Kirjoitukset avainsanalla nuortenelokuva

Bumblebee (2018). Kuvat (c) 2018 Paramount Pictures. All Rights Reserved.

Lelujätti Hasbron suosittuihin autorobottihahmoihin pohjautuva toiminnallinen seikkailuelokuva Bumblebee sisältää aikaisemmin ilmestyneitä, Michael Bayn ohjaamia Transformers-verrokkejaan vähemmän rymistelyä, mahtipontisuutta ja sodanuhkaa, ja tarjoaa tämän tilalla nuoren tytön kasvutarinaa, sympatiaa ja ystävyyttä.

Tänään blogin vieraskynän varressa on elokuvakasvattaja ja aineenopettaja Maria Lehtonen, joka kävi katsomassa Bumblebee-leffan ja arvioi sen Media-avaimen kriteeristön pohjalta:

Elokuvassa seurataan omissa oloissaan viihtyvää, automekaniikasta kiinnostunutta 18 vuotta täyttävää Charlieta (Hailee Stanfield). Eräänä päivänä korjaamolta löytyvä romuinen keltainen kuplavolkkari päätyy Charlien omistukseen ja paljastuukin autorobotiksi. Pakomatkalla oleva B-127-autobotti on menettänyt äänensä ja muistinsa; käsistään taitava ja sympaattinen Charlie tarttuu muitta mutkitta toimeen auttaakseen uutta ystäväänsä. Piilotetun viestin myötä Charlielle paljastuu, että koko maapallo on uhattuna ja B-127, Charlien Bumblebeeksi nimeämä autobotti, voi ainoana pelastaa maailman.

Elokuvan keskiössä on isänsä menetystä sureva Charlie, joka vielä etsii paikkaansa maailmassa

Uusioperheensä kanssa suurkaupungin laitamilla asuva, bändipaitoihin verhoutuva Charlie on muihin ikäisiinsä verrattuna hieman outolintu. Charlie ei kuitenkaan ole mikään rassukka vaan kulkee tietoisesti omia polkujaan. Elokuva näyttää lempeällä otteella, että aina ei tarvitse mennä massan mukana vaan voi rohkeasti olla erilainen ja että jokainen löytää lopulta oman paikkansa maailmassa. Omien taitojensa ja uudelleen löydetyn rohkeuden myötä Charliesta lopulta tulee merkittävä hahmo maailman pelastamisessa.

Toisistaan hyvin erilaisten Charlien ja Bumblebeen välille kasvavasta ystävyydestä tulee elokuvan kantava voima, ja se tarjoaa tarttumapintaa erilaisuuden kohtaamiselle ja suvaitsevaisuudelle. Bumblebeestä tulee Charlielle myös eräänlainen isähahmo, joka rohkaisee elämän kolhuja kokenutta nuorta luottamaan itseensä ja omiin kykyihinsä. Vastavuoroisesti Charlie tarjoaa lämpöä ja sympatiaa metallinkalskealle kolhitulle autosankarille. Erityisesti Charlien sympaattinen, toimelias ja ymmärtäväinen hahmo on raikas tuulahdus uutta lähestymiskulmaa toimintaelokuvista tutun miesvoittoisen suoran toiminnan keskelle.

Charlien hahmon kautta näytetään, että ongelmatilanteista selviää muutenkin kuin väkivalloin, ja että nuoremmilla voi myös olla jotain opetettavaa vanhemmilleen – ja maailmalle.

Elokuva näyttää hahmojensa, erityisesti Charlien ja Bumblebeen kautta, että pelkääminen on luonnollista mutta omat pelkonsa voi voittaa ja elämän vaikeista hetkistä selviää eteenpäin avoimuudella, rohkeudella ja luottamuksella. Kaikki tekevät joskus virheitä eikä kukaan ole yksioikoisesti hyvä tai paha; elämä on se joka opettaa. Elokuva muistuttaa myös lähimmäisten tuen tärkeydestä: kukaan ei ole maailmassa lopulta täysin yksin, vaikka joskus siltä tuntuisikin, ja elämän haavat parantuvat huolenpidolla ja rakkaudella.

Bumblebee on tarinaltaan selkeä, ja nuoremmankin katsojan on helppo seurata juonen verkkaista etenemistä. Elokuva ei vaadi aikaisempien Transformers-elokuvien tuntemusta; kärryille pääsee samantien. Suurimmaksi osaksi elokuvassa keskitytään Charlien tarinaan sekä ystävyyden kuvaamiseen. Elokuva sivuaa myös perhe-elämää, ihastumista ja kiusaamista. Toimintarämistelyt on jätetty pariin kohtaukseen ja nekin melko lyhytkestoisiksi. Aikaisemmista elokuvista tuttua väkivalta- ja sotakuvastoa on esillä niukasti. Elokuvan lempeän letkeä huumori silottaa vielä elokuvan rosoisimpia kulmia. Elokuvan teemoja käsitellään lopulta kevyellä otteella, eikä Bumblebee paneudu hahmoihinsakaan sen syvällisemmin. Tämä ei kuitenkaan vie elokuvalta sen vetovoimaisuutta.

Bumblebee (Yhdysvallat 2018), ikäraja 12. Ensi-ilta 4.1.2019.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Risto Räppääjä ja pullistelija -elokuvassa tavataan mm. Risto Räppääjä (Silmu Ståhlberg), Lennart Lindberg (Ylermi Rajamaa) ja Pakastaja-Elvi (Jenni Kokander). Kuva: Jouko Piipponen / Solar Films

Keräsin yhteen kuusi lapsille, nuorille ja koko perheelle sopivaa elokuvaa, jotka nähdään valkokankailla tammi-helmikuussa.

Tällä viikolla ensi-iltansa saa kaksi melko erilaista - mutta pohjimmiltaan yllättävän samanlaista - elokuvaa. Molemmat leffat nimittäin kertovat altavastaajista ja poikkeuksellisesta ystävyydestä.

Bumblebee

Transformers-universumiin sijoittuvassa leffassa seurataan 18-vuotiaan Charlien (Hailee Steinfeld) ja keltaiseksi kuplavolkkariksi muuntautuvan Bumblebee-robotin ystävystymistä.

Ensi-ilta 4.1.2019. Ikäraja 12.

Mia ja valkoinen leijona (Mia and the White Lion)

Nuori Mia kasvaa etelä-afrikkalaisella leijonafarmilla. Mian ja harvinaisen, valkoisen leijonanpennun välille kehittyy poikkeuksellinen ystävyyssuhde, joka vaatii Miaa lähtemään uhkarohkealle seikkailulle.

Ensi-ilta 4.1.2019. Ikäraja 12.

Parin viikon hengähdystauon jälkeen on luvassa suuren kokoluokan animaatiojatko-osia

Näin koulutat lohikäärmeesi 3 (How to Train Your Dragon: The Hidden World)

Hikotus on epätodennäköinen sankari, joka kasvaa edelleen rempseän fantasiaseikkailun kolmannessa osassa. Myös Hampaaton-lohikäärme kohtaa uudenlaisia haasteita.

Ensi-ilta 25.1.2019. Ikäraja ei vielä tiedossa, mutta elokuvasarjan edellisten osien ikäraja on 7.

Räyhä-Ralf valloittaa internetin (Ralph Breaks the Internet)

Ralfin ja Nelli Karamellin kutkuttavan epäsuhtainen kaksikko lähtee etsimään Sokerihuuma-peliin varaosaa netistä. Trailerin perusteella jatko-osa muistuttaa pahaenteisesti surullisenkuuluisaa Emoji-elokuvaa - mutta näkemättä ei kannata tuomita mitään!

Ensi-ilta 1.2.2018. Ikäraja 7.

Lego elokuva 2 (The Lego Movie 2: The Second Part)

Ulkoavaruuden Duplot aiheuttavat sekaannusta Palikkalassa. Emmetin, Lucyn ja kumppanien sankariteot ovat taas tarpeen. Lego-elokuvan tarina jatkunee ensimmäisen osan tapaan värikkäillä ja villeillä raiteilla.

Ensi-ilta 8.2.2019. Ikäraja ei ole vielä tiedossa.

Hiihtoloman vetonaulaksi ehtii vielä yksi kotimainen lastenelokuva

Risto Räppääjä ja pullistelija

Risto Räppääjä -kirjoista ja elokuvista tutut hahmot lähtevät mökkeilemään ja tutustuvat voimailua harrastavaan isä-poika-kaksikkoon. Elvi-tädistä leivotaan kädenvääntövalmentaja.

Ensi-ilta 15.2.2019. Ikäraja ei ole vielä tiedossa.

 

Onko joku näistä leffoista sellainen, jota teillä jo odotetaan? Kaikista elokuvista kannattaa lukea ensi-illan kynnyksellä lisätietoa myös lasten- ja nuortenelokuvia arvioivasta Media-avaimesta!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Luolamies. Kuva © 2018 Studiocanal S.A.S. and the British Film Institute. All Rights Reserved.

Laskujeni mukaan Suomen valkokankaille tuotiin tänä vuonna reilut 20 lastenelokuvaa (eli lapsille tehtyjä elokuvia, jotka yleensä myös kertovat lapsista).

Määrä kuulostaa suurelta mutta on tavanomainen. Nuortenelokuvilla sen sijaan oli lukumäärällisesti harvinaisen hyvä vuosi, kun sellaiseksi laskettavia nähtiin meillä yli 10, joista yksi oli vieläpä kotimainen Hölmö nuori sydän.

Mary ja noidankukka. Kuva: Cinema Mondo
Mary ja noidankukka. Kuva: Cinema Mondo

Visuaalisessa mielessä vuoden huippuhetkiä olivat Disneyn lumoava Coco, japanilaisen Studio Ponocin Mary ja noidankukka, Marvel-animaatio Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia sekä Steven Spielbergin ohjaama megaseikkailu Ready Player One.

Pienimmille katsojille sopivista elokuvista vaikutuksen teki tunnetaitoja ja 6-7-vuotiaan elämää taitavasti käsittelevä Puluboin ja Ponin leffa.

Omalla kohdallani vuoden lastenelokuvayllättäjä oli The Grinch. Tyylillisesti se ei lukeutuisi suosikkeihini, mutta siinä on aseistariisuvaa lämpöä ja luontevuutta.

Nuortenelokuvien joukosta erottuivat kasvukipuja ja nuorille tärkeitä aiheita viisaalla välittömyydellä käsittelevät Lady Bird, The Miseducation of Cameron Post sekä Minä, Simon.

Lady Bird. Kuva: © 2018 Universal Pictures International. All Rights Reserved.
Lady Bird. Kuva: © 2018 Universal Pictures International. All Rights Reserved.

Koko perheelle kelpaavista leffoista mainittakoon höttöinen feelgood-musikaali The Greatest Showman, jalkapallokomedia Luolamies sekä energinen supersankarianimaatio Ihmeperhe 2.

Coco kuitenkin loistaa myös tässä kategoriassa: vaikka se ei välttämättä sovi pienimmille katsojille, se vetoaa sekä lapsiin että aikuisiin.

Uskallankin nimetä Cocon vuoden parhaaksi perhe-elokuvaksi.

Coco on tenhoava ja koskettava elokuva. Sen musiikki ja kuvat hehkuvat värejä, ja tarina johdattelee arvostamaan omaa kulttuuria ja paikkaa sukupolvien ketjussa.

Coco. Kuva ©2017 Disney-Pixar. All Rights Reserved.
Coco. Kuva ©2017 Disney-Pixar. All Rights Reserved.

PS: Television puolelta kunniamaininnan saavat Netflixin vinkeä Hilda-animaatiosarja sekä Yle Areenan nostalginen Toivotut-paketti, kulttuuriteko, joka sisältää mm. Susikoira Roin molemmat tuotantokaudet.

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia. © 2018 SPAI. All rights reserved.

Ei ole ihme, että monet lapset rakastavat Batmania tai Frozenin Elsaa. Supersankarihahmojen kautta lapsi - kasvuvaiheessa oleva ihminen, jolla on vasta vähän sananvaltaa omassa elämässään - voi kokea pystyvyyttä ja kaikkivoipaisuutta lähentelevää voimantuntoa.

Elokuvateattereissa pyörivät supersankarileffat eivät silti ole lastenelokuvia.

Siitä kertoo jo tyypillinen 12 vuoden ikäraja, joka liittyy näissä elokuvissa tavallisesti taistelukohtauksiin (väkivalta) ja maailmaa uhkaavaan tuhoon (ahdistus).

Supersankarielokuvilla ja lastenelokuvilla on kuitenkin paljon yhteistä: 

Hyvän ja pahan taistelu. Lastenkulttuurissa on tyypillistä, että hyvä ja paha erottuvat selkeästi toisistaan. Myös supersankaritarinoissa on yleensä selvää, kuka yrittää pelastaa maailman ja kuka puolestaan tuhota sen. Nykyisin supersankarileffoihinkin pyritään kuitenkin tuomaan yhä enemmän harmaan eri sävyjä - onhan aikuisen katsojan helpompi kiinnostua sankarista, jolla on myös heikkoutensa ja pimeät puolensa.

Mielikuvitukselliset hahmot. Lastenelokuvilla on liukkaat Lennartinsa ja Elvi-tätinsä, supersankaritarinoilla Tohtori Mustekalansa ja Ampiaisensa. Molemmissa lajityypeissä leikitellään hybrideillä ja yliampuvilla ideoilla.

Erossa maailmasta. Lastenelokuville on erittäin ominaista, että nuoret päähenkilöt joutuvat hetkellisesti eroon perheestään ja saavat todistaa pystyvyytensä - tai pääsevät maailmaansa hallitsevista auktoriteeteista ja tuntuvat silloin todella heräävän eloon. Myös supersankarit ovat usein hahmoja, jotka toisaalta joutuvat kulkemaan yksin mutta toisaalta loistavat juuri silloin kun voivat hieman taivuttaa totuttuja toimintatapoja.

Paha saa palkkansa. Ristiriitatilanteita löytyy niin lastenelokuvista kuin supersankarielokuvistakin. Ylipäätään on vaikea kuvitella tarinallista elokuvaa ilman törmääviä vastavoimia. Supersankarielokuvissa voimankäyttöä vaativat ratkaisumallit ovat kuitenkin keskeisessä roolissa. Lastenelokuvissa on tapana pyrkiä löytämään pehmeämpiä ratkaisuja. Mutta pahan täytyy joka tapauksessa saada palkkansa!

Perheen kesken voi pohtia esimerkiksi, miten supersankarileffaa pitäisi muuttaa, jotta siitä tulisi lastenelokuva.

Kuva © 2018 SPAI. All rights reserved.
Kuva © 2018 SPAI. All rights reserved.

 

Uutuusleffa Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia saattaa hämätä vanhempia

Kyseessä kun on supersankarianimaatio, ja animaatioelokuvia erehdytään yhä pitämään hämmästyttävän usein automaattisesti lapsille sopivina.

Kohti hämähäkkiversumia on kuitenkin otteeltaan ja intensiteetiltään samaa genre-elokuvaa, jota suuren budjetin supersankarileffat ovat tarjonneet katsojille viimeisten vuosien ajan. Ikärajakin on sama K12.

Supersankarielokuvana Kohti hämähäkkiversumia on yhtaikaa raikas ja näyttävä. Vahvasti intertekstuaalinen elokuva hyödyntää sarjakuvan estetiikkaa ja kerronnan keinoja. Leffan myönteisistä viesteistä ja sopivasta kohderyhmästä kannattaa lukea lasten- ja nuortenelokuvien asiantuntijapalvelu Media-avaimesta.

Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia (Spider-Man: Into the Spider-Verse, Yhdysvallat 2018), ikäraja 12. Ensi-ilta 14.12.2018.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mitä tänään katsottaisiin? Lasten- ja nuortenelokuviin erikoistunut leffahullu, Koulukinon erityisasiantuntija Heli Metsätähti tarjoaa elokuvatärpit joka lähtöön ja poimii parhaat palat elokuvia perheille arvioivasta Media-avaimesta. Riippumattoman palvelun tuottaa elokuvakasvatuksen asiantuntijajärjestö Koulukino.

Blogiarkisto

2018

Instagram