Kirjoitukset avainsanalla luontoelokuva

Leijonakuningas (2019). Kuva © 2019 Disney Enterprises, Inc. All Rights Reserved.

Kolme vuotta sitten valmistunut Viidakkokirja-elokuva aidon näköisine mutta puhuvine eläimineen kivesi tietä uunituoreelle Leijonakuningas-tulkinnalle. Tässä elokuvassa eläimet myös laulavat.

Varsinaisesti ei voida puhua tulkinnasta, sillä uusi Leijonakuningas noudattelee vuoden 1994 klassikkoanimaatiota paikoin hyvinkin tarkasti. Tarina on sama ja monet vuorosanatkin ovat samoja. Toisaalta joitain kohtauksia on hieman kasvatettu, eikä humoristinen, keveämpi ote ole läsnä yhtä vahvasti.

Kuva © 2019 Disney Enterprises, Inc. All Rights Reserved.
Kuva © 2019 Disney Enterprises, Inc. All Rights Reserved.

Leijonakuningas-animaation ikäraja on 7 ja "live-näytellyn" eli luontoelokuvamaisen mutta eläinten osalta animoidun Leijonakuningas-elokuvan ikäraja puolestaan 12

Ero selittynee jälkimmäisen "realismilla", ovathan eläimet aidon näköisiä. Lopputaistelu on uudessa elokuvassa hieman pidempi, mutta intensiivisyydessään animaationkin dramaattiset kohtaukset kuten Mufasa-isän tapaturmainen kuolema ja Jylhäkallion herruudesta käyty elämän ja kuoleman kamppailu tulipalon keskellä ovat edelleen vailla vertaa.

Kuva © 2019 Disney Enterprises, Inc. All Rights Reserved.
Kuva © 2019 Disney Enterprises, Inc. All Rights Reserved.

Eeppinen tarina tarjoaa erityisesti roolimalleja

Lasten- ja nuortenelokuvia arvioiva Media-avain muistuttaa Leijonakuninkaan myönteisistä viesteistä:

Aikuistuessaan Simba saa oppia ystävyydestä ja hyväksynnästä mutta joutuu vielä kohtaamaan kovimman kriitikkonsa eli itsensä. Lopulta Simba uskoo olevansa arvollinen ja pystyvä kuninkaan rooliin. Rohkealla Nala-leijonalla on ratkaiseva rooli Simban kannustamisessa, samoin Simban isällä Mufasalla, joka näyttää esimerkkiä ja kasvattaa lempeästi kuten viisaan isän tulee.

Media-avaimesta löydät myös klassikkoanimaation arvion niin leffavalinnan tueksi kuin avuksi elokuvan teemojen purkuun!

Leijonakuningas (The Lion King, Yhdysvallat 2019), ikäraja 12. Ensi-ilta 17.7.2019.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minisankarit 2 - Matkalla maailman ääriin (2018). Kuvat: MMXVIII Futurikon Films - Ifilmfilm - France3Cinema.

Luontokuvaa ja tietokoneanimaatiota yhdistelevä Minisankarit 2 tarjoaa lisänimensä mukaisesti matkan maailman ääriin, kun leppäkerttuvanhempi lähtee pelastamaan maapallon toiselle puolelle eksynyttä lastaan.

Elokuvan ötökät selviävät monesta tilanteesta tiiviillä yhteistyöllä - ja kekseliäisyydellä, joka saa katsojankin mielikuvituksen hyrräämään. Muurahaiset pystyvät siirtämään painavan sokeripalapaketin ja ihmisten tavaroita keräilevä hämähäkki osaa rakentaa ilmalaivan.

Ötökät näyttävät mallia sanattomissa viestintätaidoissa

Minisankarit 2 - Matkalla maailman ääriin -elokuvassa ei nimittäin ole dialogia; kaikki kerrotaan kuvan ja äänen sujuvalla liitolla.

Puhutun kielen puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita, että leffa olisi juuri kaikkein pienimmille katsojille sopiva. Minisankarit sopii monenikäisille hieman samaan tapaan kuin Late Lammas, mutta leffassa on intensiivisiä ja jännittäviä kohtia kuten myrskyn silmään ajautuminen ja hämähäkin verkkoon juuttuminen. Lisäksi lapsen eksyminen ja joutuminen kauas kotoa on melko pitkäkestoinen juoniaihio Minisankareiden tarinassa.

Kiinnostavana sivuhuomiona kyseessä on myös sukupuolineutraali perhe- ja rakkaustarina

Elokuvan levittäjän tarjoamassa juonitiivistelmässä tosin puhutaan leppäkerttuisästä ja -pojasta, mutta tosiasiassa sankareiden sukupuoli ei käy millään tavalla ilmi elokuvasta. Seikkailun ajaksi kotiin jäävät toinen leppisvanhempi ja pari sisarusta.

Luonto ja ympäristönsuojelu ovat elokuvan keskeisiä teemoja. Lue Media-avaimen arviosta lisää elokuvan viesteistä ja siitä, minkä ikäisille katsojille leffa sopii! Minisankareiden hahmot ovat tuttuja ranskalaisesta Ruohonjuuritasolla-televisiosarjasta.

Edellinen Minisankarit-elokuva (2014) on aivan mainio leffa sekin.

Minisankarit 2 - Matkalla maailman ääriin (Minuscule - Les Mandibules du bout du monde, 2018), ikäraja 7. Ensi-ilta 19.4.2019.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ailo - Pienen poron suuri seikkailu. Kuva: Marko Junttila /MRP Matila Röhr Productions.

Kotimaiset luontodokumentit Metsän tarina ja Järven tarina ovat olleet huomattavia menestyksiä sekä elokuvateattereissa että kotikatsomoissa. Eikä ihme - komean näköiset leffat tarjoavat kaikenikäisille rauhoittavan sukelluksen koskemattoman näköiseen suomalaiseen luontoon.

Suomen ja Norjan Lapissa kuvatun Ailon takana on samoja tekijöitä, mutta tällä kertaa ei ole kyse varsinaisesta dokumenttielokuvasta. Vaikka villieläimet puuhineen ovat aitoja, on elokuva etukäteen käsikirjoitettu, ja tuotannossa on tarvittu myös eläinnäyttelijöiden kouluttajaa (esimerkiksi tämä Helsingin Sanomien juttu kannattaa lukaista ennen Ailon katsomista: Tuire Kaimio sai villieläimet mukaan poroelokuvaan ilman kouluttamista, HS 15.12.2018).

Kuva: MRP Matila Röhr Productions
Kuva: MRP Matila Röhr Productions

Eloisa kertojaääni tuo elokuvaan vahvan annoksen tarinallisuutta ja draamaa. Luontodokumenteissa eläimiä inhimillistetään aina, mutta Ailo on siinä aivan omalla tasollaan. Naali haaveilee perheen perustamisesta ja kärppä kujeilee pilke silmäkulmassa.

Tästä syystä katsojan on helppo seurata elokuvaa ja viihtyä sen parissa. Myös villin luonnon karut realiteetit ovat läsnä, ja varsinkin pieni katsoja voi samastua avuttomaan poronvasaan ja tämän kauhunhetkiin todella vahvasti.

Asiasta voi keskustella lasten kanssa jo ennen elokuvan katsomista:

Ailo selviää ensimmäisestä elinvuodestaan hengissä ja kasvaa uljaaksi, nuoreksi urosporoksi. Jatkuvan vaaran vastapainona leffassa nähdään runsain mitoin söpöjä eläimiä tunturisopuleista karhunpentuihin.

Elokuvan ainoa varsinaisesti pelottava kohta on sen ainoa viittaus ihmiseen. Metsässä pilkahtava, valtava metsätyökone muistuttaa tuhoa janoavaa jättiläisrobottia.

Ailo - Pienen poron suuri seikkailu -elokuvaan on helppo tutustua etukäteen lasten- ja nuortenelokuvia arvioivan Media-avaimen avulla. Media-avainta luotsaava Koulukino on tuottanut leffaan myös koulujen käyttöön tarkoitetun oppimateriaalin, jossa on asiaa mm. tunnetaidoista ja Lapin luonnosta.

Ailo - Pienen poron suuri seikkailu (Ailo's Journey, Suomi/Ranska 2018), ikäraja 7. Ensi-ilta 21.12.2018.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Valkohammas (2018). Kuvat: Superprod. Bidibul Productions, Big Beach, France 3 Cinéma

Jack Londonin Valkohammas on seikkailuromaanien kiistaton klassikko. Uusi elokuvasovituskin edustaa reilua vanhan koulun seikkailutoimintaa. Alkuperäisteosta on yksinkertaistettu ja kulmia pyöristetty, mutta erämaan kutsu kajahtaa silti väkevänä.

Eurooppalais-amerikkalainen yhteistuotanto on toteutettu maalauksellisena animaationa. Ihmiset näyttävät aika tönköiltä, mutta luontokuvaus on todella komeaa.

Tarinaa kuljetetaan koirasusi Valkohampaan kautta, ja eläimet on pyritty pitämään eläiminä. Ne eivät siis esimerkiksi puhu suomea tai kerro tunteistaan musikaalinumerossa. Ilmeikkäät eläinkohtaukset toimivat hienosti täysin ilman dialogia.

Valkohampaan tarina käsittelee sekä luonnon että ihmiselon ankaruutta

Valkohammas kasvatetaan ensin intiaaniheimon vetokoiraksi, sitten etuvartioaseman koiratappeluiden kauhuksi. Lopulta valkohampaan kohtaloon puuttuu suoraselkäinen lainvartija.

Elokuva esittää koirasuden kasvukaaren nälkiintyneestä pennusta nuoreksi koiravaljakon johtajaksi, pahasti kaltoinkohdelluksi tappajaksi ja lopulta uljaaksi, itsenäiseksi aikuiseksi.

Herkille katsojille kerrottakoon, että Valkohampaassa nähdään sekä nyrkkitappelua että eläinten välistä taistelua elämästä ja kuolemasta. Lisäksi Valkohammas joutuu eroon emostaan, ja taistelukoirana pahansuovan roiston vallassa Valkohampaan tilanne on varsin epätoivoinen. Elokuvan ikäraja on 7.

Lasten- ja nuortenelokuvia arvioiva Media-avain löytää Valkohampaasta runsaasti tarttumapintaa eri-ikäisille katsojille.

Media-avain luettelee elokuvan ajatuksia herättäviä teemoja, joita kannattaa käydä läpi leffan jälkeen: eläinten oikeudet, luonnon riistäminen, alkuperäiskansojen asema, ystävyys ja uskollisuus ihmisen ja eläimen välillä...

Media-avaimessa pohditaan myös elokuvan hyviksiä ja pahiksia:

"Valkohampaassa pääpahiksia ei esitetä missään vaiheessa sympaattisina henkilöinä. He ovat vain ahneuden ja ilkeyden ajamia pahoja ihmisiä. Paha saa kuitenkin palkkansa, yleensä vielä varsin nopeasti. Epämiellyttävät tilanteet eivät jää roikkumaan liian pitkäksi aikaa, ja tarina osoittaa, että loppujen lopuksi hyvä voittaa pahan."

Media-avaimen Valkohammas-arvion löydät kokonaisuudessaan täältä.

Valkohammas (Croc-Blanc, Ranska/Luxemburg/Yhdysvallat 2018), ikäraja 7. Ensi-ilta 26.10.2018.

PS: Kuka muistaa vielä Ethan Hawken tähdittämän Valkohampaan vuodelta 1991? Olisikohan nyt aika katsoa sekin uudelleen?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mitä tänään katsottaisiin? Lasten- ja nuortenelokuviin erikoistunut leffahullu, Koulukinon erityisasiantuntija Heli Metsätähti tarjoaa elokuvatärpit joka lähtöön ja poimii parhaat palat elokuvia perheille arvioivasta Media-avaimesta. Riippumattoman palvelun tuottaa elokuvakasvatuksen asiantuntijajärjestö Koulukino.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat