Vihdoin värikylvyssä

Kuulin ensimmäistä kertaa “vauvojen värikylvystä” joskus kauan sitten, ennen kuin omista lapsista oli mitään tietoakaan. Mielessäni visioin, kuinka pulleita vauvoja ensin kastetaan väripaljuun, sitten pyöritellään paperissa ja lopuksi huuhdellaan puhtaaksi juoksevan veden alla. 

Niinpä oli itsestään selvää, että jos joskus saan lapsia, he pääsevät kokeilemaan myös vauvojen värikylpyä. Tai siis: minä pääsen kokeilemaan heidän ansiostaan vauvojen värikylpyä! Esikoisen kanssa värikylpyilyyn ei tullut kunnollista tilaisuutta, joten asia oli ensitilassa korjattava kuopuksen kanssa. Tähän tarjoutui oiva tilaisuus Kiasman vauvojen värileikkituokioiden ansiosta.

 

Vauva ui keltaisessa

Kiasman vauvojen värileikkityöpajassa keskitytään kerralla yhteen väriin, meidän kerrallamme keltaiseen. Värikylpy aloitetaan laittamalla lapset lekottelemaan värikkäiden tekstiilien ja tavaroiden keskelle. Vauvan iästä riippuu se, miten hän värikkääseen ympäristöönsä suhtautuu. Jotkut köllöttelevät paikoillaan tavaroita killistellen, toiset lähtevät hanakasti konttailemaan kiinnostavia objekteja kohti.

Värileikki aloitettiin keltaisen keskellä  kellotellen.
Värileikki aloitettiin keltaisen keskellä  kellotellen.

  

Minun viisikuukautinen seuralaiseni nautti selvästi olostaan keltaisen keskellä. Pienet kädet ja jalat viuhuivat tiuhaan tahtiin. Hän maisteli kankaita ja esineitä, kurotteli ja ryömi kohti kauempana olevia palloja ja papiljotteja, rapisteli ja natusti kiihkeästi hänelle annettua keltaista sellofaania sekä tavoitteli tahmatassuillaan ohjaajan soittamaa ksylofonia.

Sitten oli vuorossa varsinainen maalausvaihe, jonka aluksi vauvojen eteen paperille tiputettiin reilut ruokalusikalliset mango- ja porkkanasosetta. Kuopus tarttui tehtävään hänelle ominaisella kiihkeydellä ja oli varsin pian levitellyt soseet pienillä tassuillaan pitkin, poikin paperia. Viereisellä paikalla työskennelleellä vauvalla oli toinen taktiikka: hän imuroi soseita paperilta suuhunsa. Molemmilla tekniikoilla syntyi varsin näyttävää jälkeä. Ja touhu oli niin hilpeän näköistä, ettei naurulta voinut välttyä.

Viiden kuukauden ikä tuntui täydelliseltä värileikkiin, sillä vauva oli nyt tarpeeksi vanha innostuakseen väreistä ja maalaamisesta. Toisaalta hän oli vielä niin nuori, että keskittyi maalaamiseen eikä esimerkiksi lähtenyt tutkimaan työpajan koloja ja nurkkia.

Mango- ja porkkanasoseella syntyy syötävän hyvää taidetta. Vauva pysyi sottaisen oloisesta työskentelytavasta huolimatta yllättävän puhtaana.
Mango- ja porkkanasoseella syntyy syötävän hyvää taidetta. Vauva pysyi sottaisen oloisesta työskentelytavasta huolimatta yllättävän puhtaana.

 

Järjestelyt

Kiasman värileikkituokiot ovat ammattitaitoisesti vedettyjä, kokemuksella ja hyvin järjestettyjä.

Vauvaperheitä opastetaan erinomaisesti ennen värileikkikertaa ja vanhemmille on viisaasti varattu suojavarusteita maalausprosessin ajaksi. Kun maalaukset on maalattu, vauvat voi vaihtaa puhtaisiin vaatteisiin heille varatuilla hoitoalustoilla. Kiasmasta saa myös lainaksi vauvojen kantovälineitä, jotka ovat käteviä, kun tutustutaan taidemuseon näyttelyihin.

Vauvojen värileikille on varattu aikaa noin 1,5 tuntia, mutta käytännössä koko hommaan menee lähemmäs tunti. Tämän jälkeen värileikkiä voi jatkaa kotona, sillä tuokion päätteeksi mukaan saa värileikkivinkkejä. Kokemuksen kruunaa lapsiasiakasmyönteinen Kiasman kahvila, jossa asiointia helpottaa pöytiintarjoilu. 

Suosittelen ehdottomasti kaikille vauvaperheille!

Lopullinen taideteos näytti räjähtävältä auringolta. Taiteilija itse luonnehti teostaan sanoin "krrr, krrr".
Lopullinen taideteos näytti räjähtävältä auringolta. Taiteilija itse luonnehti teostaan sanoin "krrr, krrr".

 

Vauva ja Mona Hatoum

Värileikin aluksi tehtiin lyhyt kierros äiti/isä-vauvakulkueessa Mona Hatoumin näyttelyyn, missä tutustuimme muutamiin työpajan väriteemaan sopiviin taideteoksiin. Tämä osuus värileikistä ei vielä oikein toiminut 5-kuukautiselleni, joka keskittyi kierroksen ajan lähinnä Kiasmasta lainatun kantorepun maisteluun. Voin kuitenkin kuvitella, että esimerkiksi hiekkaa lanaava teos + and - kiinnittäisi äänimaisemineen hieman vanhemman vauvan tai taaperon huomion.

Vaikka vauva ei Hatoumista ensikäymällä innostunut, äitiä näyttely kiinnosti, ja niinpä palasimme sinne värileikin jälkeen. Yllättäen löysimme näyttelystä äänimaiseman, jonka uskon kiinnittäneen myös viisikuukautisen huomion.

Hatoumin äärimmäistä tarkkailua kuvaava Corps étranger (1994) ei ensisilmäyksellä vaikuta lapsille sopivalta taideteokselta. Videolla endoskooppikamera tunkeutuu Hatoumin ruumiiseen suun kautta, ja kuva heijastetaan maahan niin, että sen päältä voi kävellä. Näky on outo ja aika kammottava. Teoksen äänimaisema sydämen sykkeineen ja muine ruumiin äänineen on kuitenkin vastikään kohdusta pulpahtaneen tyypin mielestä aika tyynnyttävä. Eli jos vauvallasi on nukahtamisongelmia, kannattaa käväistä Kiasmassa!

Corps étranger - pömpelin sisällä äänimaisema on kuin kohdussa ikään.
Corps étranger - pömpelin sisällä äänimaisema on kuin kohdussa ikään.

   

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Lastenkulttuuria, kulttuuria lasten kanssa sekä ilmiöitä lastenkulttuurin liepeiltä. Testiryhmänä toimivat -14 ja -16 syntyneet tenavat ja kirjoittajana kustannustoimittajana työskentelevä äiti. 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017

Kategoriat