Kansallisteatteri: Tippukivitapaus

"Katsokaa minua, kaaatsokaa minua!", laulaa kolmevuotias ja imuroi huonettaan intensiivisesti kuin siivoustyön ammattilainen. 

Olemme juuri tulleet Kansallisteatterista, missä lapsi on nähnyt elämänsä ensimmäisen täyspitkän musikaalin, Tippukivitapauksen. Kokemus on ollut pajauttava. Jo kotimatkalla selvisi, että nuori seuralaiseni osaa laulaa ulkomuistista musikaalin päättävän "Jos on hanskat" -rallin, ja nyt vielä tämä siivouskin.  

Tippukivitapaus innostaa siis lapset imuroimaan, mutta on se monesta muustakin syystä merkittävä musikaali. Se on ensimmäinen Kansallisteatterin suurelle näyttämölle kirjoitettu ja siellä ensiesityksensä saanut lastennäytelmä.

Näytelmän on ohjannut ja käsikirjoittanut Laura Ruohonen, joka on tullut lyyristen lasten vanhemmille tutuksi aikaisemmista Allakka Pullakka ja Yökyöpelit -kirjoistaan. Musiikin näytelmään on säveltänyt huikea Anna-Mari Kähärä, ja musikaalin rooleissa ovat Vuokko Hovatan ja Seela Sellan kaltaiset monilahjakkaat teatteriammattilaiset.  

Minulle ja esikoiselleni Tippukivitapauksen merkittävyys kumpuaa kuitenkin huomattavasti henkilökohtaisemmista sfääreistä. Laura Ruohosen nonsense-runot ovat ensimmäinen yhteinen kirjallinen rakkautemme. Vaikka sydämemme sykkii kiihkeimmin Allakka Pullakalle ja Yökyöpeleille, löytyy niistä tilaa myös Tippukivitapauksen – siis sen runokirjan – hillittömyyksille. Lisäksi fanitamme täysillä Kähärän säveltämän Yökyöpelit-levyn musiikkia.      

Musikaalin tapahtumat käynnistyvät, kun Hujoppi (Jani Karvinen) ja Seija Soija (Vuokko Hovatta) päättävät yhdessä kadota. (Kuva: Kansallisteatteri / Tanja Ahola)
Musikaalin tapahtumat käynnistyvät, kun Hujoppi (Jani Karvinen) ja Seija Soija (Vuokko Hovatta) päättävät yhdessä kadota. (Kuva: Kansallisteatteri / Tanja Ahola)

Seurueemme odotukset Tippukivi-musikaalin suhteen olivatkin verrattain korkealla tasolla. Silti täyspitkän musikaalin katsomoon lähteminen kolmevuotiaan kanssa mietitytti. En ollut sataprosenttisen varma, jaksaako esikoiseni seurata yli kaksituntisen näytelmän loppuun saakka. Hän on kokenut ja innokas teatterissa kävijä, mutta pelottavat kohtaukset tai kovat äänet saattavat joskus olla hänelle liikaa. Olemme joutuneet kerran lähtemään teatterikatsomosta kesken esityksen.   

Niinpä valmistauduin musikaaliretkeen huolella: sijoitin paketillisen rusinoita käsilaukkuun väliajan viihdykkeeksi ja hankin etukäteen näytelmän musiikista koostetun cd-levyn. Levyn pohjalta pystyin ennakoimaan mahdollisia pelkotiloja aiheuttavat jännittävät kohtaukset ja käymään niitä läpi lapsen kanssa. Harkitsin myös pienten kuulosuojainten mukaan ottamista.  

Rämeämmä-runoon perustuva kohtaus oli yksi niistä, joita kävin etukäteen läpi kolmevuotiaani kanssa. Kohtaus oli kuitenkin niin vangitseva ja hienosti toteutettu, että napero unohti pelkonsa. Tuo yläilmoissa liitelevä taituri on muuten sirkustaiteilija / ilma-akrobaatti Katja Kortström. (Kuva: Kansallisteatteri / Tanja Ahola)
Rämeämmä-runoon perustuva kohtaus oli yksi niistä, joita kävin etukäteen läpi kolmevuotiaani kanssa. Kohtaus oli kuitenkin niin vangitseva ja hienosti toteutettu, että napero unohti pelkonsa. Tuo yläilmoissa liitelevä taituri on muuten sirkustaiteilija / ilma-akrobaatti Katja Kortström. (Kuva: Kansallisteatteri / Tanja Ahola)

Teatterikatsomoon päästyämme oli selvää, ettei lapsellani tulisi olemaan minkäänlaisia ongelmia katsoa Tippukivitapausta loppuun asti. Musikaali on akrobatiaosuuksineen ja huimine lavasteineen visuaalisesti kertakaikkisen upea. Kähärän musiikki on tarttuvaa ja Ruohosen / kuvittaja Erika Kallasmaan hahmot syötävän söpöjä. Peltoreita ei tarvita, sillä äänitasot on säädetty pikkukorville optimaalisiksi.

Näytelmässä on pelottavia kohtauksia tasan kaksi, eivätkä ne ole kovin pahoja. Hurjimmassa pinteessä ollaan, kun pääseikkailijat – sinnikäs pikkupapu Seija Soija ja hänen arka ystävänsä Hujoppi – tipahtavat raakalainen Karmu Gurmeen vieraaksi tippukiviluolaan. Tuolloin lapsi punki syliini ja tiedusteli pariin otteeseen esityksen loppumisajankohtaa. Onneksi lähtöhaaveet unohtuivat heti, kun näytelmä eteni seuraavaan kiehtovaan kohtaukseensa.

Markku Haussilan esittämä Karmu Gurmee on näytelmän höpsön söpö pahis. (Kuva: Kansallisteatteri / Tanja Ahola)
Markku Haussilan esittämä Karmu Gurmee on näytelmän höpsön söpö pahis. (Kuva: Kansallisteatteri / Tanja Ahola)

Tippukivitapaus-musikaali on hurjan hauska ja mukaansatempaava näytelmä. Siinä ei ole mitään väkinäistä tai teennäistä, kuten musikaaleissa toisinaan. Tippukivitapaus energisoi ja saa yleisön hyvälle tuulelle, siitä välittyvä riemu on tarttuvaa laatua.  

Tippukivitapaus on lisäksi todellinen koko perheen näytelmä: Vaikka esityksen suositusikäraja on viisi vuotta, katsomossa oli muitakin esikoiseni ikäisiä lapsia. Toisaalta vieressämme istui täysin työikäisistä katsojista koostunut porukka, ja oma eläkeikäinen äitini katsoisi näytelmän riemumielin pelkästään hillittömän päätäiväätäis-mahtimummeli Seela Sellan takia. Tiettyä heittäytymiskykyä ja lapsenmielisyyttä toki katsojilta edellytetään. 

Tätä musikaalia kannattaa tulla katsomaan kauempaakin!

"Äiti, koska se esitys tulee uudestaan?" Kansallisteatterin talo on uteliaalle lapselle jo itsessään äärimmäisen mielenkiintoinen käyntikohde.
"Äiti, koska se esitys tulee uudestaan?" Kansallisteatterin talo on uteliaalle lapselle jo itsessään äärimmäisen mielenkiintoinen käyntikohde.

ps. Seuraathan jo blogiani Facessa?  

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Lastenkulttuuria, kulttuuria lasten kanssa sekä ilmiöitä lastenkulttuurin liepeiltä. Testiryhmänä toimivat -14 ja -16 syntyneet tenavat ja kirjoittajana kustannustoimittajana työskentelevä äiti. 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat