Köh, köh ja atshii! Avasimme tällä viikolla flunssakauden, mutta ehdimme onneksi sitä ennen käydä Munkkiniemen Mannerheimin Lastensuojeluliiton järjestämässä jouluisessa nukketeatteriesityksessä Munkkivuoren kirkolla. Varsinaisesti tarkoituksena oli viedä taapero teatteriin, mutta vauva lähti mukaan seuramieheksi. Hänelle otettiin mukaan Manduca, ja minä varauduin viettämään teatterihetken hytkytellen ja hyssytellen.

MLL oli tilannut esityksen "Siilin joulu" Nukketeatteri PikkuKulkurilta. PikkuKulkuri on nukketeatteritaiteilija Ilpo Mikkosen itsellisesti vetämä nukketeatteri. Mikkonen on alunperin lastentarhanopettaja ja hänellä on monen vuoden kokemus lapsille suunnatusta nukketeatterista. Tämä näkyi esityksestä, joka oli suloinen ja selkeä, taaperolle täydellinen. Tarinoihin hullaantuneen esikoiseni kiinnostus ei herpaantunut esityksen aikana kertaakaan, vaikka yleisössä sattui ja tapahtui jos jonkinlaista.

"Siilin joulun" kaltaiset huolella ja rakkaudella toteutetut lastenteatteriesitykset ovat nautinto vanhemmillekin. On hauskaa seurata vierestä, kuinka energinen lapsi rauhoittuu näytelmän alkaessa, uppoutuu satuun ja imeytyy teatterin taikaan. Jälkikäteen teatterikappaleesta saa aikaiseksi hupaisaa jutun juurta, sillä lähes poikkeuksetta lapsi on kiinnittänyt huomionsa johonkin aivan toiseen asiaan kuin aikuinen. Esimerkiksi tässä esityksessä oli taaperomme mukaan parasta "se kettu, joka leikkasi myssyyn reiät".

Yllätyksekseni myös vauva innostui nukketeatterista. Hän kökötti sylissäni rauhallisesti ja katsoi esityksen pikkuinen suu apposen auki. Tyytymätöntä äkinää tuli vain hetken ajan, aivan näytelmän lopussa. Käninä loppui asentoa vaihtamalla, eikä meidän tuolloinkaan tarvinnut poistua eturivistä, jonne olimme taaperon johdattelemana päätyneet.

Teatterista poistui tyytyväinen perhe. Pienin nukahti pian päiväunille ja toisiksi pienin säntäsi vauhdikkaasti kohti uusia haasteita.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Intohimoni on kulttuuri ja saan paljon iloa kirjoittamisesta. Vielä palavammin rakastan -14 ja -16 syntyneitä lapsiani. Tämän blogin tekstit syntyvät siellä, missä nämä minulle tärkeät asiat kohtaavat. Kirjoitan blogiini lastenkulttuurista, siis kaikesta siitä, mikä kiinnittää tehotouhottajan huomion, saa pienet tähtisilmät loistamaan ja pumpulajalat tanssahtelemaan.

 

Olen koulutukseltani historioitsija, sydämeltäni laaja-alainen humanisti. Siviiliammatiltani olen oppimateriaalien kustannustoimittaja. 

 

Voit seurata blogiani myös Twitterissä ja Instassa

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat