Kirjoitukset avainsanalla pelot

Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937). Kuva (c) Walt Disney Studios Home Entertainment.

Emme halua, että lapset pelkäävät. Lastenelokuvien kuuluu olla värikkäitä ja iloisia. Elokuvien ikärajatkin pyrkivät säästämään lapsia mediapeloilta. Ja oman kokemukseni mukaan vanhempien ehkä kaikkein tärkein kriteeri jälkikasvun viihteelle on, ettei se saa olla liian pelottavaa.

Kauhuelokuvien estetiikkaa kuitenkin löytyy myös lastenkulttuurista. Halloweenin juhliminen on varsinainen kauhun kultakaivos, jota lapsetkin louhivat. Koko perheen animaatioiden puolella kauhukuvaston kanssa flirttailevat esimerkiksi Monsterit Oy ja Hotel Transylvania. (Jälkimmäisestä nähdään tänä kesänä jatko-osa Hotel Transylvania 3: Monsterit matkalla, josta lisää juttua ensi viikolla!)

Masi Pallopää pänttää pelottelun alkeita. Kuva: Monsterit-yliopisto (2013) © Disney.
Masi Pallopää pänttää pelottelun alkeita. Kuva: Monsterit-yliopisto (2013) © Disney.

Päätän kysyä lasten kauhukulttuurista työkaveriltani, Koulukinon erityisasiantuntijana toimivalta ja lastenelokuvien kauhuelementtejäkin tutkineelta Marjo Kovaselta. “Kauhu ja pelottavat tarinat ovat aina olleet osa lasten kulttuuria”, Marjo muistuttaa heti kärkeen. “Lasten oma kauhukulttuuri on tapa käsitellä pelkoja, vahvistaa ryhmäidentiteettiä ja koetella rajoja.”

Kauhuelokuvilla ja lastenelokuvilla ei luulisi olevan mitään yhteistä, mutta Marjon mukaan ainakin yhteisiä teemoja on yllättävän paljon.

“Tyypillinen lastenelokuvan hahmo, äiditön lapsi, muistuttaa ihmissuden kaltaisia rajatilahahmoja, jotka ovat kuin orpoja tai eksyneitä lapsia”, Marjo mainitsee ja viittaa mediatutkija Jukka Sihvosen kirjoituksiin. Monista Disney-animaatioista taas tapaa kauhuelementtejä jo siitä yksinkertaisesta syystä, että ne perustuvat vanhoihin satuihin; koko kauhuelokuvan genre juontaa juurensa suulliseen perinteeseen. Ja sehän kukoistaa lasten keskuudessa edelleen!

“Lasten kauhukulttuuri on tapa käsitellä pelkoja, vahvistaa ryhmäidentiteettiä ja koetella rajoja.”

Kummitusjuttuja kerrotaan paitsi päiväkodin pihalla tai sadepäivänä mökillä, myös WhatsAppin ketjuviesteissä. Samaan jatkumoon kuuluu esimerkiksi varhaisnuorten keskuudessa suosittu säikyttelypeli Granny, jolla testataan omia rajoja ja pelotellaan kavereita tai pikkusisaruksia.

“Kauhuelokuvien teemat jatkavat usein elämäänsä valkokankaiden ulkopuolella niin sanottuna digilorena”, Marjo selittää. “Lasten omaehtoinen kauhukulttuuri on rikas yhdistelmä suullista, audiovisuaalista ja mediakulttuuria”.

Lapset nauttivat kauhukulttuurista myös Jäälohikäärme-elokuvassa (Isdraken, 2012). Kuva: Oy Kinoscreen Illusion ltd.
Lapset nauttivat kauhukulttuurista myös Jäälohikäärme-elokuvassa (Isdraken, 2012). Kuva: Oy Kinoscreen Illusion ltd.

Leffoja kannattaa katsoa yhdessä

Yhteisen elokuvaelämyksen jälkeen (tai miksei sen aikanakin, jos ollaan kotisohvalla) aikuisen kannattaa ilman muuta hyödyntää tilaisuus jutella leffasta ja sen herättämistä tunteista ja ajatuksista lapsen kanssa. Samalla tulee kehittäneeksi lapsen medialukutaitoa, joka auttaa elokuvien tulkitsemisessa ja lajityyppien ominaispiirteiden ymmärtämisessä. Lapsikin voi tietää, että esimerkiksi uhkaava musiikki ja varovasti etenevä kamera valmistavat katsojaa jump scareen eli yllättävään säikäytykseen.

Kauhu on ymmärrettävästi jotakin sellaista, jolta lapsia pyritään suojelemaan, ja elokuvien ikärajoja kannattaa noudattaa. Mutta onko kauhusta myös jotain iloa?

“Parhaimmillaan kauhuelokuvat tarjoavat tapoja käsitellä erilaisia vaikeita aiheita turvallisessa ympäristössä”, Marjo pohtii. Hän ottaa esimerkiksi parin vuoden takaisen, kotimaisen Bodom-elokuvan, jossa neljä nuorta lähtee telttailemaan kuuluisalle surmapaikalle: “Bodom on tyypillinen teinikauhuelokuva. Siinä käydään kauhuelokuvan kehyksissä läpi nuoren ihmisen mustavalkoista ajattelua ja tunne-elämän vuoristorataa.”

Leirinuotiolla jälleen. Kuva: Bodom (2016), Heikki Kivijärvi, Don Films Oy.
Leirinuotiolla jälleen. Kuva: Bodom (2016), Heikki Kivijärvi, Don Films Oy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Mitä tänään katsottaisiin? Lasten- ja nuortenelokuviin erikoistunut leffahullu, Koulukinon erityisasiantuntija Heli Metsätähti tarjoaa elokuvatärpit joka lähtöön ja poimii parhaat palat elokuvia perheille arvioivasta Media-avaimesta. Riippumattoman palvelun tuottaa elokuvakasvatuksen asiantuntijajärjestö Koulukino.

Blogiarkisto

2018

Instagram