan on kustantanut Tammi. Kirjassa on käytetty useiden eri valokuvaajien kuvia ja äänittäjien nauhoja.

Alkuteos: Svenska djur (Bokförlaget Max Ström 2017)

Postauksen kuvat: S. Aaltonen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Kuvat: Saku Aaltonen Photography 

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat