Kaupallinen yhteistyö Oppi&ilon kanssa

Oi onnea, saimme Oppi&ilolta testiajoon 2–3-vuotiaille suunnatun Riemuhetki-puuhakorttipakan! Ja mikä parasta: sain myös arvottavakseni kaksi sellaista lukijoideni kesken. Joten jos luettuasi innostut puuhakorteista, käy tyykkäämässä Lastujen Facebook-sivuja, niin osallistut 18.4. tapahtuvaan arvontaan.  

Oppi&ilon puuhapakat ovat meille jo ennestään tuttuja. Mieheni isyysloman aikana tehokäytössä olivat Taaperon kanssa -puuhakortit, joista löytyy hauskoja vinkkejä lasten kanssa peuhaamiseen. Esikoiseni puolestaan rakastaa Minä itse kerron tarinan -korttejaan, joiden pohjalta hän on satuillut jos jonkinlaisia tarinoita. (Kiitos vaan ystäville mainioista joululahjoista!)

Kuopukseni täyttää kesän alussa kaksi, joten hän on Riemuhetki-pakan varsinaista kohderyhmää. Koska teemme kotona lähes kaiken joko kolmisin tai nelisin, myös nelivuotias esikoiseni pääsi testailemaan puuhapakkaa.   

Pakassa on 50 iloisen väristä korttia, jotka kehittävät taaperon silmän ja käden yhteispeliä. Haastavimmat kortit sisältävät pieniä lasku- ja värintunnistustehtäviä. Helpoimmissa korteissa kuvista pitää etsiä esimerkiksi koiria, työkaluja tai oikean värisiä lankakeriä. Osassa korteista on myös söpöjä tunnustelutehtäviä.  

Värikkäät kortit innostavat oppimaan uutta. Taaperoinen voi treenata numeroita esimerkiksi laskemalla leppäkertun pilkkuja. Vaikkei laskeminen vielä sujuisikaan, koloihin on hauska työntää pieniä sormia.
Värikkäät kortit innostavat oppimaan uutta. Taaperoinen voi treenata numeroita esimerkiksi laskemalla leppäkertun pilkkuja. Vaikkei laskeminen vielä sujuisikaan, koloihin on hauska työntää pieniä sormia.

Lapseni pitivät korttipakasta kovasti ja olisivat jaksaneet puuhata sen kanssa ikuisesti. Taapero vaati lisäkortteja huutamalla “toinen, toinen!”, nelivuotias taas olisi halunnut käydä kerralla läpi koko pakan ja antaa vastaukset kaikkiin tehtäviin, vaikka ne olivatkin hänelle selvästi jo liian helppoja.

Taaperoni kehitystasolle kortit sen sijaan sopivat mainiosti. Toistaiseksi hän suoriutui parhaiten korttipakan helpoimmista korteista: etsi innoissaan korteista pyydettyjä asioita ja osoitteli niitä pulleilla sormillaan. Värejä hän ei selvästikään vielä osaa nimetä oikein, joten niitä on vastaisuudessakin mukavaa harjoitella puuhapakan avulla. Sama koskee numeroita, joita hän kyllä osaa luetella yhdestä kuuteen, mutta joiden logiikkaa hän ei vielä ymmärrä. Vanhemmille hauskoimpia hetkiä korttipakan parissa olivatkin ne, joissa taapero "laski" esimerkiksi kärpäsiä: "Ykti, kakti, kolme, neljä, viiti, kuuti, neljä, kolme". 

Puuhapakan korteissa on vain vähän tekstiä, ja niiden tehtävänannot on helppo päätellä pelkistä kuvista. Niinpä ne soveltuvat mainiosti myös itsenäisesti sisarusten kesken käytettäviksi, vaikkei kumpikaan osaisi lukea. Meillä tämä tosin vaatii pientä treenausta. Etenkin korttien ensimmäisillä käyttökerroilla nelivuotiaan ja taaperon yhteispeli kriisiytyi hetkessä, kun pienempi ei suostunut pelaamaan isomman keksimillä säännöillä ja isompi olisi muutenkin mieluummin kertonut korttien oikeat vastaukset kuin arvuutellut niitä pienemmällä.

Sittemmin tilanne on hieman rauhoittunut ja lapsoset ovat saaneet yhteispelin kulkemaan. Se on suloisen näköistä touhua ja ilahduttaa lopulta molempia: isompi saa päteä opettaessaan pienempää ja pienempi on onnessaan löytäessään kortista oikean kohteen.  

Sujuvaa yhteispeliä harjoittelemassa.
Sujuvaa yhteispeliä harjoittelemassa.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Lastenkulttuuria, kulttuuria lasten kanssa sekä ilmiöitä lastenkulttuurin liepeiltä. Testiryhmänä toimivat -14 ja -16 syntyneet tenavat ja kirjoittajana kustannustoimittajana työskentelevä äiti. 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla