Edellyttääkö äitiys laulunlahjoja?
Edellyttääkö äitiys laulunlahjoja?

Vihdoinkin raskaana, pulla uunissa ja jälkikasvua tuloillaan. Mahtavaa! Tosin vähän väsyttää ja oksettaa. Lisäksi on noin miljoona asiaa järjestettävänä ennen kuin h-hetki on käsillä. 

Ihan ensiksi olisi kuitenkin hoidettava pois päiväjärjestyksestä tämä tuutulaulujuttu. Onhan tunnettua, että sikiön kuulo kehittyy noin raskausviikolle 24 mennessä. Ja tuosta alkaen lapselle pitäisi alkaa laulaa, jottei se isona syrjäydy. Lukuisat tutkimukset nimittäin todistavat, että äidin ääni (erityisesti laulettuna!) tekee lapsesta fiksumman, ihanamman, kauniimman ja paremman kuin kaikki muut lapset yhteensä. 

Mutta ihan vakavasti: mitä tehdä, jos laulu ei luonnistu? Jos äidillä ei ole laisinkaan rytmitajua ja äänikin kuulostaa lähinnä variksen raakunnalta? Onko äidin oikeasti pakko laulaa lapselleen? 

No ei tietenkään. Vaikka lapselle laulaminen toki: 

• kehittää lapsen aivoja

• edistää puheen oppimista

• rauhoittaa lasta

• sujuvoittaa arkea sekä kehittää lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta.

Paine lapselle laulamiseen on hurjan kova. Siitä puhutaan joka paikassa: neuvolassa ennen synnytystä ja synnytyksen jälkeen kaikissa kerhoissa ja vauvaklubeissa. "Äidin ääni on lapselle kauneinta maailmassa!", vakuutellaan. "Laula, vaikket osaisi. Se lähentää teitä.", sanotaan.

Mutta jos äiti on laulaessaan kaukana omilta mukavuusalueiltaan, eikö silloin ole varhaisen vuorovaikutussuhteen kannalta parempi, jos laulut jäävät laulamatta? Voihan lapselle laulamisen sijaan lorutella tai lukea. Tärkeintä on, että hänen kanssaan kommunikoi paljon, vaikka ihan vaan klassisesti puhumalla joutavia. 

Laulajan roolin voi lisäksi aivan hyvin ujuttaa jollekin toiselle perheenjäsenelle: entä jos isä ottaisi vastuulleen iltalaulukonsertot? Laulakoon mummo, kun siitä kerran nauttii!        

Itse suhtauduin omaan lauluääneeni pitkään suurella varauksella. Lasten myötä kuitenkin unohdin kaikki varaukset ja ryhdyin laulamaan. Se tapahtui varsin luontevasti: pienen ihmisen läsnaolo laulatti ja nostatti pintaan lauluja omasta lapsuudesta.

Otin repertuaariini kaikki vanhempieni minulle opettamat tuutulaulut ja pari uutta. Lisäksi opin muskarista ja levyiltä paljon uusia lastenlauluja. Nykyisin meillä lauletaan vähän joka välissä, ehkä liiankin kanssa. 

Kuulostaako pelottavalta? Lisää tuutulauluteemasta piakkoin! 

*** 

Lue myös aikaisemmat tekstini vauvamuskarista ja muskarihetkistä kotioloissa.

Kuvat: pixabay.com

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Lastenkulttuuria, kulttuuria lasten kanssa sekä ilmiöitä lastenkulttuurin liepeiltä. Testiryhmänä toimivat -14 ja -16 syntyneet tenavat ja kirjoittajana kustannustoimittajana työskentelevä äiti. 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla