Suomen kuvaohjelmalain mukaisilla elokuvien ikärajoilla pyritään suojelemaan lapsia sellaiselta sisällöltä, joka voi olla haitallista heidän kehitykselleen. Saman lain mukaan ikärajasta voi kuitenkin joustaa jopa 3 vuotta silloin, kun lapsi on aikuisen seurassa.

Ikäjousto on järkevä systeemi, jonka ansiosta on mahdollista ottaa huomioon se, että jokainen lapsi on yksilö. Ikäraja tarkoittaa, että ikärajaa vanhemman keskivertolapsen pitäisi jotakuinkin selviytyä näkemästään elokuvasta ilman henkisiä haavoja.

Lapset ovat kuitenkin erilaisia. Joku saattaa eläytyä elokuvaan erityisen vahvasti, toista jäävät vaivaamaan visuaaliset yksityiskohdat, kolmatta voi jokin tietty teema (vaikkapa koulukiusaaminen tai vanhemmasta eroon joutuminen) kouraista erityisen syvältä ja neljäs ei vähästä hätkähdä. Ikäraja ei siis takaa, että elokuva sopisi joka ikiselle ikärajan puitteissakaan.

Sama toimii myös toisin päin: yksi ja sama leffa voi olla todella erilainen elämys esimerkiksi ensimmäistä kertaa elokuvateatteriin päässeelle kuin samanikäiselle mutta elokuvia harrastuksekseen katsovalle.

Sen lisäksi että lapset ovat yksilöitä, ovat myös elokuvat keskenään erilaisia. Esimerkiksi K12-kategoriaan mahtuu todella kirjava joukko leffoja fantasiaseikkailuista viiltäviin parisuhdedraamoihin ja Pokémon-filmatisoinneista härskeihin aikuisten animaatioihin.

Neljä nyrkkisääntöä ikäjoustoon:

1. Ikäjoustoa ei pitäisi koskaan käyttää automaattisesti. Ikäjoustoa sovelletaan elokuva- ja lapsikohtaisesti. Lapset ovat yksilöitä, eivätkä kaikki elokuvat sovi automaattisesti kaikille edes ikärajan puitteissa. Samoin ei tule olettaa, että jokainen K7-elokuva sopisi automaattisesti jokaiselle 4-vuotiaalle aikuisen seurassa, vaikka laki sen salliikin.
2. Tutustu elokuvaan etukäteen. Tutustu elokuvaan etukäteen mahdollisimman hyvin, jos mielit käyttää ikäjoustoa (ja tietysti muutekin, kun olet lapsen kanssa liikkeellä). Hyödynnä sivustoja, jotka kertovat elokuvista tarkemmin. Esimerkiksi Media-avain, yhdysvaltalainen Common Sense Media ja Internet Movie Databasen parents guide -osuus ovat mielestäni hyviä lähteitä. Pelkkä ikäraja kertoo elokuvasta ja sen sisällöstä todella vähän. Ikäraja ei kerro, minkä ikäiselle elokuva on suunnattu tai sopiva.
3. Ikäjoustoon tarvitaan tuttu ja turvallinen aikuinen. “Jousto on tarkoitettu lapsen huoltajan tai muun lapsen hyvin tuntevan aikuisen harkittavaksi”, täsmentää ikärajaluokittelua valvova KAVI. Tuttu aikuinen pystyy parhaiten arvioimaan lapsen valmiuksia katsoa tietty elokuva, mutta tärkeää turvaa tuo myös aikuisen seura: “Aikuinen pystyy tarvittaessa lohduttamaan tai rauhoittelemaan lasta ja voi auttaa elokuvakokemuksen käsittelyssä.”
4. Ikäjousto ei koske elokuvia, joiden ikäraja on 18. Tällaisia leffoja teattereihin ei kovin usein edes tule. K18 on "vakava varoitus elokuvan sisällöstä".

IMDb:n Parents Guiden löydät jokaisen elokuvan yhteydestä skrollaamalla.

Ikärajaluokittelusta vastaava Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI) korostaa kahta asiaa: “lapsen hyvin tunteva aikuinen” tietää jo ennalta lapsen herkkyydestä, temperamentista, kehitystasosta jne. Se auttaa sekä leffavalinnassa että  lapsen reaktioiden seuraamisessa ja elämyksen turvallisessa tukemisessa. “Aikuisen seurassa” taas tarkoittaa sitä, että aikuinen todellakin on läsnä, ei esimerkiksi toisessa huoneessa tai elokuvateatterin penkkirivin toisessa päässä. Tälläkin pyritään varmistamaan se, että lapsi voi tukeutua turvalliseen aikuiseen tarpeen vaatiessa.

Etenkin pieni lapsi seuraa myös aikuisen reaktioita ja peilaa niihin omia tuntemuksiaan: onko tämä varmasti turvallista?

Oletko sinä käyttänyt ikäjoustoa onnistuneesti? Jaa kokemuksesi kommenttiboksissa!