Tanssiteatteri Hurjaruuthin uusi esitys, Pinokkio, on ehtinyt saada jo monta kiittävää arviota Hesaria myöten. Joten olihan lastujenkin pakko nähdä se! Nuorempi lastu tosin pääsi esityksen ajaksi mummolaan, sillä Pinokkion suositusikä on kolme vuotta. 

Pian neljä vuotta täyttävälle esikoiselleni Pinokkion ensi-ilta osui täydelliseen kohtaan. Lapsi on nimittäin jo jonkin aikaa sitten keksinyt, ettei totuuden kertominen ole välttämätöntä. Niinpä törmäämme lähes päivittäin jonkinlaiseen huijaus-, puijaus- tai vedätysyritykseen.

Kasvatustyössä avuksi kaivataan siis maailmankirjallisuuden kuuluisinta valehtelevaa poikaa, Pinokkiota!

Gepetto (Gabriela Muñoz) luomassa Pinokkiota (Sampo Kurppa). (Kuva: Jouni Ihalainen)
Gepetto (Gabriela Muñoz) luomassa Pinokkiota (Sampo Kurppa). (Kuva: Jouni Ihalainen)

Esitys alkaa Pinokkion luomisella. Nelivuotiaani on tikahtua kikatukseen, kun "vanhasta pölkystä" muotoutuu poika, jolla ei aluksi näyttäisi olevan päätä laisinkaan. Kun Pinokkio nousee seisomaan ja alkaa liikkua, seuralaistani alkaa hieman pelottaa. Pinokkiota esittävän Sampo Kurpan liikehdintä on niin aidon nukkemaista, että lapsi siirtyy seuraamaan esitystä varmuuden vuoksi syliini. Ja sieltä käsin sitten taas nauretaan!

Tämän jälkeen seuraa hauskoja takaa-ajokohtauksia, jongleerausta ja taidokasta akrobatiaa – Pinokkio päätyy nimittäin sirkukseen. Ilmeikäs Kristiina Tammisalo saa monimutkaiset käsiseisontatemppunsa näyttämään niin helpoilta, että tekisi mieli kokeilla, vääntyisikö omakin ruho moisiin asentoihin.     

Lapsiyleisö pysyy hyvin juonessa mukana ja nauraa oikeissa kohdissa. Lapsille tarjoutuu myös mahdollisuuksia osallistua esitykseen. Silti sylissäni ja ympärillä kysellään: "Loppuiko tämä jo?", "Koska tämä loppuu?"

Mutta sitten Pinokkio saa pitkän nenänsä ja kysymykset loppuvat kuin seinään. Tätä kohtausta on selvästi odotettu ja jännitettykin!

Kun nenähomma on hoidettu pois päiväjärjestyksestä, lapsiyleisö tuntuu pääsevän täysillä esityksen imuun. Innokas esikoiseni pääsee jopa lavalle pyörähtelemään ja on tästä äärimmäisen ylpeä. Lopussa seuraa vielä hänen kaltaiselleen teatteritekniikasta innostuneelle tenavalle mieletön yllätys, josta en viitsi spoilauksen pelossa enempää kertoa.

Pinokkiosta tulee ihan oikea poika, ja me poistumme Kaapelilta onnellisina. Olimme nyt Hurjaruuthin yleisössä ensimmäistä mutta emme takuulla viimeistä kertaa. Pinokkio on ehdottomasti kokemisen arvoinen, todella monipuolinen esitys. Nelivuotiaani on valmis katsomaan sen vaikka heti uudestaan, sillä kivointa siinä oli "ihan kaikki".

Apua puijausongelmaan tämä näytelmä ei kuitenkaan tuonut. Jo kotimatkalla lapseni retosteli omistavansa ”taikakirjastokortin”, jolla voi lainata ”taikakirjastosta” ”taikakirjoja" tai ostaa ihan mitä vaan, esimerkiksi jäätelöä.  

Ehkäpä luemme seuraavaksi Pinokkion ”taikakirjana”.

Hurjaruuthin viihtyisissä tiloissa Kaapelitehtaalla riittää pienelle ensikertalaiselle ihmeteltävää - ja nalleja painikaveriksi. Ennen esitystä on mukava nauttia pullakahvit teatterin kahviossa.
Hurjaruuthin viihtyisissä tiloissa Kaapelitehtaalla riittää pienelle ensikertalaiselle ihmeteltävää - ja nalleja painikaveriksi. Ennen esitystä on mukava nauttia pullakahvit teatterin kahviossa.

ps. Jos Pinokkion juoni on päässyt sinulta unohtumaan, alkuperäisen sadun voi lukea vaikkapa iltasatu.org-palvelusta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Lastenkulttuuria, kulttuuria lasten kanssa sekä ilmiöitä lastenkulttuurin liepeiltä. Testiryhmänä toimivat -14 ja -16 syntyneet tenavat ja kirjoittajana kustannustoimittajana työskentelevä äiti. 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla