Kirjoitukset avainsanalla kauhu

Coraline ja toinen todellisuus (2009). Kuva: Universal Pictures

Elokuvat tarjoavat mahdollisuuden käydä turvallisesti läpi erilaisia tunteita - myös jännitystä ja pelkoa.

Lapset ovat kuitenkin erilaisia, ja saman elokuvan jännitys voi kutkuttaa yhtä lasta mutta ahdistaa toista, ja hirviöhahmot voivat sekä kiehtoa että pelottaa.

Tunne lapsesi ja tutustu elokuviin etukäteen

Pienimpiä lapsia pelottavat esimerkiksi oudot hahmot, kuten vaikkapa Muumien Mörkö. Yli viisivuotiaat puolestaan pelkäävät ennemminkin asioita, joita nuo oudot hahmot tekevät ja tilanteita, joihin elokuvan henkilöt joutuvat.

Iän myötä pelot alkavat liittyä yhä enemmän asioihin, jotka voisivat oikeasti tapahtua, kuten sotaan, erilaisiin katastrofeihin ja läheisen menettämiseen.

Koulukinon erityisasiantuntijan ominaisuudessa kokosin viisi pelottaviin sisältöihin liittyvää vinkkiä eri-ikäisten lasten vanhemmille:

  1. Muista, että omat tunteesi vaikuttavat. Varsinkin pieni lapsi etsii tulkintaa näkemälleen vanhemman reaktioista. Jos lapsesi on säikähtänyt näkemäänsä, tarjoa läheisyyttä ja juttuseuraa.
  2. Se ei tapahdu oikeasti, mutta voi silti pelottaa. Alle kouluikäisen voi olla vaikea erotella todellista ja kuviteltua, kun hän eläytyy vahvasti elokuvaan. Kun taito alkaa olla hallussa, on esimerkiksi animaatiota katsoessa helpompi muistaa, että nähty ei tapahdu oikeasti.
  3. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Monet pikkukoululaiset pystyvät jo sietämään pitkäkestoistakin jännitystä, ja jotkut innostuvat myös kauhuelementeistä – kunhan loppu on onnellinen. Myös elokuvan humoristinen ote voi keventää katsomiskokemusta sopivasti.
  4. Rajoja saa rikkoa, mutta siihen ei pidä pakottaa. Murrosiän lähestyessä on tavallista, että oman uskalluksen rajoja aletaan kokeilla trillerin, kauhun ja kummitusjuttujen avulla. Omalle lapselle kannattaa muistuttaa, että liian pelottavalta tuntuvista asioista saa aina kieltäytyä, vaikka kaveriporukka olisi eri mieltä.
  5. Tartu klassikoihin. Kiinnostus kauhukulttuuriin on nuorten keskuudessa tavallista. Se liittyy usein kehitysvaiheeseen ja on vaaratonta, vaikka sisällöt näyttävät hurjilta. Jos olet itse innostunut kauhuelokuvista, voit katsoa klassikoita myös yhdessä teini-ikäisen lapsesi kanssa.

Jos kaipaat leffatärppejä, käy selaamassa Media-avainta!

Tässä lisäksi kaksi juttua, joiden lopusta löydät jännittäviä elokuvasuosituksiani eri-ikäisille: Sopivan jännittävä leffailta 2017 ja Sopivan jännittävä leffailta 2016.

PS: Oletteko katsoneet tämän jutun pääkuvassa näkyvän Coraline-animaation? Se on pahuksen kammottava! (Ikäraja on 7, mutta en todellakaan suosittelisi leffaa jokaiselle seitsemänvuotiaalle.) Myös alkuperäisteos, Neil Gaimanin kirja Coraline varjojen talossa (2002) toimii kuin tauti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talo jossa kello tikittää (2018). Kuvat: Nordisk Film, Storyteller Distribution Co., LLC

10-vuotias Lewis muuttaa omalaatuisen enonsa luokse jäätyään orvoksi. Lewisin uusi koti on täynnä kummallisia esineitä, outoja tapahtumia ja taikaa.

Talo jossa kello tikittää perustuu John Bellairsin goottisävyiseen romaaniin. En ole lukenut kirjaa, mutta elokuva on melkoisen karmiva. Tarina vilisee mustaa magiaa, verirituaaleja, kuolleiden herättämistä hautausmaalla, helvetin neljänsiä ruhtinaita ja mätänemisvaiheeseen päässeitä eläviä ruumiita.

Ulkoisesti - ja sisäisestikin - Talo jossa kello tikittää on silti lastenelokuva.

Päähenkilö on alakouluikäinen, vanhempiensa poismenoa sureva lukutoukka. Lewis tuntee itsensä ulkopuoliseksi uudessa kotipaikassaan, eikä kavereita ole helppo saada. Lewisin uudet lähiaikuiset ovat sympaattisia velhoja, joiden lempiruokaa ovat reunoilta rapeat ja keskeltä sitkeänpehmeät suklaakeksit.

Kauhuelokuvista kiinnostuneille 10-12-vuotiaille leffa on siis ilouutinen

Talo jossa kello tikittää on oikeasti pelottava, mutta samalla kuitenkin vielä turvallinen. (Kannattaa muuten lukea tästä blogista myös juttu "Miksi kauhu kiinnostaa lasta"!)

Leffa on hyväntahtoisen seikkailullinen paketti, joka puksuttaa vakaasti pitkin jännityksen ja kauhun kiskoja. Pehmentävää huumoria on käytetty suhteellisen säästeliäästi - kyseessä ei ole Goosebumps-tyylinen kammokomedia tai hoteltransylvaniamaisen kevyt, lapsiystävällinen hupsuttelu.

Elokuvan myönteisinä sivujuonteina kulkevat epävarma lapsen rohkaistuminen, oman ainutlaatuisuuden hyväksyminen ja yksinäisistä ihmisistä hitsautuva perheyhteisö.

Media-avaimen arviosta kannattaa lukea vielä lisää tästä leffasta. Samasta paikasta löydät myös keskusteluideoita leffaelämyksen purkamiseen!

Ps: Elokuvan on ohjannut Eli Roth (Cabin Fever, The Green Inferno, Death Wish), mikä ehkä selittää sen, ettei leffaa ole jäykistetty ylimääräisellä makeilulla. Totta kai pieru- ja kakkavitsejä on silti tarjolla, ja koulukiusaajat tyrmätään taidokkaalla donkkauksella.

Talo jossa kello tikittää (The House with a Clock in Its Walls, Yhdysvallat 2018), ikäraja 12. Ensi-ilta 5.10.2018.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

The Darkest Minds (2018). Kuvat © 2018 Twentieth Century Fox FIlm Corp. All Rights Reserved.

Synkissä elokuvissa on usein kiinnostavia tasoja, jotka liittyvät vanhemmuuden kielteisiin tunteisiin.

Kauhuelokuvien hirviölapset Manaajasta Ringuun ovat tietenkin oma lukunsa. Ennustus-elokuvassa tavataan suurlähettiläs, jonka lapsessa on jotain mätää. Kasvattaako suurlähettiläs kenties paholaisen lasta? Rosemaryn painajaisessa odottava äiti hikoilee mahansa kanssa ja epäilee jotain samansuuntaista. Ja entäpä Hohdon kammottavat kaksostytöt, jotka tietävät liikaa?

Mutta vanhemmuuden haastavuus väreilee taajaan myös tieteiselokuvissa ja dystopialeffoissa. Scifi-osastolta tulee väkisinkin mieleen tiivistunnelmainen Looper, jossa äiti joutuu sulkeutumaan panssaroituun turvahuoneeseen, kun hänen pieni lapsensa saa raivokohtauksen. Komediassa se voisi olla hulvatonta, mutta Looperissa se on riipaisevaa. Uskon, että asetelma kouraisee kaikkia uhmaiän kokeneita.

Liam (Harris Dickinson) saa esineet leijumaan The Darkest Minds -elokuvassa.
Liam (Harris Dickinson) saa esineet leijumaan The Darkest Minds -elokuvassa.

Nuorille ja nuorille aikuisille suunnatuissa dystopiaelokuvissa lapset ja nuoret tapaavat uhata asioiden totuttua järjestystä kaiken maailman ajatuksineen ja kapinoineen.

Tosielämässäkin lapsuudenperheestä irtautuminen on yksi ihmisen keskeisistä kehitysvaiheista.

Dystopiakuvauksiin lukeutuva nuortenelokuvauutuus The Darkest Minds kertoo tulevaisuudesta, jossa epidemia on pyyhkäissyt pois suurimman osan maailman lapsista. Jäljelle jääneillä nuorilla on erikoiskykyjä, ja aikuiset tietysti pelkäävät kuollakseen ja yrittävät hallita tilannetta kyseenalaisin keinoin.

The Darkest Mindsin aikuiset eivät ymmärrä muutosta eivätkä halua mukautua siihen, ja taitavatpa he pelätä myös oman asemansa menettämistä. Ja taas vanhemmat katsomossa joutuvat katsomaan peiliin.

Mitkään yllä mainituista leffoista eivät valitettavasti tuudita aikuista turvalliseen tyytyväisyyteen; ne tarjoavat korkeintaan helpotusta tuovaa vertaistukea. Lasten kasvattaminen kun on välillä aika kamalaa.

Nuorelle katsojalle The Darkest Minds kuitenkin avaa ikkunan kanssamuuttujien tuntemuksiin ja tarjoaa myönteisiä viestejä ainakin itsensä hyväksymisestä ja voimiensa vastuullisesta käyttämisestä. Media-avaimen arvion ja keskusteluideat leffasta löydät täältä.

The Darkest Minds (Yhdysvallat 2018), ikäraja 12. Ensi-ilta 3.8.2018.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mitä tänään katsottaisiin? Lasten- ja nuortenelokuviin erikoistunut leffahullu, Koulukinon erityisasiantuntija Heli Metsätähti tarjoaa elokuvatärpit joka lähtöön ja poimii parhaat palat elokuvia perheille arvioivasta Media-avaimesta. Riippumattoman palvelun tuottaa elokuvakasvatuksen asiantuntijajärjestö Koulukino.

Blogiarkisto

2018

Instagram