Kirjoitukset avainsanalla supersankarielokuva

Avengers: Endgame. Kuva ©Marvel Studios 2019.

Toki mäiskintä on yksi supersankarigenren oleellisista elementeistä. Mutta nyrkkitappeluja, koulubussien nostamisia ja muita voimannäyttöjä ei tarvitse ottaa aivan kirjaimellisesti, kuten ei vaikkapa Barbie-nuken mittasuhteitakaan.

Listasin neljä keskeistä myönteistä sisältöä Marvel-universumin massiivisesta yhteenvetoelokuva Avengers: Endgamesta. Lista ei sisällä varsinaisia juonipaljastuksia, mutta jos toivot täysin koskematonta elokuvaelämystä, kannattaa jättää lukeminen tuonnemmaksi!

  1. Yhteistyö. Yhteistyön voima on tyypillisimpiä teemoja sekä koko perheen elokuvissa että 2000-luvun supersankarielokuvissa. Kukaan ei voi pelastaa maailmaa yksin. Avengers: Endgamessa yhteistyö on tiivistä - ja välttämätöntä. Elokuvassa on myös lyhyt mutta tärkeä kohtaus, jossa naiset tukevat toisiaan sen sijaan että heidät esitettäisiin kilpailijoina tai yksinäisinä sankareina.
  2. Sinnikkyys. Yksi Endgamen viesteistä on, että jos maailma ei ole mielestämme valmis, ei pidä luovuttaa. Sinnikkyys vaatii optimismia mutta usein myös uhrauksia. Jokainen elokuvan sankareista on valmis laittamaan itsensä likoon. Tarinan pahiskin on mielestään oikeassa ja hyvällä asialla. Se kannustaa pohtimaan, mitä haluamme pelastaa ja millä hinnalla.
  3. Moninaisuus. Sankareita on monenlaisia supervahvoista superfiksuihin; kaikilla on erityistaitonsa ja -piirteensä. Yksi Endgamen yllättävimmistä yksityiskohdista on, että Thorin (Chris Hemsworth) ei tarvitse käydä salilla ollakseen sankari. Hänen on sen sijaan osoitettava hieman itsemyötätuntoa ja myönnettävä olevansa yhä arvollinen heiluttamaan Mjölnir-vasaraa.
  4. Tunnetaidot. Avengers: Endgamessa nähdään muitakin tunteita kuin kostonhimoa, katkeruutta ja oikeudentuntoa. Sankarit saavat itkeä ja kokea muun muassa rakkautta, kiintymystä, uupumusta, epävarmuutta, helpotusta ja innostusta. Myös perhe voi olla sankarille tärkeä. Erityisesti lapsen ja vanhemman suhde tulee lämpimällä tavalla esille useissa Endgamen juonipoluissa.

Tutustu leffaan myös lasten- ja nuortenelokuvia perheille arvioivassa Media-avaimessa, keskusteluvinkkien kera tietenkin!

Avengers: Endgame (Yhdysvallat 2019), ikäraja 12. Ensi-ilta 24.4.2019.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia. © 2018 SPAI. All rights reserved.

Ei ole ihme, että monet lapset rakastavat Batmania tai Frozenin Elsaa. Supersankarihahmojen kautta lapsi - kasvuvaiheessa oleva ihminen, jolla on vasta vähän sananvaltaa omassa elämässään - voi kokea pystyvyyttä ja kaikkivoipaisuutta lähentelevää voimantuntoa.

Elokuvateattereissa pyörivät supersankarileffat eivät silti ole lastenelokuvia.

Siitä kertoo jo tyypillinen 12 vuoden ikäraja, joka liittyy näissä elokuvissa tavallisesti taistelukohtauksiin (väkivalta) ja maailmaa uhkaavaan tuhoon (ahdistus).

Supersankarielokuvilla ja lastenelokuvilla on kuitenkin paljon yhteistä: 

Hyvän ja pahan taistelu. Lastenkulttuurissa on tyypillistä, että hyvä ja paha erottuvat selkeästi toisistaan. Myös supersankaritarinoissa on yleensä selvää, kuka yrittää pelastaa maailman ja kuka puolestaan tuhota sen. Nykyisin supersankarileffoihinkin pyritään kuitenkin tuomaan yhä enemmän harmaan eri sävyjä - onhan aikuisen katsojan helpompi kiinnostua sankarista, jolla on myös heikkoutensa ja pimeät puolensa.

Mielikuvitukselliset hahmot. Lastenelokuvilla on liukkaat Lennartinsa ja Elvi-tätinsä, supersankaritarinoilla Tohtori Mustekalansa ja Ampiaisensa. Molemmissa lajityypeissä leikitellään hybrideillä ja yliampuvilla ideoilla.

Erossa maailmasta. Lastenelokuville on erittäin ominaista, että nuoret päähenkilöt joutuvat hetkellisesti eroon perheestään ja saavat todistaa pystyvyytensä - tai pääsevät maailmaansa hallitsevista auktoriteeteista ja tuntuvat silloin todella heräävän eloon. Myös supersankarit ovat usein hahmoja, jotka toisaalta joutuvat kulkemaan yksin mutta toisaalta loistavat juuri silloin kun voivat hieman taivuttaa totuttuja toimintatapoja.

Paha saa palkkansa. Ristiriitatilanteita löytyy niin lastenelokuvista kuin supersankarielokuvistakin. Ylipäätään on vaikea kuvitella tarinallista elokuvaa ilman törmääviä vastavoimia. Supersankarielokuvissa voimankäyttöä vaativat ratkaisumallit ovat kuitenkin keskeisessä roolissa. Lastenelokuvissa on tapana pyrkiä löytämään pehmeämpiä ratkaisuja. Mutta pahan täytyy joka tapauksessa saada palkkansa!

Perheen kesken voi pohtia esimerkiksi, miten supersankarileffaa pitäisi muuttaa, jotta siitä tulisi lastenelokuva.

Kuva © 2018 SPAI. All rights reserved.
Kuva © 2018 SPAI. All rights reserved.

 

Uutuusleffa Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia saattaa hämätä vanhempia

Kyseessä kun on supersankarianimaatio, ja animaatioelokuvia erehdytään yhä pitämään hämmästyttävän usein automaattisesti lapsille sopivina.

Kohti hämähäkkiversumia on kuitenkin otteeltaan ja intensiteetiltään samaa genre-elokuvaa, jota suuren budjetin supersankarileffat ovat tarjonneet katsojille viimeisten vuosien ajan. Ikärajakin on sama K12.

Supersankarielokuvana Kohti hämähäkkiversumia on yhtaikaa raikas ja näyttävä. Vahvasti intertekstuaalinen elokuva hyödyntää sarjakuvan estetiikkaa ja kerronnan keinoja. Leffan myönteisistä viesteistä ja sopivasta kohderyhmästä kannattaa lukea lasten- ja nuortenelokuvien asiantuntijapalvelu Media-avaimesta.

Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia (Spider-Man: Into the Spider-Verse, Yhdysvallat 2018), ikäraja 12. Ensi-ilta 14.12.2018.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ant-Man and The Wasp (2018). Kuvat (c) Marvel Studios 2018.

Muurahaismies (Paul Rudd) ja Ampiainen (Evangeline Lilly) muuttuvat napin painalluksella minikokoisiksi ja supervahvoiksi maailman pelastajiksi. Marvelin Ant-Man and The Wasp on jatkoa muutaman kesän takaiselle Ant-Man-supersankarielokuvalle.

Supersankarielokuvissa on yleensä vahva seikkailullinen konteksti ja hyvän taistelu pahaa vastaan, mutta ne eivät ole sellaisenaan lastenelokuvia.

Toistan, supersankarielokuvat eivät ole lastenelokuvia.

Varttuneemman jälkikasvun kanssa ne sopivat usein mainiosti koko perheen elokuviksi, ja niitä voidaan tehdä myös lapsiyleisöä silmällä pitäen (esim. Lego Batman, pohjoismainen lastenelokuvasarja Ant-Boy ja myöhemmin tänä vuonna nähtävä Hämähäkkimies-animaatio Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumia).

Ant-Man and The Wasp on kuitenkin eräänlainen väliinputoajaelokuva samaan tapaan kuin vaikkapa Disneyn näytelty versio Kaunottaresta ja hirviöstä (molempien ikäraja on 12). Siinä on takaa-ajokohtauksia, toimintaväkivaltaa ja kuolemanvaaraa, mutta se on ennen kaikkea komedia ja seikkailu, joka herkuttelee mittakaavaeroilla ja yhteen hiileen puhaltamisella.

Kuvaohjelmalain luokittelukriteerien perusteella Ant-Manin ikäraja (12) on melko yksiselitteinen, mutta samalla leffa on yleistunnelmaltaan kevyt, jopa turvallinen, ja siinä on useita kohtauksia, jotka voisivat olla suoraan lastenelokuvasta.

Onkin hyvä muistaa, että pelkkä ikäraja ei kerro elokuvasta kovinkaan paljon.

Ant-Manin kanssa saman ikärajan jakavat muun muassa Nälkäpeli-elokuvat, joissa teinit tappavat toisiaan suorassa lähetyksessä, American Pie -tyyppiset seksikomediat sekä Winston Churchillistä ja Iso-Britannian kohtalonhetkistä kertova, haudanvakava sotadraama Synkin hetki.

Kättä pidempää siihen, minkä ikäiselle leffa voisi sopia, antaa lasten- ja nuortenelokuvia arvioiva Media-avain. Ant-Man and The Wasp -leffan arvion löydät täältä.

Ant-Man and The Wasp (Yhdysvallat 2018). Ensi-ilta 4.7.2018.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Avengers: Infinity War (2018). Kuva: ©Marvel Studios 2018

Yhteistyön voima on yksi nykyelokuvien tyypillisimmistä myönteisistä viesteistä, olipa kyse sitten scifi-seikkailusta, lasten animaatiosta tai supersankaritoiminnasta. Jääräpäisinkään sankari ei pärjää yksin - ei edes Lego-Batman.

Marvelin megaelokuva Avengers: Infinity War näyttää mallia tulevaisuuden työelämätaidoissa

Iron Man, Thor, Hämähäkkimies ja kumppanit hyödyntävät universumia pelastaessaan luovaa ajattelua, joustavuutta ja muutautumiskykyä sekä tietenkin yhteistyötaitoja.

Kun superroisto Thanos käynnistää tuhosuunnitelmansa, Avengersit eivät pysähdy miettimään, pitäisikö asialle tehdä jotain ja miksi. Ehkä sankarit ovat ehtineet miettiä motiivejaan ja ihmiskunnan arvoa riittävästi jo aiemmissa elokuvissaan.

Thanos tappaa talossa ja puutarhassa. Kuva: ©Marvel Studios 2018
Thanos tappaa talossa ja puutarhassa. Kuva: ©Marvel Studios 2018

Vaikka elokuvan väkivalta on sarjakuvamaisen epärealistista, alkaa sydänalasta siepata, kun katsojalle tutuiksi ja ehkä rakkaiksikin käyneet hahmot saavat kärsiä. Mitä nuorempi katsoja, sitä tärkeämpiä ovat elokuvien sulkeumat ja onnelliset loput. Molemmat puuttuvat Avengers: Infinity Warista - jatko-osa kun tulee teattereihin vasta vuoden päästä.

Cliffhanger voi jäädä vaivaamaan nuorta katsojaa: ei iltasatuakaan kannata lopettaa sellaiseen kohtaan, jossa Ronja Ryövärintytär istuu yksin lumihangessa keskellä metsää hädissään, jalka kakkiaisten pesään juuttuneena.

Sankarien henkilökohtaiset uhraukset ovat Avengers: Infinity Warin keskeistä tematiikkaa. Tarina on synkkä ja epätoivoinenkin. Taistelukohtaukset ovat massiivisia ja niitä nähdään lähes jatkuvalla syötöllä. Samalla elokuvaa kuitenkin keventävät Marvel-elokuville tyypilliset sutkaukset ja huumorin pilkahdukset.

Media-avain antaa Avengers: Infinity Warin myönteisille sisällöille 3,5/5 pistettä. Media-avaimen arvion ja keskusteluvinkit elokuvasta voit lukea täältä.

Avengers: Infinity War (USA 2018). Ensi-ilta 25.4.2018.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mitä tänään katsottaisiin? Lasten- ja nuortenelokuviin erikoistunut leffahullu, Koulukinon erityisasiantuntija Heli Metsätähti tarjoaa elokuvatärpit joka lähtöön ja poimii parhaat palat elokuvia perheille arvioivasta Media-avaimesta. Riippumattoman palvelun tuottaa elokuvakasvatuksen asiantuntijajärjestö Koulukino.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat