Kuopus sai Helsingin seurakunnilta kutsun Pienelle parasta -vauvakonserttiin Temppeliaukion kirkkoon. Ja tietysti me mentiin, kuljettiin läpi sateisen Länsi-Helsingin ja liityttiin satojen muiden kutsun saaneiden vauvojen ja taaperoiden joukkoon.

Jo esikoisen kohdalla huomasin, että seurakunnat tekevät Helsingissä aktiivista työtä sitouttaakseen lapsiperheet toimintaansa. Kun lapsi on kastettu, hän saa postissa itkettävän ihanan Pienelle parasta -iltalaulu-cd:n ja myöhemmin kutsun vauvakonserttiin. Kotiseurakunnan tarjoamat monenmoiset kerhot ovat mahtava vastine vuosikausia maksetuille kirkollisveroille. Tämän ovelan taktiikan ansiosta olen itse nykyisin aktiivisempi seurakuntalainen kuin koskaan aikaisemmin. Osallistun lasten kanssa - ja heidän takiaan - vähintään viikoittain johonkin seurakunnan järjestämään tilaisuuteen, yleensä naapurikorttelin perhekerhoon.    

Tällä kertaa Pienelle parasta -konsertissa esiintyi Lastenorkesteri Ammuu!, jota avusti joukko Metropolia ammattikorkeakoulun musiikkipedagogian opiskelijoita. Ammuu!, jonka soittajat ovat musiikkikasvatuksen ammattilaisia, on julkaissut jo viisi levyä. Yhtye tekee kansanmusiikkiperinteitä kunnioittavaa lastenmusiikkia, joka kuulosti minun korvaani aika tavanomaiselta lastenmusalta.

Suurin osa konserttiin kutsutuista lapsosista seurasi esitystä kiltisti kirkonpenkistä käsin. Vain muutamat taaperot innostuivat joraamaan alttarin edessä. Viisikuukautinen kuopukseni vaikuttaa pitävän musiikista ja tuntui nytkin nauttivan konsertista. Toisaalta hän on tyytyväinen yleensä aina, kun ruokahuolto pelaa ja unta on saatu riittävästi.

Luulenpa, että eläinasuinen Ammuu! olisi tehnyt vauvaa suuremman vaikutuksen 2,5-vuotiaaseen esikoiseeni, joka jäi tällä kertaa tästä konserttielämyksestä paitsi. Minuun Ammuu! ei purrut aivan samalla tasolla kuin aikoinaan esikoisen Pienelle parasta -konsertin esiintyjät Soili Perkiö ja Hannele Huovi, joista olin täysin lumoutunut. Mutta vähempikin toki riittää. Epäilemättä Ammuu! on tarkemman tutustumisen ja uuden konserttikäynnin arvoinen.

Ja ennen kaikkea: on kertakaikkisen ihanaa, että Helsingin seurakunnat tarjosivat meidän perheellemme toistamiseen tällaisen konserttielämyksen.     

Metropolian opiskelijat toivat konserttiin vauvan silmää miellyttävää elämyksellisyyttä.
Metropolian opiskelijat toivat konserttiin vauvan silmää miellyttävää elämyksellisyyttä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Intohimoni on kulttuuri ja saan paljon iloa kirjoittamisesta. Vielä palavammin rakastan -14 ja -16 syntyneitä lapsiani. Tämän blogin tekstit syntyvät siellä, missä nämä minulle tärkeät asiat kohtaavat. Kirjoitan blogiini lastenkulttuurista, siis kaikesta siitä, mikä kiinnittää tehotouhottajan huomion, saa pienet tähtisilmät loistamaan ja pumpulajalat tanssahtelemaan.

 

Olen koulutukseltani historioitsija, sydämeltäni laaja-alainen humanisti. Siviiliammatiltani olen oppimateriaalien kustannustoimittaja. 

 

Voit seurata blogiani myös Twitterissä ja Instassa

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat