Kirjoitukset avainsanalla Kustantamossa

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Työpaikallani kokoonnutaan noin kerran kuussa yhteiseen mindfulness-tuokioon. Näissä vartin kestävissä hetkissä huomaan aina saman asian: en osaa rauhoittua. En pysty rauhoittamaan mieltäni tietoisesti, en ole koskaan pystynyt. Tiedän, että pystyisin vielä näin aikuisenakin harjoittelemaan tietoisen läsnäolon taitoa, mutta entä jos tuon taidon olisi oppinut jo lapsena? Se olisi aivan valtava voimavara nykypäivän suorituskulttuurissa. Tietoinen läsnäolo nimittäin suojaa ahdistukselta ja masennukselta, auttaa keskittymään ja muistamaan paremmin ja lisää jopa ihmisen onnellisuutta (Ballard).

Bronwen Ballard ja Laura Carlin ovat tehneet lapsille suunnatun mindfulness-kirjan: Mieli on kuin taivas. Ballard on englantilainen psykologi, joka opettaa mindfulnessia alakoululaisille. Carlin on Ragazzi-palkittu kuvittaja, jonka omintakeiseen tyyliin tutustuin nyt ensimmäistä kertaa. 

Mieli on kuin taivas kertoo hyvin konkreettisella tavalla kurjista sadepilviajatuksista ja mukavista poutapilviajatuksista. Lasta herätellään pohtimaan, mitä sadepilviajatukselle kannattaisi tehdä: pitäisikö sen sisältö tutkia läpikotaisin tai auttaisiko pilven kanssa painiminen? Entä jos vain teeskentelisi, ettei mitään ongelmaa edes olisi? Vai olisiko sittenkin parasta vain huomioida sadepilviajatuksen ilmestyminen ja kiinnittää samalla huomiota myös poutapilviajatuksiin? 

Tärkeintä on osata nähdä koko taivas. Oman mielen katseleminen vaatii vähän harjoittelua.

Kirjan lopussa on kolme erilaista mindfulness-harjoitusta, joita aikuinen voi yhdessä tehdä lapsen kanssa. Nuo harjoitukset olivat aika pintapuolisia, mutta jos aihe kiinnostaa, niin netistä löytyy runsaasti lapsille sopivia mindfulness-harjoituksia ja lisää luettavaa aiheesta. (Tsekkaa esimerkiksi Neuvokas perhe - ja Mieli-sivustot.)

***

KirjaMieli on kuin taivas

Teksti: Bronwen Ballard (suom. Mirjam Ilvas)

Kuvitus: Laura Carlin

Kustantaja: Kustantamo S&S 2019

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjat arvostelukappaleita.

Vielä hetki sitten varhaisaamujen työmatkani olivat heinäkuisen raukeita. Torimyyjät nostelivat mansikkalaatikoita pöydille ja ilmassa väreili lupaus iltapäivän paahteesta. Nyt aamuisin täytyy jo vetää neuletakkia t-paidan päälle, ja mieli on vaivihkaa siirtynyt syksyyn. 

Syksyyn kuuluvat neuletakkien ja kiireisempien aamujen lisäksi myös lastenkirjat. Luimme kesälläkin paljon, mutta tiedän, että iltojen vähitellen pidentyessä ja pimentyessä saan lapset kainalooni satuja kuuntelemaan vielä paljon useammin kuin valoisina kesäiltoina. Loppukesä onkin tuonut tullessaan ilahduttavan määrän lastenkirjauutuuksia, joita kelpaa viltin alla pötkötellen lukea. Esittelen alla muutaman tärpin kirjoista, jotka edustavat keskenään erilaisia tyylejä, mutta joita yhdistää yksi tärkeä asia: ne ovat hyviä.

Ainon ja Matiaksen jännittävä syksy (Nora Lehtinen / kuv. Anne Muhonen / Pieni Karhu 2019)

Selkokielisen lastenkirjasarjan toinen osa käsittelee meidänkin perheessämme ajankohtaista aihetta: ensimmäistä koulusyksyä. Aivan kuten ensimmäisessä osassa (Aino, Matias ja hauskat lomapäivät), tässäkin kirjassa valttikortiksi nousee tuikitavallinen arki. Lämminhenkiset tarinat ja pirteä kuvitus ovat kerrassaan valloittavia!

Pierun elämää (Malin Klingenberg / kuv. Sanna Mander / suom. Hannele Huovi / S&S 2019)

Loruja pieruista – tämä kirjahan on kuin luotu omalle jälkikasvulleni, mietin saadessani käsiini suomenruotsalaisen Malin Klingenbergin kirjoittaman uunituoreen lastenkirjan. Minulla on kaksijakoinen suhtautuminen pieruhuumoriin – välillä toivon sydämeni pohjasta, että lapseni arvostaisivat pieruvitsejä edes hiukan vähemmän, välillä taas, niin no, välillä luen heille aivan innoissani riimejä pieruista. Mutta ovathan nämä nyt aivan mahtavia, lukekaa vaikka itse:

Ei sukeltajan pylly ollut tarpeeksi tiukka.

Pieru luiskahti mereen ja hiippaili hiukka,

pyöri kuplana, kammoksui kummaa kalaa,

sitten saavutti pinnan ja puhkesi salaa.

Pierun elämää -kirjan on kuvittanut Finlandia-palkittu Sanna Mander, ja kirjasta tuleekin itse asiassa vahvasti mieleen Avain hukassa -voittoteoksen herkullisen runsas ja omintakeinen kuvitus. Hannele Huovi puolestaan on riimitellyt ruotsinkieliset lorut suomeksi.

Kadonneet puutarhatontut (Taru Viinikainen / kuv. Oili Kokkonen / WSOY 2019)

Ihastuttava Tiltu ja Lettu -sarja on saanut jo kolmannen osansa. Kyseessä on eittämättä yksi parhaimpia kotimaisia lastenkirjasarjoja, joita viime vuosina on julkaistu, enkä koe liioittelevani, kun vertaan kirjailija Taru Viinikaista syvästi ihailemaani Astrid Lindgreniin. Enkä myöskään usko, että yksikään toinen kuvittaja olisi saanut loihdittua niin yltäkylläisen hyväntuulisen kuvituksen täydentämään Tiltun ja Letun tarinaa kuin Oili Kokkonen

Prinsessa Rämäpää ja vessasanat (Elina Hirvonen & Anna ja Iivari Kiiskinen / kuv. Mervi Lindman / Tammi

2019)

Sympaattinen Rämäpää aloittaa eskarin Elina Hirvosen kirjasarjan toisessa osassa. Kuten ensimmäisessä Rämäpää-kirjassa (Prinsessa Rämäpää ja talvitaika), myös tässä lapsen vahva mielikuvitus on pääosassa. Hirvosen omat alakouluikäiset lapset osallistuivat kirjoitusprosessiin äitinsä kanssa ja toimivat alkusysäyksenä hauskalle vessasanateemalle. 

***

Lue myös:

Prinsessa Rämäpään talvitaika

Tiltu ja Lettu – Leikkimökin asukas

Tiltu ja Lettu – Joulujupakka

Patrik ja Superseniorit – Seniorivoimaa!

Aino, Matias ja hauskat lomapäivät 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Suomalainen sananlasku vanhassa vara parempi tuli mieleen ensimmäisenä, kun kuulin uudesta Patrik ja superseniorit -kirjasarjasta, jonka pääosassa seikkailee ryhmä eläkeläisiä. Tähän on pakko tutustua, mietin seuraavaksi, sillä lasten- ja nuortenkirjoissa ikäihmisille jää usein vain herttaisen isovanhemman rooli. 

Aivan upouudesta sarjasta ei ole kysymys, sillä Malin Klingenbergin kirjoittama ja Tiina Konttilan kuvittama sarjan avausosa Seniorivoimaa! on alun perin julkaistu ruotsiksi jo vuonna 2010. Kirja on kuitenkin suomennettu vasta tänä vuonna. 

Virkeiden senioreiden lisäksi kirjassa seikkailee Patrik-niminen lapsi, joka rakastaa karttoja. Häntä kiusataan koulussa, ja eräänä päivänä Patrikin mitta täyttyy. Hän päättää karata, mutta nousee vahingossa väärään bussiin. 

"Hyvät naiset ja herrat. Papat ja mummelit. Tädit ja sedät. Mahtavaa päivää teille, ja tervetuloa Superseniorien bussiretkelle!"

Patrik ryhtyy vakoilemaan eläkeläisten puuhia ja saa pian kuulla senioreiden käyvän kiivasta taistelua rikollisia vastaan. Supersenioreilla on myös arkkivihollinen, Tero-Petteri Anttila, tuttavallisemmin Haba-Tero. Haba-Tero on saanut vihiä Supersenioreiden uudesta keksinnöstä, joka räätälöi vastamyrkkyä huonokäytöksisyyteen. Sen vuoksi Haba-Tero on siepannut yhden Supersenioreista, Elsa-mummon, jota senioriryhmä yhdessä häkeltyneen Patrikin kanssa rynnistää pelastamaan. 

Vauhdikas tarina tempaa mukaansa. Eläkeläisistä viljellään lempeitä stereotypioita kahvipausseineen ja natisevine niveleineen, kerronta on sujuvaa ja sopii hyvin myös ääneen luettavaksi, ja kun Patrik kirjan lopussa yltää ihan sankaritekoihin, hänen puolestaan tulee oikein hyvä mieli. Vinkeä kuvitus kirvoitti molemmilta lapsilta monet herskyvät naurut.

Sarjasta on suomennettu jo toinenkin osa, Patrik ja Superseniorit: Irene ja setelisieppo

***

KirjaPatrik ja Superseniorit: Seniorivoimaa!

Teksti: Malin Klingenberg

Suomentanut: Outi Menna ja S&S

Kuvitus ja ulkoasu: Tiina Konttila

Kustantaja: Kustantamo S&S 2019

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Aikaisemmin aikuisille kirjoittanut Helmi Kekkonen kokeilee siipiään lastenkirjailijana. Yhdessä kuvittaja Aino Louhen kanssa tehty Nurinkurin Anna kertoo kuusi vuotta täyttävästä Anna Mimosa Peppisestä, joka tykkää tehdä asioita nurinkurisesti. Anna on odottanut syntymäpäiviään malttamattomasti, mutta heti aamusta alkaen asiat uhkaavat mennä mönkään: vaippaikäinen pikkuveli pissaa lattialle, tanssitunnilla ei saakaan tarjota keksejä synttäreiden kunniaksi ja kaiken huipuksi uudella ryhmäläisellä on myös syntymäpäivä, vaikka piti olla Annan erityinen päivä. Synttärikutsuillakin tulee kavereiden kanssa riitaa.

Pienen lapsen elämään väistämättä kuuluvat pettymykset ja niistä yli pääseminen on tärkeä teema. Kekkonen ei selittele turhaan, vaan Annan päivästä muodostuu juuri niin nurinkurinen kuin leikki-ikäisen päivästä voi tulla, iloineen ja harmeineen. Annan äidit ovat turvallisesti läsnä, vaikkakin tarinassa taka-alalla. Pääosassa on Anna, jonka juhlat ovat loppujen lopuksi oikein kivat tirekkekirättnys. Liekö syynä Kekkosen tausta herkkäsävyisessä kaunokirjallisuudessa, kun myös Nurinkurin Anna tuntui puhuttelevan enemmän aikuista kuin lasta. Meillä kirja luokiteltiin nelivuotiaan toimesta kategoriaan ihan kiva.

Kristiina Louhen tytär Aino Louhi oli minulle vieras kuvittaja, ja kesti hetken ennen kuin pääsin hänen maailmaansa sisään, mutta loppujen lopuksi juuri Louhen pastillisävyt ja puuvärit loivat kirjaan raikkaan ja samalla nostalgisen tunnelman.

Suosittelen kirjaa 3-6-vuotiaille.

***

KirjaNurinkurin Anna

Teksti: Helmi Kokkonen

Kuvitus: Aino Louhi

Kustantaja: Kustantamo S&S 2019

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Kuvat: Saku Aaltonen Photography 

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat