Kirjoitukset avainsanalla Vanhemmuus

System Crasher (2019). Kuva: B-Plan Distribution.

Tällä kertaa blogissa käsitellään aikuisille sopivaa elokuvahelmeä. Palkittu saksalaisdraama System Crasher kertoo haastavasta lapsesta ja aikuisista, jotka tekevät parhaansa auttaakseen tätä.

9-vuotias Benni (roolissaan järisyttävä Helena Zengel) saa väkivaltaisia raivokohtauksia ja ajelehtii sijaiskotikierteessä. Vaikeudet liittyvät ainakin osittain traumaattiseen varhaislapsuuteen.

Bennin tarina kouraisee katsojaa perinpohjaisesti. Välitön ja realistisuuteen pyrkivä leffa ei silti mässäile aiheellaan. Asioiden näyttäminen sellaisina kuin ne joskus ovat riittää vallan mainiosti. Benni esimerkiksi joutuu elokuvan aikana lepositeissä sairaalaan oltuaan vaaraksi sekä itselleen että ihmisille ympärillään. 

Leffan nimi system crasher viittaa henkilöön, jota yhteiskunnan tukiverkostot eivät yrityksistä huolimatta pysty auttamaan. Benni on väliinputoaja, ja resursseja tarvittaisiin lisää. Elokuva on siis myös poliittinen kannanotto.

Kuva: B-Plan Distribution
Kuva: B-Plan Distribution

Jokaisella lapsella on oikeus tulla rakastetuksi

Kaikesta kurjuudesta huolimatta ohjaaja Nora Fingscheidt kuljettaa mukana periksiantamatonta, myönteistä otetta läpi tarinan.

Elokuvan vahva sanoma on, että jopa Bennillä on oikeus apuun ja oikeus tulla rakastetuksi. Benni ei ole paha eikä tahallaan hankala. Ja vaikka aikuiset ammattiauttajat ovat välillä ymmällään, he eivät luovuta. 

Bennin hallitsematon viha, rikkinäisyys ja viattomuus ovat todella sydäntäsärkevää katsottavaa, mutta niin on myös hänen kanssaan toimivien aikuisten avuttomuus ja epätoivo.

System Crasher näyttää, millaista on auttaa silloinkin, kun mitään ei näytä olevan tehtävissä. Elokuva ei kerro ihmeparantumistarinaa mutta osoittaa, että jokaisella myönteisellä, hyväksyvällä sanalla ja teolla on vaikutuksensa.

System Crasher (Systemsprenger, Saksa 2019), ikäraja 16. Ensi-ilta 22.11.2019.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mother and Milk (2018). Kuvat: Ami Lindholm.

Katson runsaasti elokuvia lapsista ja vanhemmista. Jotkin kertomukset riipaisevat, toiset taas tuntuvat yhdentekeviltä. Kokemus riippuu toki taitavasta elokuvakerronnasta, mutta sitäkin enemmän katsojan omista kokemuksista ja mielentilasta.

Ami Lindholmin aikuisille suunnattu lyhytanimaatio Mother and Milk kuljettaa ainakin minut suoraan uunituoreen vanhemmuuden kuohuviin tunnelmiin. Elokuvassa ei ole dialogia, mutta pehmeä ja ilmeikäs piirrosjälki kertoo kaiken tarpeellisen.

Mother and Milk kertoo yksinkertaisesti imetyksestä.

Se ei pyri saarnaamaan tai opastamaan ja toimii siksi täydellisenä vertaistukena imetyskaaoksen läpi tarpoville.

Kymmenessä minuutissa ehtii käydä läpi aika monta imetyksen onnistumista ja aallonpohjaa. Kun nälkäinen vauva syntyy, elämä sellaisena kuin leffan vanhemmat sen tunsivat, päättyy. Myrskyisän matkan varrella parkuvat niin äiti kuin vauva.

Herkkiksille ja hormonihuuruisille pieni varoitus onkin paikallaan. Tämä elokuva voi todella kouraista, vaikka kuvaohjelmalain mukainen ikäraja olisi korkeintaan 7. Onneksi dramaattisinakin hetkinä irrotellaan huumorilla. Suihkutissit ja maitolammikot pääsevät valloittavan avoimessa animaatiossa todella oikeuksiinsa.

Kyynel vierähtää katsojan silmänurkasta viimeistään siinä vaiheessa, kun päähenkilön esiäidit seuraavat kannustavin ja hyväksyvin ilmein imetyskamppailua. Hekin ovat selvinneet siitä.

Odottava äiti kuulee ehkä paljonkin synnytystarinoita, mutta entä imetysjuttuja? Olisi ollut kiva tietää, että se voi olla tällaista.

Katso Mother and Milk täällä!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viiru ja Pesonen - Viiru muuttaa (2018). Kuvat: SF Film Finland Oy

Oletko joskus yrittänyt pukea lapselle vaatteita, jotka vielä eilen olivat sopivan kokoisia? Tai onko pilttisi kenties joskus uhannut muuttaa muualle ja pakannut laukkunsa valmiiksi? Entä onko jälkikasvu milloinkaan hyppinyt sängyllä silloin, kun itse haluaisit vain nukkua?

Niinpä. Viirun ja Pesosen uusin elokuva Viiru muuttaa käsittelee muun muassa näitä lapsiperheille tuttuja tilanteita - sekä lapsen että aikuisen näkökulmasta.

Lapsen itsenäistymispyrkimysten lisäksi myös vuorovaikutustaidot ja erityisesti toisen tunteiden huomioiminen ovat tarinan keskiössä.

Lasten- ja nuortenelokuvia arvioiva Media-avain kirjoittaa Viirun ja Pesosen soveltuvuudesta pienen lapsen ensimmäiseksi elokuvaelämykseksi:

"Pääasiassa kodin pihapiirissä tapahtuvat seikkailut ovat turvallisia, ja tarina etenee rauhallisesti. Huumori syntyy yhdistelmästä arkisia ja satumaisia elementtejä."

Koko arvion löydät täältä.

Pienen Viiru-kissan ja vanhan ukko-Pesosen yhteisistä seikkailuista on tehty ensin ruotsalaisia piirrosanimaatioita ja nyttemmin näitä saksalaisia filmatisointeja, joissa yhdistellään näyttelijöitä ja tietokoneanimaatiota.

Viiru muuttaa perustuu Sven Nordqvistin samannimiseen kuvakirjaan, johon kannattaakin paneutua lapsen kanssa sekä ennen elokuvaa että sen jälkeen. Erilaiset mediatekstit tehostavat mainiosti toisiaan!

Viiru ja Pesonen - Viiru muuttaa (Pettersson und Findus - Findus zieht um, Saksa 2018), ikäraja S. Ensi-ilta 23.11.2018.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Aivan ihana elokuva oli, mutta siltikin vähän liian jännittävä meidän 3,5 -vuotiaalle. Nukkumaan mennessä illalla painoi mieltä liian jännittävät yö-kohtaukset. Tuon ikäisellä taitaa mielikuvitus laukata niin herkästi.

Heli Metsätähti
Liittynyt28.3.2018

Näin on, ja varsinkin valkokankaalta katsottuna kokemus voi olla varsin voimakas. Tunnelmia voikin käydä uudelleen läpi turvallisesti yhdessä esimerkiksi juuri Viiru muuttaa -kirjan avulla.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Captain Fantastic (2016). Kuva: Finnkino Oy

Elokuvissa isät ovat tavallisesti joko koomisia hölmöilijöitä tai sankareita, jotka pelastavat maailman (ja siinä sivussa myös perheensä) tuholta.

Joskus isä kasvaa vasta elokuvan aikana tehtävänsä vaatimiin mittoihin, kuten Itse ilkimyksen Gru. Usein sän vaikutus säilyy läpi elämän, vaikka tämä ei olisikaan läsnä, kuten Leijonakuninkaassa.

Omia suosikki-isiäni elokuvissa ovat mm. Totoron Tatsuo Kusakabe, Chaplinin pojan Kulkuri ja pimeän puolen riepottelema hirmuhallitsija Darth Vader.

Kokosin isänpäivän kunniaksi 10 elokuvaa, joissa isä, isoisä tai isähahmo on myönteisellä tavalla läsnä.

Isiä ja elokuvia eri-ikäisille:

Hokkus pokkus Mikko Mallikas (Norja 2013), ikäraja S. Mikko haluaisi koiran, mutta isän mielestä hän on vielä liian pieni huolehtimaan lemmikistä. Yksinhuoltajaisä opastaa kärsivällisesti Mikkoa läpi arjen huolten ja ilojen.

Puluboin ja Ponin elokuva (Suomi 2018), ikäraja S. Ponilla on menossa hankala elämänvaihe, sillä ekaluokka häämöttää kesän lopussa. Ponin äiti ja isä ovat lohdullisia hahmoja, jotka yrittävät vanhempina parhaansa. Äiti yrittää suitsia Ponia järjellä ja järjestyksellä, isä-Hukkinen on puolestaan pehmeämpi taiteilijasielu.

© Studiocanal Limited 2014. All Rights Reserved.
© Studiocanal Limited 2014. All Rights Reserved.

Paddington (Iso-Britannia 2014), ikäraja 7. Karhuherra Paddington matkustaa Perusta Lontooseen. Ystävällinen Brownin perhe ottaa karhun hoiviinsa, vaikka Henry-isä vastustaa ajatusta. Yhteisen seikkailun myötä isäkin kiintyy Paddingtoniin.

Lego Ninjago -elokuva (Yhdysvallat 2017), ikäraja 7. Teini-ikäinen Lloyd, Vihreä ninja, joutuu kohtaamaan pahan lordi Garmadonin – joka sattuu olemaan hänen isänsä. Samalla kun Lloydin ninjaryhmä yrittää suojella Ninjago Cityä, saavat isä ja poika opetella tunneilmaisua, välittämistä ja perhe-elämää.

Malala (Yhdysvallat 2015), ikäraja 7. Malala Yousafzai on nuori rauhannobelisti ja tyttöjen oikeuksien puolestapuhuja. Dokumenttielokuvassa nähdään, kuinka merkittävä rooli Malalan kannustavalla isällä on tämän elämässä.

© 2016 Disney Enterprises, Inc. All Rights Reserved.
© 2016 Disney Enterprises, Inc. All Rights Reserved.

Beauty and the Beast – Kaunotar ja hirviö (Yhdysvallat 2017), ikäraja 12. Elokuva kertoo sadun kaunottaresta ja hirviöstä. Myös kaunottaren isällä on tärkeä rooli tarinassa; Belle asuu kaksin keksijäisänsä kanssa, ja perheen keskinäinen arvostus ja kiintymys välittyvät elokuvasta vahvasti.

Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja (Suomi 2018), ikäraja 12. 17-vuotias Sofia ja omaa ruumisarkkua rakentava Mielensäpahoittaja kohtaavat ja lähentyvät sukupolvien välisen kuilun ylittämisestä kertovassa draamakomediassa.

Pirates of the Caribbean: Salazar’s Revenge (Yhdysvallat 2017), ikäraja 12. Humoristisessa merirosvoseikkailussa kukaan ei voi luottaa juuri muihin kuin itseensä, mutta yllättäen yksi tapahtumien liikkeellepanevista voimista onkin isällinen rakkaus.

Mamma Mia! Here We Go Again (Iso-Britannia/Yhdysvallat 2018), ikäraja S. Hittimusikaalin jatko-osassa arvuutellaan yhä, kuka on nuoren Sofian isä. Tärkeämpää on kuitenkin, että kaikki kolme isäkokelasta tukevat Sofiaa ehdoitta ja sydämellisellä lämmöllä.

Jokerielokuvat vanhemmille:

Captain Fantastic (Yhdysvallat 2016), ikäraja 12. Captain Fantastic kertoo eristyksissä luonnon keskellä eläneestä perheestä ja pohtii samalla ideologioita ja kasvatusratkaisuja. Perhettä luotsaa älykäs isä – mutta hänkään ei ole täydellinen.

Daddy’s Home (Yhdysvallat 2015), ikäraja 7. Uusperheen kuviot menevät uusiksi, kun lasten biologinen isä ilmestyy paikalle. Daddy’s Home kuvaa komedian keinoin isyyteen kohdistuvia ristiriitaisia odotuksia.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mitä tänään katsottaisiin? Lasten- ja nuortenelokuviin erikoistunut leffahullu, Koulukinon erityisasiantuntija Heli Metsätähti tarjoaa elokuvatärpit joka lähtöön ja poimii parhaat palat elokuvia perheille arvioivasta Media-avaimesta. Riippumattoman palvelun tuottaa elokuvakasvatuksen asiantuntijajärjestö Koulukino.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat

Instagram