Kävin Tukholmassa ja huomasin olevani jälleen peruskysymysten äärellä: kannattaako kolmivuotiasta ja vauvaa kuljetella mukana museoissa? Tiedossahan on tällöin lähinnä mekastusta, hikeä, kiusallisia kysymyksiä ja pitkiä, merkitseviä katseita muilta museokävijöiltä. Helpompaa olisi etsiä lähin leikkipuisto ja parkkeerata sisarusvaunut sinne.

Toisaalta, jos asiaa ajattelee tarkemmin, niin vauvat ovat erinomaista museoseuraa. Imeväinen ei väitä vastaan, vaikka presentaatiosi 1600-luvun kaupunkielämästä ei olisi faktapohjaltaan täysin uskottava. Hän ei ilku, vaikka sinulta menisivät sekaisin Monet'n lumpeet ja Manet'n alastomat naikkoset.    

Kolmivuotias museossa on tietysti villi kortti. Hän on pahimmillaan kärsimätön, helposti tylsistyvä ja irti päästettynä vaaraksi museon arvokkaalle tallennustehtävälle. Mutta parhaimmillaan hän on suloinen, utelias oma itsensä ja laukoo nerokkaita kysymyksiä, joihin on fantastisen hienoa vastailla. 

Uskonkin vakaasti, että parasta museoseuraa saa itse tekemällä. Siksi totuttelu museoiden käytävien kuluttamiseen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. 

Näistä lähtökohdista käsin suuntasimme siis Tukholman Vasa-museoon, joka on rakennettu 1600-luvulla uponneen ja 1960-luvulla ylösnostetun Vasa-laivan ympärille. Ajattelin museon kiinnostavan esikoistani, sillä vaikkei hän vielä ymmärrä historian päälle, hän rakastaa kaikenlaisia liikennevälineitä, myös laivoja. 

Museo on hurjan hienosti toteutettu. Upean Vasa-laivan perusteellisen esittelyn lisäksi se valottaa Ruotsin suurvalta-aikaa sekä 1600-luvun merenkäyntiä ja elämänmenoa ylipäänsä.

Vauva kurlaili tyytyväisenä koko museoreissun ajan Manducassa. Kolmivuotias vaikuttui Vasasta niin kovasti, että oli hetken aikaa hiljaa. Sitten hän alkoi painokkaasti vaatia pääsyä laivavanhuksen sisätiloihin. Tämä ei tietenkään ollut mahdollista. Onneksi museon viidennessä kerroksessa oli kopio laivan tykkikannesta, missä sai juoksennella vapaasti. 

Toinen jännittävä juttu löytyi museon sisäänkäyntikerroksesta, missä kerrottiin muun muassa laivan ensimmäisistä nostoyrityksistä. Siellä oli esillä kopio 1600-luvulla kehitetystä sukelluskellosta, siis varhaisesta sukelluspuvusta. Rohkeimmat voivat mennä kellon sisälle fiilistelemään.   

Lastenkirja havainnollistaa, miten sukelluskellon avulla Vasa-laivasta nostettiin ylös arvokkaat tykit. Tykkiluukkujen leijonanpääveistokset protestoivat.
Lastenkirja havainnollistaa, miten sukelluskellon avulla Vasa-laivasta nostettiin ylös arvokkaat tykit. Tykkiluukkujen leijonanpääveistokset protestoivat.

Kolmas mielenkiintoinen osio löytyi museon pohjakerroksesta, missä esiteltiin laivan mukana uponneiden henkilöiden keksittyjä elämäntarinoita. Vitriineissä oli näytillä myös muutamia luurankoja, ja tämä sai kolmivuotiaan suorastaan kiljahtelemaan riemusta. Hän on jo pitkään pohtinut luurankoja ja näki nyt aidon sellaisen ensimmäistä kertaa.   

Kaikista jännittävistä kokemuksista huolimatta museokäynti olisi varmasti painunut lapsella hetkessä unholaan, jollemme olisi sattuneet ostamaan museokaupasta Bertil Almqvistin lastenkirjaa Vasa-laivasta. Kirja ei minun mielestäni ole kummoinen, mutta esikoinen on siitä hyvin innostunut.

Opuksen ansiosta Vasa-laivan kohtaloa on pohdittu meillä nyt päivittäin. Väittäisin, että jotain 1600-luvun elämästäkin on jäänyt mieleen. Ainakin se sukelluskello. Ja tietysti Vasa-laivan kauniit silmät.  

Museokaupasta hankittu Bertil Almqvistin "Sagan om Vasa" -lastenkirja vuodelta 1965 ei ole äidin mielestä tarinaltaan tai kuvitukseltaan erityisen mainittava. Kolmivuotias on kuitenkin hyvin innostunut siitä.
Museokaupasta hankittu Bertil Almqvistin "Sagan om Vasa" -lastenkirja vuodelta 1965 ei ole äidin mielestä tarinaltaan tai kuvitukseltaan erityisen mainittava. Kolmivuotias on kuitenkin hyvin innostunut siitä.

ps. Isommille lapsille Vasa-museossa on runsain mitoin mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa. Siellä voi esimerkiksi kokeilla purjehtia Vasa-laivan kaltaisella purrella

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Vasa-laivamuseon on kyllä vaikuttava lapsestakin! Meillä lapset ovat pienestä jo tottuneet museokäynteihin, historia on meidän perheen yhteinen kiinnostuksen kohde-tai ainakin vanhempien, lapsilta ei aina kysytä... toki ollaan aina kuljettu lasten mielenkiinnon ja jaksamisen ehdoilla, ja etsitty lasten mielestä mielenkiintoisimmat museot. Ja lapset ovat tykänneet! :) ei pidä aliarvioida lasta, heitä kiinnostaa moni muukin asia kuin leikkipuistot. Kaikki vanha ja erilainen kutkuttaa lapsen mielikuvitusta, antaa lasten nauttia myös museoista! Ja voihan reissun kruunata vielä pysähtymällä vaikka sinne leikkipuistoon museon jälkeen purkamaan energiaa!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Lastenkulttuuria, kulttuuria lasten kanssa sekä ilmiöitä lastenkulttuurin liepeiltä. Testiryhmänä toimivat -14 ja -16 syntyneet tenavat ja kirjoittajana kustannustoimittajana työskentelevä äiti. 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla