Kirjoitukset avainsanalla roolimallit

Näin koulutat lohikäärmeesi 3. Kuvat © 2019 Universal Pictures International. All Rights Reserved.

Näin koulutat lohikäärmeesi -elokuvasarja on huolella valmistettua seikkailudraamaa. Kaikissa osissa käsitellään kasvua, menetystä, sinnikkyyttä ja suuria tunteita.

Päähenkilö Hikotus (äänenä Jay Baruchel/Aksu Palmén) epäröi vielä elokuvasarjan uudessa kolmososassakin osakseen langennutta päällikön roolia. Hikotus on herkkä ja harkitsevainen; siis ehkä epätyypillinen mutta erittäin tarpeellinen sankarihahmo.

Elokuva vilisee mitä mielikuvituksellisimpia lohikäärmeitä, ja jotkin kohtaukset ovat visuaalisesti kerrassaan huikaisevia. Tarinassa on myös useita kiinnostavia teemoja, joihin kannattaa tutustua lasten- ja nuortenelokuvien myönteisiä viestejä arvioivassa Media-avaimessa. Palvelusta löydät lisäksi keskusteluideoita tämänkin leffan purkamiseen!

Näin koulutat lohikäärmeesi 3 on fantasiaelokuva, ei varsinainen lastenelokuva

Elokuvan ikäraja on 7 (perusteina ahdistus ja väkivalta). Leffassa on samantyyppistä jännitystä, uhkaavuutta ja vaaran tuntua kuin elokuvasarjan edellisissäkin osissa. Lohikäärmeet tuntuvat tässä vaiheessa jo turvallisilta, mutta julmat lohikäärmeenmetsästäjät ovat hurjia. Juoni takaumajaksoineen ei sekään ole omiaan kaikkein pienimmille katsojille.

Pölhöt sivuhahmot toki keventävät elokuvan tunnelmaa, mutta kokonaisuutena Näin koulutat lohikäärmeesi -elokuvat eivät ole yhtä kevyitä kuin leffoihin perustuva televisiosarja Lohikäärmeet: Äärirajoille.

Näin koulutat lohikäärmeesi 3 (How to Train Your Dragon: The Hidden World), ikäraja 7. Ensi-ilta 25.1.2019.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bumblebee (2018). Kuvat (c) 2018 Paramount Pictures. All Rights Reserved.

Lelujätti Hasbron suosittuihin autorobottihahmoihin pohjautuva toiminnallinen seikkailuelokuva Bumblebee sisältää aikaisemmin ilmestyneitä, Michael Bayn ohjaamia Transformers-verrokkejaan vähemmän rymistelyä, mahtipontisuutta ja sodanuhkaa, ja tarjoaa tämän tilalla nuoren tytön kasvutarinaa, sympatiaa ja ystävyyttä.

Tänään blogin vieraskynän varressa on elokuvakasvattaja ja aineenopettaja Maria Lehtonen, joka kävi katsomassa Bumblebee-leffan ja arvioi sen Media-avaimen kriteeristön pohjalta:

Elokuvassa seurataan omissa oloissaan viihtyvää, automekaniikasta kiinnostunutta 18 vuotta täyttävää Charlieta (Hailee Stanfield). Eräänä päivänä korjaamolta löytyvä romuinen keltainen kuplavolkkari päätyy Charlien omistukseen ja paljastuukin autorobotiksi. Pakomatkalla oleva B-127-autobotti on menettänyt äänensä ja muistinsa; käsistään taitava ja sympaattinen Charlie tarttuu muitta mutkitta toimeen auttaakseen uutta ystäväänsä. Piilotetun viestin myötä Charlielle paljastuu, että koko maapallo on uhattuna ja B-127, Charlien Bumblebeeksi nimeämä autobotti, voi ainoana pelastaa maailman.

Elokuvan keskiössä on isänsä menetystä sureva Charlie, joka vielä etsii paikkaansa maailmassa

Uusioperheensä kanssa suurkaupungin laitamilla asuva, bändipaitoihin verhoutuva Charlie on muihin ikäisiinsä verrattuna hieman outolintu. Charlie ei kuitenkaan ole mikään rassukka vaan kulkee tietoisesti omia polkujaan. Elokuva näyttää lempeällä otteella, että aina ei tarvitse mennä massan mukana vaan voi rohkeasti olla erilainen ja että jokainen löytää lopulta oman paikkansa maailmassa. Omien taitojensa ja uudelleen löydetyn rohkeuden myötä Charliesta lopulta tulee merkittävä hahmo maailman pelastamisessa.

Toisistaan hyvin erilaisten Charlien ja Bumblebeen välille kasvavasta ystävyydestä tulee elokuvan kantava voima, ja se tarjoaa tarttumapintaa erilaisuuden kohtaamiselle ja suvaitsevaisuudelle. Bumblebeestä tulee Charlielle myös eräänlainen isähahmo, joka rohkaisee elämän kolhuja kokenutta nuorta luottamaan itseensä ja omiin kykyihinsä. Vastavuoroisesti Charlie tarjoaa lämpöä ja sympatiaa metallinkalskealle kolhitulle autosankarille. Erityisesti Charlien sympaattinen, toimelias ja ymmärtäväinen hahmo on raikas tuulahdus uutta lähestymiskulmaa toimintaelokuvista tutun miesvoittoisen suoran toiminnan keskelle.

Charlien hahmon kautta näytetään, että ongelmatilanteista selviää muutenkin kuin väkivalloin, ja että nuoremmilla voi myös olla jotain opetettavaa vanhemmilleen – ja maailmalle.

Elokuva näyttää hahmojensa, erityisesti Charlien ja Bumblebeen kautta, että pelkääminen on luonnollista mutta omat pelkonsa voi voittaa ja elämän vaikeista hetkistä selviää eteenpäin avoimuudella, rohkeudella ja luottamuksella. Kaikki tekevät joskus virheitä eikä kukaan ole yksioikoisesti hyvä tai paha; elämä on se joka opettaa. Elokuva muistuttaa myös lähimmäisten tuen tärkeydestä: kukaan ei ole maailmassa lopulta täysin yksin, vaikka joskus siltä tuntuisikin, ja elämän haavat parantuvat huolenpidolla ja rakkaudella.

Bumblebee on tarinaltaan selkeä, ja nuoremmankin katsojan on helppo seurata juonen verkkaista etenemistä. Elokuva ei vaadi aikaisempien Transformers-elokuvien tuntemusta; kärryille pääsee samantien. Suurimmaksi osaksi elokuvassa keskitytään Charlien tarinaan sekä ystävyyden kuvaamiseen. Elokuva sivuaa myös perhe-elämää, ihastumista ja kiusaamista. Toimintarämistelyt on jätetty pariin kohtaukseen ja nekin melko lyhytkestoisiksi. Aikaisemmista elokuvista tuttua väkivalta- ja sotakuvastoa on esillä niukasti. Elokuvan lempeän letkeä huumori silottaa vielä elokuvan rosoisimpia kulmia. Elokuvan teemoja käsitellään lopulta kevyellä otteella, eikä Bumblebee paneudu hahmoihinsakaan sen syvällisemmin. Tämä ei kuitenkaan vie elokuvalta sen vetovoimaisuutta.

Bumblebee (Yhdysvallat 2018), ikäraja 12. Ensi-ilta 4.1.2019.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Onneli, Anneli ja nukutuskello (2018). Kuva: Sami Kuokkanen / Zodiak Finland.

Onneli, Anneli ja nukutuskello on Onneli ja Anneli -elokuvasarjan neljäs osa. Se on otteeltaan samanlainen kuin kolme edellistäkin - vain lapsinäyttelijät ovat vaihtuneet uusiin.

Onneli ja Anneli -elokuvat ovat leimallisesti turvallisia, jopa siinä määrin, että aikuista vahvojen ristiriitojen ja vastavoimien puuttuminen voi hieman kalvaa teatterin pimeydessä. Lapselle voi kuitenkin hyvin riittää draamaksi se, että söpö possu laitetaan hetkeksi laatikkoon istumaan ja Vappusen maatilaa uhkaa purkutuomio.

Marjatta Kurenniemen lastenkirjaklassikoissa on hurmaava perusajatus: lapset ovat vapaita, itsenäisiä ja taitavia.

Todellisuudessa alakoululaisen ei tietenkään pidä joutua huolehtimaan itsestään tai naapurin tätien hajamielisestä enosta, mutta lastenkulttuurissa itsenäisyysfantasia on tärkeä ja todella yleinen. Siihen eläytyminen myös tukee lapsen omaa pystyvyyden tunnetta.

Samaa osaavan lapsen maailmaa edustaa myös esimerkiksi supervahva, omassa talossaan asusteleva ja jalat tyynyllä nukkuva Peppi Pitkätossu.

Kuva: Jouni Kuru / Zodiak Finland
Kuva: Jouni Kuru / Zodiak Finland

Onneli ja Anneli eivät ole kuitenkaan peppimäisiä anarkisteja. He korkeintaan pomppivat sängyllä ja ottavat sen jälkeen ystävällisesti naapurin lapsenkin mukaan kauppareissulle.

Onneli, Anneli ja nukutuskello perustuu Kurenniemen samannimiseen kirjaan. Tarinaa on vielä yksinkertaistettu. Myös dialogi on simppeliä ja selkeää. Keksijä Vekotiitus Vappusen keksinnöt ja unimaailmassa pistäytyminen kutkuttavat mielikuvitusta, ja lehmän lypsäminen voi sekin olla monelle pienelle katsojalle kiehtova uutuus. Tällaiset seikat tekevät leffasta erinomaisen, puhdasverisen lastenelokuvan. 

Media-avaimen arviosta löytyy pohdittavaa perheille sekä ennen elokuvaa että sen jälkeen - suosittelen!

Onneli, Anneli ja nukutuskello (Suomi 2018), ikäraja S. Ensi-ilta 25.12.2018.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lasse-Maijan etsivätoimisto: Ensimmäinen arvoitus (2018). Kuvat: Patrick Redmond ja SF Film Finland Oy

Lasse-Maijan etsivätoimisto: Ensimmäinen arvoitus toimii mainiosti lasten dekkarielokuvana.

Syksyn ensimmäisenä koulupäivänä harkitsevainen Lasse ja uusi oppilas Maija sattuvat paikalle, kun joku vie koulun jumppasalista mittaamattoman arvokkaan Hammarabin kirjan. Käsillä on Lassen ja Maijan ensimmäinen ratkaistava arvoitus, uusi ystävyys ja lopulta myös ikioma etsivätoimisto.

Jos Martin Widmarkin helppolukuiset ja hauskasti kuvitetut Lasse-Maija-kirjat eivät ole vielä tuttuja, on elokuva erinomainen sysäys kohti lukuseikkailua.

Uuden elokuvan käsikirjoitus on itsenäinen, eli se ei perustu mihinkään liki kolmestakymmenestä tähän mennessä julkaistusta Lasse-Maijan etsivätoimisto -kirjasta.

Leffa keskittyy kiitettävästi arvoituksen ratkomiseen, vaikka hahmokaartista löytyykin koko joukko herkullisia sivuhahmoja. Lapsen on helppo seurata tarinan etenemistä ja miettiä, kuka mahtaa olla syyllinen.

Vaikka kyseessä on dekkari, elokuva ei ole tuskallisen jännittävä

Ensimmäisessä arvoituksessa ei nähdä luurankoja tai yöllisiä taskulamppukohtauksia, ja fyysistä väkivaltaa se ei sisällä lainkaan. Elokuvantekijöiden mopo lähtee keulimaan oikeastaan vain yhdessä kohtauksessa, tulipalosta kertovassa takaumassa. Vai mitä sanotte lapsesta, jonka kädet syttyivät palamaan? Tämä onkin johtanut elokuvan K7-ikärajaan.

Lasten- ja nuortenelokuvien sopivuutta eri-ikäisille katsojille arvioiva Media-avain kertoo elokuvasta seuraavasti:

"Katsoja voi luottaa tarinan onnelliseen loppuun, ja monet jännittävimmistä kohtauksista ratkaistaan nopeasti koomisin keinoin."

Lasse (Frank Dorsin) ja Maija (Ester Vuori) Josephine Bornbuschin ohjauksessa.
Lasse (Frank Dorsin) ja Maija (Ester Vuori) Josephine Bornbuschin ohjauksessa.

Maijan ja Lassen selvittämään arvoitukseen liittyvät syyllisyyden, koston ja anteeksi pyytämisen teemat jäävät kunnolla käsittelemättä elokuvassa, ja niitä kannattaakin ilman muuta purkaa yhdessä jälkeen päin. Perheen kesken voidaan pohtia myös sitä, miten aikuiset usein jyräävät lapset ja näiden näkökulmat, ideat ja mielipiteet.

Rajat ylittävä ystävyys sen sijaan välittyy elokuvasta vahvasti, samoin oman ällin käyttäminen.

Media-avaimessa avataan elokuvan myönteisiä viestejä

"Koulussaan hieman epäsuositut Lasse ja Maija tarjoavat monisäikeisen samaistumisen kohteen pienille lapsille", Media-avaimen arviossa pohditaan. Arvion mukaan yksi Ensimmäisen arvoituksen keskeisistä positiivisista sisällöistä on se, että leffa on "pohjimmiltaan arkinen tarina tarpeesta tuntea itsensä hyväksytyksi". Elokuva voi siis tukea lapsen tärkeää identiteettityötä myös tällä tavoin. Koko arvion voit lukea täältä!

PS: Elokuvan ohjaaja Josephine Bornebusch (joka on ehkä kaikkein tutuin Solsidanin hykerryttävänä Mickanina) nähdään lyhyessä roolissa roskakuskina. Niin - ei naisroskakuskina, vaan ihan vain roskakuskina. Naisia elokuvassa ovat myös esimerkiksi seppä ja rehtori. Lisäksi oppilaat ovat monenvärisiä, ja ainakin yksi pyörätuolia käyttävä koululainenkin leffassa vilahtaa. Kyse on pienistä mutta merkittävistä asioista.

Lasse-Maijan etsivätoimisto: Ensimmäinen arvoitus (Ruotsi 2018), ikäraja 7. Ensi-ilta 10.8.2018.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mitä tänään katsottaisiin? Lasten- ja nuortenelokuviin erikoistunut leffahullu, Koulukinon erityisasiantuntija Heli Metsätähti tarjoaa elokuvatärpit joka lähtöön ja poimii parhaat palat elokuvia perheille arvioivasta Media-avaimesta. Riippumattoman palvelun tuottaa elokuvakasvatuksen asiantuntijajärjestö Koulukino.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat