Raivaa kalenteristasi tilaa lukemiselle

Päätin kirjoittaa pitkästä aikaa eräästä minulle todella tärkeästä asiasta. Nimittäin lukemisesta.

Luulin, että kaikki vanhemmat lukevat lapsilleen. Tietysti, sillä ääneen lukeminenhan on vanhemmuuden suola ja pippuri. Se, että saa oikein luvan kanssa lukea lastenkirjallisuutta, on yksi hienoimmista lisääntymisen sivutuotteista. 

Lue lapselle. -hankkeen sivuja selaillessani löysin kuitenkin tiedon, että vain 25 % suomalaisvanhemmista lukee lapsilleen usein. 

Luulin, että kaikki vanhemmat lukevat lapsilleen.

Lapsiperhearki on kiireistä, mikä tietysti rajoittaa lukemiseen käytettäviä hetkiä. Ymmärrän tämän paremmin kuin hyvin. Esikoisen kanssa luimme tuntitolkulla päivittäin. Nykyään, kun lapsia on kaksi, joudumme toisinaan tyytymään vain iltasatuun. Mutta iltasadusta ei sitten tingitäkään missään tilanteessa!

Kiire on lopulta huono tekosyy lukemattomuuteen. Aika on järjestelykysymys. Lukeminen on niin tärkeää, että sille kannattaa raivata tilaa kalenterista. Iltasadusta kannattaa tehdä rutiini. Kirjan voi kuljettaa mukanaan minne vain ja lukea lapselle junissa, busseissa, odotushuoneissa tai vaikka pyykkituvassa.      

Lapsi, jolle luetaan paljon, oppii hakeutumaan itsenäisesti kirjojen pariin. Lukuhetki on erinomainen tapa rauhoittua.
Lapsi, jolle luetaan paljon, oppii hakeutumaan itsenäisesti kirjojen pariin. Lukuhetki on erinomainen tapa rauhoittua.

 

Yhteisistä lukuhetkistä on iloa koko perheelle

Lukemisesta on lapselle tutkitusti monenlaisia hyötyjäHieman tiivistäen voisi todeta, että lapsesta, jolle luetaan, kasvaa fiksumpi ja kivempi tyyppi kuin sellaisesta, jolle ei lueta. Lukeminen liittyy niin moneen tärkeään asiaan, esimerkiksi lapsen kielen oppimiseen ja empatiakyvyn kehittymiseen.

Lapsesta, jolle luetaan, kasvaa fiksumpi ja kivempi tyyppi kuin sellaisesta, jolle ei lueta. 

Oman kokemukseni mukaan lukemisella on koko perheen kannalta positiivisia vaikutuksia. Uskon, että kaikissa lukevissa perheissä on paljon läheisyyttä. Lukuhetkien aikana usein köllötellään vierekkäin tai istutaan sylikkäin. Siis käytännössä halaillaan samalla kun luetaan.

Parhaimmillaan lukuhetket tuovat iloa myös aikuisille. Itse nautin ääneen lukemisesta kovasti. Erityisen paljon pidän sellaisista lastenkirjoista, jotka haastavat ääneenlukijansa. Tällaisia ovat esimerkiksi Ville Hytösen lastenkirjat, joita lukiessa kieli vääntyy välillä lähes solmuun. Monilla lastenrunoilla on samanlainen vaikutus.

Kaikenlaiset kielikikkailut aiheuttavat meillä kuplivaa onnentunnetta ja naurunpyrskähdyksiä – niin äidissä kuin satua kuuntelevassa lapsessakin. Erityisesti lasta ilahduttaa se, jos vanhempi joskus hieman kompuroi kimuranttia tekstiä toistaessaan.

Ville Hytösen "Hipinäaasi ja Apinahiisi" pistää ääneenlukijan kielen ihanasti solmuun. Hytösen "Tootoo-vaari ja Tötteröauto" on esikoiseni suosikki.
Ville Hytösen "Hipinäaasi ja Apinahiisi" pistää ääneenlukijan kielen ihanasti solmuun. Hytösen "Tootoo-vaari ja Tötteröauto" on esikoiseni suosikki.

 

Mistä löytyisi meille sopivia kirjoja?

Mikäli sopivien kirjojen löytäminen tuntuu hankalalta, liikkeelle voi lähteä vaikka oman lapsuutensa suosikesta. Moni lapsuudesta tuttu teksti avautuu aikuisnäkökulmasta aivan eri tavalla, ja siksi niihin on hauskaa palata. 

Itse kikattelin hervottomasti, kun luin vuosikymmenten tauon jälkeen Astrid Lindgrenin Eemeli-kirjoja. En muistanut, että ne olisivat olleet läheskään niin hauskoja ensimmäisellä lukukerralla.  

Kirjavinkkejä voi etsiä myös netistä, mistä löytyy monenlaisia suosituslistauksia lastenkirjoista. Yksi parhaista on mielestäni Kodin kuvalehden sivuilta löytyvä listaus, jossa lastenkirjoja jaotellaan ikäryhmittäin. Ideoita lukuhetkiin kannattaa kysyä lisäksi kirjastosta ja varhaiskasvatuksen ammattilaisilta, siis lapsen päiväkodin tietäväisiltä tädeiltä ja sediltä. 

Mars kirjastoon!
Mars kirjastoon!

 

Lue myös aikaisempi kirjoitukseni vauvoille lukemisesta ja ensikirjoista.  

Kommentit (2)

Lastut
Liittynyt19.1.2017

Totta! Onkohan sitä tutkittu? Puhtaan subjektiivisesti sanoisin, että vaikutus on onnellistuttava. Ja kiitti: löysin blogistasi hyvän pukeutumisaiheisen kirjavinkin kuopukselleni!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Intohimoni on kulttuuri ja saan paljon iloa kirjoittamisesta. Vielä palavammin rakastan -14 ja -16 syntyneitä lapsiani. Tämän blogin tekstit syntyvät siellä, missä nämä minulle tärkeät asiat kohtaavat. Kirjoitan blogiini lastenkulttuurista, siis kaikesta siitä, mikä kiinnittää tehotouhottajan huomion, saa pienet tähtisilmät loistamaan ja pumpulajalat tanssahtelemaan.

 

Voit seurata blogiani myös Twitterissä ja Instassa

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat