Kirjoitukset avainsanalla tutista vieroitus

Kerroin taannoin Minibeibsin täysin käsistä lähteneestä tutin huvikäytöstä ja pyysin neuvoja miten tästä ongelmasta päästäisiin eroon. Kiitos paljon neuvoista, niitä tuli paljon ja niiden avulla lähdin toteuttamaan tutti-interventiota. 

Karkeasti sanottuna saamani neuvot voidaan jakaa kahteen osa-alueeseen: sabotointi ja mielikuvitusolennot (ts. tuttia tarvitsevat eläimet.)

1. Sabotointi
Vandalisointi, tärvely, tuhoaminen. Lapsen riippuvuuden kohteen voi vandalisoida esimerkiksi leikkaamalla saksilla tuttiosasta palan pois. Tämän jälkeen tutin imuttelu ei ole enää yhtä antoisaa ja lapsi jättää rikkinäisen imulelun rauhaan. 


2. Mielikuvitusolennot
Toinen suosittu vaihtoehto on kertoa pieni valkoinen valhe. Totuuden harmiston vääristely on meille kaikille vanhemmille tuttu taito. Tutin voi siis antaa lapsen kanssa yhdessä esimerkiksi kettuvauvoille, oraville, sammakoille, delfiineille tai vaikka keijuvauvoille. Ystävälliset mielikuvituseläimet ovat sitten yleensä antaneet kiitoksena tutista jonkinlaisen lahjan lapselle. 

Ongelmana päiväkäyttö

Suurin ongelma Minibeibsin tutin käytössä oli hallitsemattomaksi päässyt päiväkäyttö. Tutti oli jatkuvasti suussa ja myönnän että tämä oli täysin oma mokani. Yökäytönhän nyt vielä katsoo läpi sormien mielellään, koska nukahtaminen sujuu silloin helpommin ja kyseessä on kuitenkin pieni lapsi. Päätin siis aloittaa vieroitusoperaation tutin päiväkäytölle. Tätä lähdin toteuttamaan humaanilla tavalla eli ottamalla asian puheeksi.

Keskustelun jälkeen sovimme, että tuttia käytetään vain yöllä. Päiväkäyttö loppui siihen.

Toimenpiteet yökäytön lopettamiseen


Seuraava luonteva vaihe olikin yökäytön lopettaminen. Tähän päätin käyttää saamiani vinkkejä. Turmelin tutin ehdotusten mukaan ja asettelin sen Minibeibsin sängylle vaivihkaa. Illan tullen Minibeibsi kampesi itsensä sänkyyn ja otti rikkinäisen tutin käteensä. Hämmentynyt ilme kasvoillaan hän tuijotti turmeltua tuttia. Keskustelu eteni näin:

Koti-iskä88: "Mitä?! Onko tutti mennyt rikki? Oi-voi.."
Minibeibsi : "oijoi"
Toisen syvää surua katsellessani hätäännyin ja improvisoin sabotointi ja mielikuvitusolennot osa-alueiden yhdistelmän.
Koti-iskä88: "Onkohan orava nakertanut siitä palan pois?"
Minibeibsi: "oijoi"
Tässä vaiheessa vanhempi Beibsi saapui katsomaan tuttia.
Beibsi: "Ohhoh Kurreko on syönyt tutin? Minä kyllä luulen, että se on tonttu joka on käynyt syömässä!"
Koti-iskä88 "Niin. Oi-voi, mutta Minibeibsi ei ole enää pikkuvauva. Pärjää jo hienosti ilman tuttia!"
Beibsi " Niin. Ja onneksi sulla on muitakin tutteja, isi voi hakea uuden."

Beibsin mahtavista ongelmanratkaisutadioista huolimatta muita tutteja "ei löytynyt". Minibeibsi nukahti ilman tuttia. Tuulettelin kuinka helpolla homma hoitui.

Kerrottakoon, että kukaan ei tuuletellut, eikä myöskään nukkunut enää myöhemmin yöllä. Kuin ihmeen kaupalla muut tutitkin "löytyivät".

Kirjoittaja on oman elämänsä tuttiritari, öisten valvomisten sankari ja lapsentahtisen tutista vieroittamisen kannattaja. Voit seurata hänen arjen kompastelujaan Facebookissa ja Instagramissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (5)

elinamandanen
1/5 | 

Oh, mua alkoi ihan itkettää Minibeibsin ”oijoi” ja syvä suru hajonneesta rakkaasta tutista ☹️😅 meillä ei tutista tarvi vielä hetkeen ton 7kk-ikäisen kanssa luopua, mutta sen verran herkkiksiä ollaan sekä minä että vauva, että tärvelyvieroitukset taidetaan jättää suosiolla muille sitten, kun sen aika koittaa. Tsemppiä teidän projektiin, oli menetelmä sitten mikä tahansa! Ymmärsinkö tekstistä oikein, että päiväkäytöstä kuitenkin pääsitte ihan vaan yksinkertaisesti keskustelemalla?

Torey
2/5 | 

Meiän esikoinen ei koskaan syönyt tuttia, mutta kuopukselle kapistus oli rakas. Noh, tutti oli vähällä käytöllä enää ja selkeästi sille ei tarvetta ollut. Kun neidillä 2v. synttärit läheni, niin napsin tutin neidin nähden, annoin takaisin ja todettiin yhdessä sen olevan nyt huono. Neiti viskasi sen roskikseen ja siihen jäi tutin mussutus. Pari kertaa myöhemmin totesi "tutti rikki, tutti roskiksessa". Meni kivuttomasti. Ja varmistin neuvolassa myöhemmin, etten vaan aiheuttanut traumoja kun muksu näki mun leikkaavan tutin. Kuulemma toimin ihan oikein. 😅

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Vauvavuosista selvinnyt.
Uhmaikäisten koettelema.

Seuraa somessa:
Facebook
Instagram

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä kotiiska88@gmail.com tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat