Kirjoitukset avainsanalla koirankakka

Lasten kanssa touhutessa tulee paljon onnistumisen ja riemun hetkiä. Mutta arkeen kuuluu suurena osana myös ne epätoivon hetket, jolloin haluaisi olla jossain ihan muualla. Menneen talven aikana tällaisia hetkiä oli esimerkiksi se, kun esikoiseni innoissaan tuli kertomaan kuinka pikkuveljensä syö keltaista lunta. 

Onneksi lumi on alkanut sulamaan ja häviämään muuallekin, kuin beibsien suuhun. Lumen alta on kuitenkin alkanut paljastumaan uudenlaiset haasteet. Kun on koko talvi syöty lunta, niin on virkistävää maistella kevään makuja. Kourallisessa kiviä suutuntuma on piristävän erilainen, kuin koko talven rouskutetuissa jääpuikoissa. 

 

Varmin kevään merkki on tien reunoilla nököttävät koirankakat.

 

Koirien jätöksiä ei ole vielä onneksi päästy maistelemaan, mutta ensikosketukselta ei ole vältytty. Parhaimmillaan talvella hankeen puserrettuja miinoja on parin metrin välein. En ole itse koiranomistaja, joten en ymmärrä mikä niiden keräämisessä on niin haasteellista? Vai johtuuko se vain välinpitämättömyydestä?

Niin ja se kevään ensikosketus. Se meni näin:
- "Isä katso! Mitä se on? Onko se koirankakkaa?
- "On." 



Kirjoittaja on innoissaan keväästä, ulkoilusta ja puhtaista vaatteista. Hän on joutunut kevään tullen pyyhkimään kakkaa muualtakin kuin pyllystä. Kevään merkkejä voit seurata Instagramissa, Facebookissa ja Twitterissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Vauvavuosista selvinnyt.
Uhmaikäisten koettelema.

Seuraa somessa:
Facebook
Instagram

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä kotiiska88@gmail.com tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat