Kirjoitukset avainsanalla toimintaelokuva

Bumblebee (2018). Kuvat (c) 2018 Paramount Pictures. All Rights Reserved.

Lelujätti Hasbron suosittuihin autorobottihahmoihin pohjautuva toiminnallinen seikkailuelokuva Bumblebee sisältää aikaisemmin ilmestyneitä, Michael Bayn ohjaamia Transformers-verrokkejaan vähemmän rymistelyä, mahtipontisuutta ja sodanuhkaa, ja tarjoaa tämän tilalla nuoren tytön kasvutarinaa, sympatiaa ja ystävyyttä.

Tänään blogin vieraskynän varressa on elokuvakasvattaja ja aineenopettaja Maria Lehtonen, joka kävi katsomassa Bumblebee-leffan ja arvioi sen Media-avaimen kriteeristön pohjalta:

Elokuvassa seurataan omissa oloissaan viihtyvää, automekaniikasta kiinnostunutta 18 vuotta täyttävää Charlieta (Hailee Stanfield). Eräänä päivänä korjaamolta löytyvä romuinen keltainen kuplavolkkari päätyy Charlien omistukseen ja paljastuukin autorobotiksi. Pakomatkalla oleva B-127-autobotti on menettänyt äänensä ja muistinsa; käsistään taitava ja sympaattinen Charlie tarttuu muitta mutkitta toimeen auttaakseen uutta ystäväänsä. Piilotetun viestin myötä Charlielle paljastuu, että koko maapallo on uhattuna ja B-127, Charlien Bumblebeeksi nimeämä autobotti, voi ainoana pelastaa maailman.

Elokuvan keskiössä on isänsä menetystä sureva Charlie, joka vielä etsii paikkaansa maailmassa

Uusioperheensä kanssa suurkaupungin laitamilla asuva, bändipaitoihin verhoutuva Charlie on muihin ikäisiinsä verrattuna hieman outolintu. Charlie ei kuitenkaan ole mikään rassukka vaan kulkee tietoisesti omia polkujaan. Elokuva näyttää lempeällä otteella, että aina ei tarvitse mennä massan mukana vaan voi rohkeasti olla erilainen ja että jokainen löytää lopulta oman paikkansa maailmassa. Omien taitojensa ja uudelleen löydetyn rohkeuden myötä Charliesta lopulta tulee merkittävä hahmo maailman pelastamisessa.

Toisistaan hyvin erilaisten Charlien ja Bumblebeen välille kasvavasta ystävyydestä tulee elokuvan kantava voima, ja se tarjoaa tarttumapintaa erilaisuuden kohtaamiselle ja suvaitsevaisuudelle. Bumblebeestä tulee Charlielle myös eräänlainen isähahmo, joka rohkaisee elämän kolhuja kokenutta nuorta luottamaan itseensä ja omiin kykyihinsä. Vastavuoroisesti Charlie tarjoaa lämpöä ja sympatiaa metallinkalskealle kolhitulle autosankarille. Erityisesti Charlien sympaattinen, toimelias ja ymmärtäväinen hahmo on raikas tuulahdus uutta lähestymiskulmaa toimintaelokuvista tutun miesvoittoisen suoran toiminnan keskelle.

Charlien hahmon kautta näytetään, että ongelmatilanteista selviää muutenkin kuin väkivalloin, ja että nuoremmilla voi myös olla jotain opetettavaa vanhemmilleen – ja maailmalle.

Elokuva näyttää hahmojensa, erityisesti Charlien ja Bumblebeen kautta, että pelkääminen on luonnollista mutta omat pelkonsa voi voittaa ja elämän vaikeista hetkistä selviää eteenpäin avoimuudella, rohkeudella ja luottamuksella. Kaikki tekevät joskus virheitä eikä kukaan ole yksioikoisesti hyvä tai paha; elämä on se joka opettaa. Elokuva muistuttaa myös lähimmäisten tuen tärkeydestä: kukaan ei ole maailmassa lopulta täysin yksin, vaikka joskus siltä tuntuisikin, ja elämän haavat parantuvat huolenpidolla ja rakkaudella.

Bumblebee on tarinaltaan selkeä, ja nuoremmankin katsojan on helppo seurata juonen verkkaista etenemistä. Elokuva ei vaadi aikaisempien Transformers-elokuvien tuntemusta; kärryille pääsee samantien. Suurimmaksi osaksi elokuvassa keskitytään Charlien tarinaan sekä ystävyyden kuvaamiseen. Elokuva sivuaa myös perhe-elämää, ihastumista ja kiusaamista. Toimintarämistelyt on jätetty pariin kohtaukseen ja nekin melko lyhytkestoisiksi. Aikaisemmista elokuvista tuttua väkivalta- ja sotakuvastoa on esillä niukasti. Elokuvan lempeän letkeä huumori silottaa vielä elokuvan rosoisimpia kulmia. Elokuvan teemoja käsitellään lopulta kevyellä otteella, eikä Bumblebee paneudu hahmoihinsakaan sen syvällisemmin. Tämä ei kuitenkaan vie elokuvalta sen vetovoimaisuutta.

Bumblebee (Yhdysvallat 2018), ikäraja 12. Ensi-ilta 4.1.2019.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johnny English iskee jälleen. Kuva © 2018 Universal Pictures. All Rights Reserved.

James Bondia parodioiva Johnny English hauskuttaa kermakakkukomiikan ystäviä ikään katsomatta.

Brittikoomikko Rowan Atkinsonin luoman agenttihahmon huumori perustuu hyväntahtoiseen sähläämiseen, kaatuiluun ja noloihin tilanteisiin.

Johnny English iskee jälleen on järjestyksessä kolmas Johnny English -elokuva. Ensimmäinen leffa oli ikärajaltaan 7, seuraava puolestaan K12.

Myös uudessa Johnny Englishissä on luonnollisesti toimintaväkivaltaa, mutta se on esitetty erittäin kevyesti. Sitä pehmentävät lisäksi komediallinen konteksti ja päähenkilön loputon optimismi. Elokuvan ikäraja on 7.

Elokuvan väkivaltaisin jakso lienee se, jossa English seikkailee virtuaalilasit päässä ja luulee olevansa simulaatiossa. Kohtauksessa nähdään lyhyitä otoksia simulaatiosta, jonka pelillinen väkivaltasisältö on selvästi suorasukaisempaa kuin esimerkiksi ylläolevan kuvan patonkitaistelu.

Rakentavaa tässä elokuvassa: 

  • Agentti Englishin vilpitöntä intoa ja itseluottamusta on pakko ihailla, vaikka se naurattaakin. Sinnikäs Johnny English ei lannistu - hänen lapsenomaisesta rohkeudestaan kannattaa ottaa mallia!
  • Leffa voi toimia hyvin koko perheen hupihetkenä, kunhan katsomossa ei ole kaikkein pienimpiä lapsia. Huomioi joka tapauksessa ikäraja ja tutustu myös Media-avaimen arvioon elokuvasta!
  • Elokuvalla ei ole mielestäni mitään syvällisiä pyrkimyksiä sisällön suhteen, mutta tarina tarjoaa siitä huolimatta hyvän tilaisuuden keskustella esimerkiksi tietoturvasta, algoritmeista ja toimivasta teknologiasta riippuvaisesta arjesta. Suosittelen tutustumaan KAVIn julkaisemaan Miten internet toimii? -materiaaliin! Leffaan liittyviä keskusteluideoita puolestaan löydät Media-avaimesta.

Johnny English iskee jälleen (Johnny English Strikes Again, Iso-Britannia/Ranska/Yhdysvallat 2018), ikäraja 7. Ensi-ilta 28.9.2018.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Rampage: Iso kohtaa isomman (2018). Kuva: Warner Bros.

Rampage: Iso kohtaa isomman -elokuva perustuu 80-luvun videopeliin, jossa tuhotaan taloja jättimäisillä mutanttieläimillä. Elokuvan ikäraja on 12 ja ikärajan perusteina väkivalta ja ahdistus.

Toimintaelokuvassa juonta on hitusen verran enemmän kuin alkuperäisessä pelissä, vaikka kaikki tapahtumat pyörivätkin räjähdysten, riepottelun ja sortuvien rakennusten ympärillä. Elokuvan päähenkilö Davis (Dwayne Johnson - siis luultavasti se iso, johon elokuvan nimi viittaa) on salametsästystä vastustava eläinten ystävä ja entinen sotilas. Geneetikko Kate (Naomie Harris) on vuoroin tarinan aivot, vuoroin neito pulassa.

Rampage edustaa hiukan nostalgista, kasarinmakuista toimintaa, jossa yliampuvaa väkivaltaa on paljon. Elokuvan väkivalta ei ole kuitenkaan aivan niin graafista eikä sen konteksti niin realistinen, että ikäraja voisi kuvaohjelmalain kriteerien mukaan olla 16. Päämäärätön tuhoaminen voi olla katsojasta riippuen viihdyttävää tai ahdistavaa.

Lue elokuvasta lisää Media-avaimesta.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mitä tänään katsottaisiin? Lasten- ja nuortenelokuviin erikoistunut leffahullu, Koulukinon erityisasiantuntija Heli Metsätähti tarjoaa elokuvatärpit joka lähtöön ja poimii parhaat palat elokuvia perheille arvioivasta Media-avaimesta. Riippumattoman palvelun tuottaa elokuvakasvatuksen asiantuntijajärjestö Koulukino.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat