Helsingin kirjamessut on minulle jokavuotinen traditio. Näin siitäkin huolimatta, että mielestäni messuhälinässä ja -ryysiksessä on oikeastaan aika hankalaa keskittyä olennaiseen eli kirjallisuuteen. Mutta silti. Pitäähän siellä poiketa. Jos ei muuten, niin joululahjakirjat hakemassa.

Moni ystäväni, jolla on hieman vanhempia lapsia, on kertonut, että kirjamessuilla on lapsille jos jonkinlaista kivaa tekemistä. Näin näyttäisi myös ohjelman puolesta olevan. Omat lapseni ovat vielä niin pieniä, ettei heille messuilta juuri tekemistä löydy. Taaperoani en veisi sinne mistään hinnasta, sillä hälyiset paikat eivät sovi hänelle. Messuilla ei voi myöskään juoksennella vapaasti, ja monen tunnin istuminen vaunuissa tekisi messuvierailuista kärsimysnäytelmän - sekä hänelle että minulle.  

Vauva sen sijaan kulkee kätevästi mukanani joka paikkaan - myös kirjamessuille. Torstaiaamu oli varmasti paras aika suunnata messuille vaunujen kanssa, sillä silloin väkeä on vähemmän kuin viikonloppuisin ja iltaisin. 

Kirjailijahaastatteluihin voi olla vaikea paneutua, jos seuralainen ei malta olla hiljaa tai pysyä paikallaan.
Kirjailijahaastatteluihin voi olla vaikea paneutua, jos seuralainen ei malta olla hiljaa tai pysyä paikallaan.

Vauva viihtyi messuilla mainiosti. Silloin kun hermo petti vaunuissa, hän kulki mukanani kantorepussa. Messukeskuksesta löytyivät kelvolliset hoitohuoneet, ja ruokailukin onnistui melko kätevästi messuhallin Balcony-ravintolassa, jossa on mikro myös vauvanruokien lämmittämistä varten.

Messuilla paneuduin erityisesti lastenkirjallisuuden tarjontaan. Vinkkinä kerrottakoon, että minun lasteni ikäisten vanhemmat tekevät erinomaisia löytöjä Kustannus Mäkelän osastolla, jossa on tarjolla hyvät valikoimat erinomaisia (käännös) kuvakirjoja huokeaan hintaan.     

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Intohimoni on kulttuuri ja saan paljon iloa kirjoittamisesta. Vielä palavammin rakastan -14 ja -16 syntyneitä lapsiani. Tämän blogin tekstit syntyvät siellä, missä nämä minulle tärkeät asiat kohtaavat. Kirjoitan blogiini lastenkulttuurista, siis kaikesta siitä, mikä kiinnittää tehotouhottajan huomion, saa pienet tähtisilmät loistamaan ja pumpulajalat tanssahtelemaan.

 

Olen koulutukseltani historioitsija, sydämeltäni laaja-alainen humanisti. Siviiliammatiltani olen oppimateriaalien kustannustoimittaja. 

 

Voit seurata blogiani myös Twitterissä ja Instassa

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat