Esikoiseni oli neljä kuukautta vanha, kun vein hänet vauvamuskariin, siis vauvoille suunnattuun musiikkileikkikouluun. Enhän voinut laiminlyödä hänen musiikillista kasvatustaan! Kaikkiaan eri muskareita ja muskariopettajia tuli käytyä läpi kolmin kappalein. Jokainen ope ja muskariryhmä oli omalla tavallaan hyvä, yksi peräti erinomainen.

Erinomaisen muskariopen tunnistaa helposti, sillä hänen tuntiensa jälkeen myös vanhemman olo on kohottunut ja virkistynyt kuin hyvästä teatteriesityksestä tai konsertista ulos astuessa. Tällaiseen tunnelmaan pääsee esimerkiksi Länsi-Helsingin musiikkiopistossa Eija Wegeliuksen tunneilla.

Siellä lapset paukuttavat bassorumpua ja keinuvat onnellinen hymy kasvoillaan “kililissanpentuina pululussissa”, opettaja sukeltaa Buffalo Jim -kappaleen alussa flyygelin taakse ja hiipii esiin sulkapäähine päässään lapsia laulattamaan. Eikä kukaan tosiaankaan lässytä lapsille. Täydellistä!

Erinomaisen muskariopen erottaa hyvästä siis heittäytymiskyky ja draaman keinojen käyttö. Erinomainen muskariope ei myöskään suutu tai murjota, jos lapsen huomio herpaantuu opetuksesta tai jos hän hieman nuolaisee marakassia. Itse asiassa on kerrassaan kohtuutonta vaatia alle vuoden ikäistä lasta olemaan maistelematta soittimia.

Koska useimmat muskariopettajat ovat työssään taitavia, lapsen ikä vaikuttaa lopulta eniten siihen, mitä muskarista saa irti. Meillä esikoinen oli vauvamuskarissa parhaimmillaan alle 10 kuukauden ja yli kahden vuoden ikäisenä. Iässä 10 kuukautta - 2 vuotta hän oli liian kiinnostunut liikkumisesta ja ympäristöstään, jotta olisi jaksanut keskittyä musiikkiin tai yhteisiin leikkeihin. Tässä kohtaa pidimmekin muskaripuuhissa pienen breikin. Nyt muskari jäi jälleen tauolle, sillä pampulainen aloitti uuden harrastuksen: tanssin.

Kuopukseni on pian kahdeksan kuukautta vanha, eikä ole vielä päässyt vauvamuskariin. Hänellekin sellaista harkitsin, mutta ajan puolesta sopivaa ryhmää ei löytynyt. Enää en myöskään ole niin huolissani lapsen musiikillisesta kasvatuksesta kuin esikoisen ollessa vauva: se ei varmasti kenenkään kohdalla kaadu vauvamuskarin puutteeseen.

Vauvamuskari on ihana lisä pikkulapsielämään, ensimmäisen lapsen kohdalla jopa varsin tarpeellinen lisä. Se toimii nimittäin erinomaisena lastenmusiikin kertauskurssina. Muskari vahvistaa myös vanhemman ja vauvan välistä vuorovaikutusta. Lisäksi siellä tapaa muita samassa elämäntilanteessa olevia vanhempia.

Toisaalta jo esikoisen kohdalla huomasin, että koko vauvan elämä on oikeastaan yhtä suurta muskaria. Kaikissa kerhoissa, vauvauinneissa ja joka ikisessä vauvoille suunnatussa kissanristiäisessä laulaa-lollotetaan. Kotonakaan ei lapsi laululta välty, sillä pienen ihmisen läheisyys tuntuu niin ihanalta, ettei äiti eikä oikein isäkään osaa olla laulamatta.

Pieniä muskarihetkiä voikin viettää oman kodin rauhassa juuri silloin, kun itse haluaa. Eikä tässä hommassa tarvitse jäädä puutteellisen lauluäänensä ja soittotaitonsa varaan. Tarjolla on monenlaisia kirja-äänite-yhdistelmiä, joiden avulla muskaritunti sujuu sutjakkaasti kotosalla. Seuraavasta blogipostauksestani löydät kahden tällaisen teoskokonaisuuden esittelyt.  

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Lastenkulttuuria, kulttuuria lasten kanssa sekä ilmiöitä lastenkulttuurin liepeiltä. Testiryhmänä toimivat -14 ja -16 syntyneet tenavat ja kirjoittajana kustannustoimittajana työskentelevä äiti. 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla