Ville Hytönen: Ötökkämaan talvi, kuvittanut Virpi Penna, Tammi 2018

"Olen niin rakastunut", huokaisee öttiäinen nimeltä Lempiäinen Ville Hytösen uutuuskirjassa Ötökkämaan talvi.

Samalla tavoin saattaa huokaista keskinkertaisen lastenkirjallisuuden koettelema vanhempi, joka saa käsiinsä tasokasta ja viihdyttävää luettavaa. Eli juuri sitä, mitä Ötökkämaan talvi edustaa. 

Ötökkämaan talvi on itsenäinen jatko-osa Hytösen vuonna 2014 ilmestyneelle kirjalle Ötökkämaan tarinoita. Edeltäjänsä tavoin Ötökkämaan talvessa paneudutaan mönkiäisten mielenmaisemaan tarinoiden ja runojen avulla.  

Ötökkämaan talven keskusöttiäiseksi nousee kaikkeen mahdolliseen syvästi rakastuva Lempiäinen.
Ötökkämaan talven keskusöttiäiseksi nousee kaikkeen mahdolliseen syvästi rakastuva Lempiäinen.

Hytönen kuvaa hyönteisiään rikkaalla kielellä ja lempeällä huumorilla. Ötökkäväelle pienetkin seikkailut ovat suuria ja kaikki tunteet valtavia. Koetaanpa kirjassa jopa yksi shakespearelainen sukuriita, kun Tuikkien ja Kuuppasten heimojen pitkään jatkunut nahistelu kärjistyy nuoren rakkauden roihahtaessa. Lopulta riidat tietysti sovitaan ja ötökät voivat kohotella kirviäismehumaljoja onnellisen lopun kunniaksi.

Kirjan ötökkähahmot ovat toinen toistaan veikeämpiä; suuria pieniä persoonallisuuksia jok'ikinen. Ehdottomia suosikkejani ovat kuitenkin homeisessa purjossa asuvat suttupytyt Läntti ja Likakasa, joita Hytönen onnistuu kuvaamaan niin hauskasti, että nauran tekstille jokaisella lukukerralla:

"Läntti oli paakkuinen ja vähän rasvainen läntti, joka lähinnä nökötti maassa ja velloi. Likakasa oli kovin samanlainen, vähän suurempi vain. Se oli pyöreä ja pehmeä, vähän litiseväkin mutta oudolla tavalla kuohkea."


Läntti ja Likakasa Lötkö-tädin tiukassa syleilyssä. Lötkö-täti uhkaa viedä pojat kylpylään.
Läntti ja Likakasa Lötkö-tädin tiukassa syleilyssä. Lötkö-täti uhkaa viedä pojat kylpylään.

Virpi Pennan värikylläinen ja ötököiden hienoudet ymmärtävä kuvitus tukee Hytösen tekstiä täydellisesti. Pullevat toukat sekä hassut pitkänenäiset öttiäiset punaposkineen ja räpsyripsineen ovat juuri sen näköisiä kuin ötököiden pitääkin: hieman eriskummallisia mutta samalla kamalan söpöjä.

Molemmat lapseni pitävät sekä kirjan tarinoista että kuvituksesta kovasti. Pienempi – vasta vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen taapero – on tiiviisti mukana lukuhetkissä. Hän keskeyttää lukijan tuon tuosta, osoittelee piirrosten yksityiskohtia ja tivaa: "Mikä toi on? Mikä toi on?" Isompi bibliofiili taas selailee kirjaa myös itsekseen ja haluaisi kuulemma muuttaa Pennan piirtämiin ötököiden taloihin asumaan.

Ötökkämaan talven tarinat ja runot muodostavat juonellisen kokonaisuuden mutta sopivat myös itsenäisesti nautittaviksi. Kirja ahmittiin meillä ensin ennätysnopeasti läpi. Sittemmin olemme useampana iltana lukeneet yhden satunnaisesti valitun ötökkäjutun iltasaduksi ja viihtyneet joka kerta kirjan parissa erinomaisen hyvin. 

Ville Hytönen on ennen lastenkirjallisuuden pariin ryhtymistään tehnyt pitkän uran runoilijana.
Ville Hytönen on ennen lastenkirjallisuuden pariin ryhtymistään tehnyt pitkän uran runoilijana.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Intohimoni on kulttuuri ja saan paljon iloa kirjoittamisesta. Vielä palavammin rakastan -14 ja -16 syntyneitä lapsiani. Tämän blogin tekstit syntyvät siellä, missä nämä minulle tärkeät asiat kohtaavat. Kirjoitan blogiini lastenkulttuurista, siis kaikesta siitä, mikä kiinnittää tehotouhottajan huomion, saa pienet tähtisilmät loistamaan ja pumpulajalat tanssahtelemaan.

 

Olen koulutukseltani historioitsija, sydämeltäni laaja-alainen humanisti. Siviiliammatiltani olen oppimateriaalien kustannustoimittaja. 

 

Voit seurata blogiani myös Twitterissä ja Instassa

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Instagram