Nainen jakoi ruokaa lapsille Herttoniemen leikkipuistossa vuonna 1950. (Kuvan lähde: helsinkikuvia.fi)
Nainen jakoi ruokaa lapsille Herttoniemen leikkipuistossa vuonna 1950. (Kuvan lähde: helsinkikuvia.fi)

Ensi maanantaina 12.6. vietetään Helsinki-päivää. Silloin kaupungin leikkipuistoissa juhlitaan erästä Suomen ja kenties koko maailman mittakaavassa ainutlaatuista perinnettä. 

Kaikki sai alkunsa 75 vuotta sitten kesällä 1942. Suomessa elettiin tuolloin jatkosodan aikaa, jolloin oli pulaa kaikista elintarvikkeista. Erityisen huono tilanne oli kaupungeissa. Kaikista heikoimmalla ravinnolla tulivat toimeen kaupunkien köyhimmät, jotka eivät voineet täydentää ruokavaliotaan mustan pörssin tuotteilla tai kasvattamalla kasviksia itse.

Ruokahuollon lisäksi perheenäideillä oli muitakin haasteita. Miesten ollessa rintamalla, naiset tekivät heidän työnsä. Aikana ennen nykyisenkaltaista päiväkotijärjestelmää leipätyön ja lastenhoidon yhdistäminen oli hankalaa. Moni lähetti lapsensa leveämmän leivän äärelle maaseudulle, tuhannet sotaa pakoon Ruotsiin tai Tanskaan asti. Kesällä lapset saattoi onneksi lähettää työpäivän ajaksi leikkimään johonkin kaupungin neljästä leikkipuistosta. 

Näistä lähtökohdista käsin, keskellä pahinta pula-aikaa, Helsingissä päätettiin aloittaa ilmainen ruuanjakelu leikkipuistoissa. Ehdotus kaupungin puolesta jaettavasta "keitosta, vellistä tai muusta sopivasta ravinnosta leikkikentillä askarteleville lapsille" tuli alunperin Vallilan sosialidemokraattisilta naisilta jo vuonna 1941. Sodan uhka sai kaupungin kuitenkin sijoittamaan ruokailuun tarkoitetut varat lasten siirtoihin maaseudulle.

Kesällä -42 puistoruokailulle oli jo huutava tarve, sillä kesää edeltänyt talvi oli ollut poikkeuksellisen ankara. Moni sinnitteli sen yli lähinnä juureksia natustellen. Oi sitä onnea, kun kesällä pikku massut täyttyivät leikkipuistoissa – kotitaustaan katsomatta – vellillä tai lihasopalla! Ruokailu aloitettiin aina yhteisellä leikki- ja lauluhetkellä, ja jokainen lapsi toi kotoa omat ruokailuvälineensä. 

Sota päättyi ja vuosikymmenet vaihtuivat, mutta kesäinen leikkipuistoruokailu säilytti asemansa. Nykyisin siitä nauttivat jo sota-ajan lapsien lapsenlapsenlapset. Kaupungin ilmainen ateria maistuu myös 2010-luvun lapsille, vaikkei nälkä massuissa enää samalla tavalla kurnikaan kuin sota-aikana.

Moni asia on pysynyt puistoruokailussa samana. Piltit tuovat edelleen puistoon omat ruokailuvälineensä, ja ruokaa jonotetaan leikkipuiston pihalla kuten vuosikymmeniä sitten. Keittoruokiin painottuvat ruokalistat ovat vuosien mittaan toki monipuolistuneet ja muuttuneet vastaamaan nykylasten mieltymyksiä.

Vaikka ruokaa jaetaan edelleen vain lapsille, on ruokailun kohderyhmä selvästi laajentunut aikuisiin. Vanhemmat saapuvat yhteiseen ruokahetkeen nauttimaan muiden lapsiperheiden seurasta. Itseäni puistoruokailussa ilahduttaa erityisesti se, että olen sen ansiosta vapautettu arkena lasten lounaan suunnittelusta ja valmistamisesta.

Kiitos Helsinki, maailman paras pääkaupunki! Sinua on ilo juhlia.  

 

Lapset rakastavat leikkipuistoruokaa ja tyhjentävät lautasensa hetkessä. Liekö syynä ulkoilma ja liikunta vai 75 vuoden aikana kertynyt kokemus siitä, mikä pilteille maistuu?
Lapset rakastavat leikkipuistoruokaa ja tyhjentävät lautasensa hetkessä. Liekö syynä ulkoilma ja liikunta vai 75 vuoden aikana kertynyt kokemus siitä, mikä pilteille maistuu?

ps. Helsingin kaupungin leikkipuistojen 103-vuotiseen historiaan voi perehtyä pikakelauksella YouTubesta löytyvän esityksen avulla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Lastenkulttuuria, kulttuuria lasten kanssa sekä ilmiöitä lastenkulttuurin liepeiltä. Testiryhmänä toimivat -14 ja -16 syntyneet tenavat ja kirjoittajana kustannustoimittajana työskentelevä äiti. 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla