Puotilan kesäteatteri: Herra Hakkaraisen Suuri Urheiluesitys

Näytelmän päähenkilöt: Herra Hakkarainen ja Tarmo Takkula (kuva: Puotilan kesäteatteri)
Näytelmän päähenkilöt: Herra Hakkarainen ja Tarmo Takkula (kuva: Puotilan kesäteatteri)

Suomalaislapset taitavat saada Mauri Kunnas -tartunnan jo äidinmaidosta. Ainakin oman kolmevuotiaani mielestä Väinämöinen on "se tyyppi Koiramäestä" ja Herra Hakkarainen (kotoisammin "Hakki") ensisijaisesti hänen unilelunsa, joita meillä on varmuuden vuoksi kaksin kappalein. 

Näistä lähtökohdista – ja siis hurjan suurin odotuksin – matkustimme Puotilaan katsomaan Herra Hakkaraisen Suurta Urheiluesitystä. Puotilan kesäteatterin näytelmässä Karo Laurosen esittämä Herra Hakkarainen johdattelee Mikko Laurosen näyttelemää vastentahtoista Tarmo Takkulaa urheilun ihmeelliseen maailmaan.

Esitys etenee liikuntalajista toiseen käsitellen välillä myös Tarmon haluttomuutta siivoamiseen ja peseytymiseen. Poikkeuksetta Hakkarainen saa käännettyä Tarmon pään sekä urheilun että henkilökohtaisen hygienian hoidon saralla.

Näytelmän taustatarina on kovin kepoinen, mutta lajiesittelyt toinen toistaan hauskempia. Itseäni ilahdutti, että mukaan oli ujutettu perinteisten urheilulajien lisäksi myös pienen seuralaiseni liikuntaharrastus tanssi. 

Näyttelijöiden energisyys ja hyväntuulisuus ovat tarttuvaa laatua. Lauroset osaavat kohdata nuoren yleisönsä luontevasti, ja mahdollisia pelkotiloja loivennettiin alun leppoisalla jutustelulla. Yleisöä osallistutettiin juuri sopivasti: eturivin pikkupojat olivat innoissaan, kun pääsivät pelkän passiivisen katselun lisäksi hieman pallottelemaan.  

Silti esitys jostain syystä jännitti kolmevuotiastani kovasti. Olin yllättynyt, sillä hän on kokenut teatterissa kävijä. Ehkä jännitys johtui korkeista odotuksistamme, ja ainakin se oli positiivista laatua. Sylistä käsin lapsi nimittäin seurasi esitystä innolla ja nauroi usein. Suurimmat naurut meiltä irtosivat Herra Hakkaraisen hygieniaa ruodittaessa, ja tähän kohtaukseen palattiin vielä parin päivän jälkeen kotisaunassa. 

Kaiken kaikkiaan Suuri Urheiluesitys oli mielestämme erinomaisen hauska kesäteatteriesitys. Se sopii mainiosti esikoiseni kaltaisille kolmevuotiaille, jotka rakastavat irtonauruja ja tilannekomiikkaa (sekä jaksavat istua aloillaan 45 minuuttia!). Mutta vielä paremmin se sopii hieman vanhemmille lapsille, jotka tuntevat laajemmin näytelmässä käsiteltyjä urheilulajeja.    

Esityksen kruunasi tietysti mahdollisuus yhteiskuvaan Herra Hakkaraisen kainalossa. Katsomossa esitystä jännittyneenä seurannut lapseni unohti hetkellisen ujoutensa ja oli ensimmäisenä kuvauspaikalla. Tämän jälkeen tutkimme vielä jonkin aikaa näytelmässä käytettyä rekvisiittaa. 

Uteliaan kolmevuotiaani mielestä bäkkäriin tutustuminen on olennaisin osa esitystä kuin esitystä. Tällä kertaa hän pääsi muun muassa nostelemaan esityksessä käytettyjä puntteja.
Uteliaan kolmevuotiaani mielestä bäkkäriin tutustuminen on olennaisin osa esitystä kuin esitystä. Tällä kertaa hän pääsi muun muassa nostelemaan esityksessä käytettyjä puntteja.

Puotilan kartanon alue on muutenkin käymisen arvoinen kohde. Kartanossa on toimiva ravintola, joten kesäteatterivisiitin voi yhdistää lounaaseen tai brunssiin kauniissa miljöössä. Pihalla on lisäksi kahvilakioski, josta voi ostaa vaikkapa jätskit kesäteatterielämyksen kunniaksi.   

Puotilan kesäteatterin esitykset jatkuvat taas heinäkuun lopulla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Nunna
1/1 | 

Upean elävä esitys! Tempaisi mukaan meidän seurueesta kolmivuotiaan kuin myös 9-ja 11-vuotiaat sekä tietty myös kaksi 65 vuotiasta! Nauru oli herkässä ja juoni vei mukanaan joten yhteiskuva esittäjien kanssa oli itsestään selvyys! Kiitos Laurosille!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Lastenkulttuuria, kulttuuria lasten kanssa sekä ilmiöitä lastenkulttuurin liepeiltä. Testiryhmänä toimivat -14 ja -16 syntyneet tenavat ja kirjoittajana kustannustoimittajana työskentelevä äiti. 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017

Kategoriat