Kirjoitukset avainsanalla Sanna Mander

Kirjat arvostelukappaleita.

Vielä hetki sitten varhaisaamujen työmatkani olivat heinäkuisen raukeita. Torimyyjät nostelivat mansikkalaatikoita pöydille ja ilmassa väreili lupaus iltapäivän paahteesta. Nyt aamuisin täytyy jo vetää neuletakkia t-paidan päälle, ja mieli on vaivihkaa siirtynyt syksyyn. 

Syksyyn kuuluvat neuletakkien ja kiireisempien aamujen lisäksi myös lastenkirjat. Luimme kesälläkin paljon, mutta tiedän, että iltojen vähitellen pidentyessä ja pimentyessä saan lapset kainalooni satuja kuuntelemaan vielä paljon useammin kuin valoisina kesäiltoina. Loppukesä onkin tuonut tullessaan ilahduttavan määrän lastenkirjauutuuksia, joita kelpaa viltin alla pötkötellen lukea. Esittelen alla muutaman tärpin kirjoista, jotka edustavat keskenään erilaisia tyylejä, mutta joita yhdistää yksi tärkeä asia: ne ovat hyviä.

Ainon ja Matiaksen jännittävä syksy (Nora Lehtinen / kuv. Anne Muhonen / Pieni Karhu 2019)

Selkokielisen lastenkirjasarjan toinen osa käsittelee meidänkin perheessämme ajankohtaista aihetta: ensimmäistä koulusyksyä. Aivan kuten ensimmäisessä osassa (Aino, Matias ja hauskat lomapäivät), tässäkin kirjassa valttikortiksi nousee tuikitavallinen arki. Lämminhenkiset tarinat ja pirteä kuvitus ovat kerrassaan valloittavia!

Pierun elämää (Malin Klingenberg / kuv. Sanna Mander / suom. Hannele Huovi / S&S 2019)

Loruja pieruista – tämä kirjahan on kuin luotu omalle jälkikasvulleni, mietin saadessani käsiini suomenruotsalaisen Malin Klingenbergin kirjoittaman uunituoreen lastenkirjan. Minulla on kaksijakoinen suhtautuminen pieruhuumoriin – välillä toivon sydämeni pohjasta, että lapseni arvostaisivat pieruvitsejä edes hiukan vähemmän, välillä taas, niin no, välillä luen heille aivan innoissani riimejä pieruista. Mutta ovathan nämä nyt aivan mahtavia, lukekaa vaikka itse:

Ei sukeltajan pylly ollut tarpeeksi tiukka.

Pieru luiskahti mereen ja hiippaili hiukka,

pyöri kuplana, kammoksui kummaa kalaa,

sitten saavutti pinnan ja puhkesi salaa.

Pierun elämää -kirjan on kuvittanut Finlandia-palkittu Sanna Mander, ja kirjasta tuleekin itse asiassa vahvasti mieleen Avain hukassa -voittoteoksen herkullisen runsas ja omintakeinen kuvitus. Hannele Huovi puolestaan on riimitellyt ruotsinkieliset lorut suomeksi.

Kadonneet puutarhatontut (Taru Viinikainen / kuv. Oili Kokkonen / WSOY 2019)

Ihastuttava Tiltu ja Lettu -sarja on saanut jo kolmannen osansa. Kyseessä on eittämättä yksi parhaimpia kotimaisia lastenkirjasarjoja, joita viime vuosina on julkaistu, enkä koe liioittelevani, kun vertaan kirjailija Taru Viinikaista syvästi ihailemaani Astrid Lindgreniin. Enkä myöskään usko, että yksikään toinen kuvittaja olisi saanut loihdittua niin yltäkylläisen hyväntuulisen kuvituksen täydentämään Tiltun ja Letun tarinaa kuin Oili Kokkonen

Prinsessa Rämäpää ja vessasanat (Elina Hirvonen & Anna ja Iivari Kiiskinen / kuv. Mervi Lindman / Tammi

2019)

Sympaattinen Rämäpää aloittaa eskarin Elina Hirvosen kirjasarjan toisessa osassa. Kuten ensimmäisessä Rämäpää-kirjassa (Prinsessa Rämäpää ja talvitaika), myös tässä lapsen vahva mielikuvitus on pääosassa. Hirvosen omat alakouluikäiset lapset osallistuivat kirjoitusprosessiin äitinsä kanssa ja toimivat alkusysäyksenä hauskalle vessasanateemalle. 

***

Lue myös:

Prinsessa Rämäpään talvitaika

Tiltu ja Lettu – Leikkimökin asukas

Tiltu ja Lettu – Joulujupakka

Patrik ja Superseniorit – Seniorivoimaa!

Aino, Matias ja hauskat lomapäivät 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Viime vuonna juhlittiin satavuotiasta Suomea, tänä vuonna juhlitaan lastenkirjailija, kääntäjä Marjatta Kurenniemeä, jonka syntymäpäivästä tuli kuluneeksi sata vuotta 7.5.2018. Juhlavuoden kunniaksi WSOY on julkaissut Ismo Loivamaan toimittaman kokoelman Kurenniemen satuja ja runoja. Kirjan on kuvittanut Finlandia-palkittu Sanna Mander

Kurenniemen tunnetuimpia tarinoita lienevät 1950-luvulta peräisin oleva Oli ennen Onnimanni sekä 1960-80-luvuilla kirjoitetut kertomukset Onnelista ja Annelista, jotka ovat viime vuosina seikkailleet valkokankaallakin kolmen elokuvan verran. Täällä Lue meille äitikulta -blogissa on esitelty Viikon kirja -postauksena Onnelin ja Annelin kootut kertomukset, joka on yksi kaikkien aikojen lempilastenkirjoistani.             

Loivamaa kertoo esipuheessaan, että Kurenniemi oli viiden vilkkaan lapsen äiti, joka osasi kuitenkin ottaa aikaa myös itselleen – tai jos aikaa ei meinannut muuten löytyä, hän keksi omaperäisiä ratkaisuja ja esimerkiksi ripusti kirjan pyykkipoikien avulla tiskipöydän yläpuolelle ja luki tiskatessaan. Kätevää!

Kun sain käsiini Toivoisin että asuisin kuussa -kokoelman, ahmin runot ja tarinat siltä istumalta. Toistasataa sivua kielellä leikittelyä, oivaltavia sanavalintoja ja nokkelia riimejä, eihän sellaisesta voi kuin nauttia! Erityisesti seuraavat sadut ja runot ilahduttivat:

Satu pöyhkeästä voikukasta ja Satu elefantista joka ei tiennyt, kumpi pää on kumpi pää naurattavat sekä aikuista että lasta kekseliäisyydellään.

Satu tavattoman tavallisesta prinsessasta viehättää nurinkurisuudellaan ja Kirri-Mirri-Miuku-Mauku-Pirrinpoika-Puks -tarinan kissalla on varmasti maailman hullunkurisin nimi.

Nimikkoruno Toivoisin että asuisin kuussa on lapsenmielinen haave muuttaa kuuhun, jossa arkiset velvollisuudet kääntyisivät hauskanpidoksi. 

Tyttö joka ei tiennyt nimeään on puolestaan liikuttavan ihana kertomus suurperheen nuorimmasta lapsesta, jonka nimen koko perhe oli kiireen keskellä unohtanut. Tästä tarinasta tuli mieleen Onnelin perhetilanne kirjassa Onnelin ja Annelin talo, sillä myös Onnelilla on niin paljon sisaruksia, etteivät hänen vanhempansa edes huomanneet tämän muuttamista omaan taloon.

Lasten oikeudesta turvalliseen kotiin ja lasten oikeuksien puolustaminen ylipäätään oli Kurenniemelle tärkeä aihe, joka näkyy hyvin esimerkiksi Lasten vallankumouslaulussa, josta on alla pieni ote:

"Mikä noita aikuisia vaivaakaan?

Heitä en ymmärrä ollenkaan!

Sotii ja riitelee vuodesta toiseen.

Me emme suostu menoon moiseen!

Lapset kun vallan kerran saa

ei ole palloa parempaa!"

Jos haluaisitte ostaa ajattoman ja kauniisti kuvitetun lastenkirjan lahjaksi, tässä on loistava vaihtoehto. Ihana kirja!

***

KirjaToivoisin että asuisin kuussa

Teksti: Marjatta Kurenniemi

Kuvitus: Sanna Mander

Toimittanut: Ismo Loivamaa

Kustantaja: WSOY 2018

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ensimmäinen kuudesta lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaasta, johon tutustuin tarkemmin, on Sanna Manderin

AVAIN HUKASSA

eli tarina yhden kerrostalon erilaisista asukkaista.

Kirja alkaa lapsia kutkuttavalla mysteerillä: kirjan kertoja on hukannut avaimensa! Hän pyytää lukijaa auttamaan, ja samalla päästään kurkistamaan, millaisia asukkaita talossa asuu. Alla muutamia minun ja lasten lempparityyppejä:

Barbarossa on hyvin järjestelmällinen, hän aakkostaa ajatuksensakin. Barbarossan seinällä on varsinkin aikuista lukijaa naurattavia muistilappuja ja hyllyiltä löytyy erilaisia säilytysratkaisuja esimerkiksi varpaankynsille. Entä sitten Erkki, joka trollaa netissä ja pistäisi yksisarviset lihoiksi? Molempia lapsia mietityttää Erkin pään päälle kohonnut tummanpuhuva myrskypilvi. Mitähän kurjaa Erkille on tapahtunut, kun hän on sortunut nettivihaan?

Teini-ikäinen Kuivalaisen Jimi ei tykkää nimestään ja ottaisi mielellään vähän jotain rokimpaa tilalle. Pirukakkarainen olisi Jimin mieleen. Ihanan vaaleanpunaisesta yksiöstä löytyy nuudelia kokkaileva prinsessa, joka halusi muuttaa isosta kuninkaanlinnasta vähän kotoisampaan kämppään.

Maijalla on seitsemän faijaa, joten tässä asunnossa sattuu ja tapahtuu: keitellään nakkeja, juodaan kahvia, harjataan hiuksia, silitetään, luetaan päivän lehteä. Omaan mielenmaisemaani vetoaa tunnelmaltaan eniten eläkepäiviään viettävät Ossi ja Ray. Vai mitä sanotte tästä ihanasta kuvauksesta:

Kun iltapäivä pimenee

ja kannussa hautuu minttutee,

levyltä soi Billie Holiday

Kirjan lopussa lasten odotus palkitaan ja avain löytyy. Eikä haittaa, vaikka avaimen on kertaalleen jo löytänyt, sitä on hauska etsiä monta kertaa uudestaankin. Välillä omille tytöilleni tulee jopa kinaa siitä, että kumman vuoro on löytää avain ensin. 

***

Tämä virkistävästi kirjoitettu ja raikkaasti kuvitettu kirja herättää monenlaisia ajatuksia. Minut se sai pohtimaan oman kerrostaloni asukkaita: lymyääkö täällä jossain "Erkki" tai tip top -järjestystä rakastava "Barbarossa"? En itse asiassa tiedä oman rappuni naapureista kovinkaan paljon. Tänään aamuvarhaisella olin samaan aikaan hississä suurin piirtein ikäiseni naapurin kanssa, joka veti perässään matkalaukkua. Kun kysyin, oliko hän lähdössä reissuun, hän kertoi tekevänsä keikkatöitä laivalla. Sinne hän sujahti, kohti Turun satamaa aamun hämärässä. Ehkä saan pian tietää jotain uutta jostain toisestakin naapuristani.

Ps. Omaa Finlandia-ehdokassuosikkia saa äänestää 26.11. klo 23.59 asti tässä osoitteessa.

Kirja: Avain hukassa / Nyckelknipan 

Teksti ja kuvitus: Sanna Mander

Kustantaja: Schildts & Söderströms / S&S 2017

Pysy kuulolla, Finlandia-ehdokkaista seuraavaksi esittelen Jukka Behmin Pehmolelutytön.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Kuvat: Saku Aaltonen Photography 

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat