Kirjoitukset avainsanalla lastenelokuva

Maija Mehiläinen ja hunajakisat. Kuva: Future Film.

Paljon lastenelokuvia katsovasta aikuisesta - ja lapsestakin - voi tuntua toisinaan siltä, että leffat toistavat itseään. Lastenelokuvista voi löytää sekä tarpeettomia kliseitä että lasta palvelevia kerronnan keinoja.

Esimerkiksi hyvän voitto pahasta on aikuiselle kenties uuvuttavan ilmeinen mutta lapsen kannalta tarpeellinen ja perusteltu, maailman hahmottamiseen ja turvallisuuden tunteeseen liittyvä tekijä. Hienosyisempi harmaan sävyjen hahmottaminen kehittyy aivoissa vähitellen, ja teini-ikäinen katsoja yleensä jo kaipaa moniulotteisia hahmoja, jotka eivät ole yksiselitteisesti hyviä tai pahoja.

Listasin alle viisi lastenelokuvien tyypillistä piirrettä selityksineen. Sepustusten perästä löydät myös leffatärppejä kliseiden kumoamiseen!

 

Lastenelokuvien kliseet TOP 5

1. Orpous tai vanhemmista eroon joutuminen

Vanhempien menetys on yksi pienten lasten universaaleista peloista, joten ei ole ihme, että sitä käsitellään laajamittaisesti myös lastenkulttuurissa. Joskus yhtäkkinen itsenäisyys on mahtavaa ja johtaa riehakkaaseen vapauteen kuten elokuvassa Yksin kotona, joskus se taas johtaa vanhempien tai kodin epätoivoiseen etsimiseen kuten vaikkapa E.T.:ssä. Elokuva voi olla turvallinen tapa käydä läpi tuota yhtaikaa niin houkuttelevaa ja kauheaa aihetta. Vähennä kliseitä: Aristokatit (1970), jossa koko kissaperhe kidnapataan ja lapset tempautuvat seikkailuun yhdessä äitinsä kanssa.

2. Hölmöt aikuiset

Pienelle katsojalle voi olla äärimmäisen vapauttavaa eläytyä hetkeksi maailmaan, jossa aikuiset ovat höpsöjä sekoilijoita ja lapset puolestaan osaavia, pystyviä ja rohkeita. Niin Risto Räppääjissä, Peppi Pitkätossussa kuin Rosvoloiden perheessäkin nimenomaan lapsi on riittävä, aktiivinen toimija. Pienet katsojat nauttivat kaikkivoipaisesta päähenkilöstä ja samastuvat sellaiseen mielellään. Todellisuudessa lapsen elämä harvemmin on sellaista - eikä kuulukaan olla. Esimerkiksi Soppalinnan salaseurassa aikuiset taantuvat täysin, ja lapset joutuvat hoitamaan heitä; aluksi se on tietenkin huvittavaa, mutta alkaa pitemmän päälle käydä oikeasti raskaaksi. Vähennä kliseitä: Vaianassa (2016) aikuiset ovat vakaita järjen ääniä. Erityisesti nuoren päähenkilön viisas isoäiti tekee vaikutuksen.

3. Vahvat tyttösankarit

Älkää käsittäkö väärin, elokuvat tarvitsevat vahvoja naisia. Pulassa oleva neito lienee tarinallisista kliseistä tyhmimpiä - mutta sen välttämisen myötä tilalle on tullut vahva sankarityttö, joka saa yhä usein valtuutuksensa poikien suoman, yllättyneen ihailun kautta. “Ai, oletkin kova tyyppi vaikka olet tyttö. No siinä tapauksessa.” Tavalliset lapset, jotka (sukupuolesta riippumatta) pitävät vaikkapa lukemisesta eivätkä ole kovin hyviä kiipeämään puuhun tai heittämään palloa, eivät edelleenkään näytä olevan tervetulleita valkokankaalle. Onneksi altavastaajasta sankariksi kehittyvä päähenkilö (esim. Räyhä-Ralfin Nelli, Näin koulutat lohikäärmeesi -elokuvan Hikotus ja Boksitrollien Egu) on vähintään yhtä yleinen tapaus kuin valmiiksi vahva keskushahmo. Yllättävän usein näyttää kuitenkin olevan  niin, että lastenelokuvissa pojat kasvavat, kun taas tytöt ovat valmiiksi vahvoja. Olisi tärkeää, että kaikki saisivat tilaisuuden mokailla, ilman vaatimuksia täydellisyydestä. Vähennä kliseitä: esimerkiksi Onneli ja Anneli (2014) ja viiltävän kaunis Poika ja haukka (1969) kertovat itsenäisistä lapsista, jotka edustavat tarpeen mukaan myös hoivailua, herkkyyttä ja hiljaisuutta.

4. Ilkeät sosiaalityöntekijät

Lastenelokuvissa sosiaalityöntekijät ovat lähes poikkeuksetta häijyjä jääriä, jotka haluavat vain riistää lapsen kotoaan. Mielestäni kyseessä on yksi lastenelokuvien vahingollisimmista stereotypioista, kun esitetään, että lastensuojelun perimmäinen tarkoitus ei olisi auttaa lasta ja perhettä. En väitä, etteikö perheillä olisi tosielämässä kokemuksia myös päinvastaisesta, mutta luotettava aikuinen lisää mittavasti lapsen turvallisuuden tunnetta myös valkokankaalla. Vähennä kliseitä: Elämäni kesäkurpitsana (2016), jossa huostaanotettuja lapsia kohdellaan lämpimästi kohdaten ja huolehtien.

5. Kaavamaiset pahikset

Tämä on oma suosikkiärsytykseni lastenelokuvissa: pahikset, jotka käyttävät epäselvää puhekieltä (ja kenties myös pukeutuvat siivottomasti ja jauhavat purkkaa, kuten Bamse-elokuvissa). Myönnetään, että kyseessä on makuasia, sillä myös vinhasti puhekielellä solkkaavat sankarit ärsyttävät, kun taas esimerkiksi ainaisen kohtelias karhuherra Paddington viehättää. Reteitä tai ei, lastenelokuvien pahikset tapaavat kuitenkin olla melkoisia kliseekimppuja Maija Mehiläisen koulukiusaajatyypeistä Vili Vilperin lipeviin kissapetoihin. Pahiksia kannattaa välillä lähteä myös pohtimaan ja haastamaan yhdessä lasten kanssa (evääksi voit lukea esimerkiksi tämän Media-avaimen jutun "Hyvä ja paha lastenelokuvassa"). Vähennä kliseitä: Naapurini Totoro (1988) on klassikko, jonka tarina ei keskity hyvän ja pahan taisteluun vaan mielikuvituksen voimalla uudesta elämäntilanteesta selviäviin sisaruksiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lemmikkien salainen elämä 2. Kuva © 2019 Universal Pictures International All Rights Reserved.

Kesän 2016 hittianimaation tarinaa jatkava Lemmikkien salainen elämä 2 on hyvin samantyyppinen kuin edeltäjänsäkin.

Idealtaan leffa on kuin kokoelma hyviä kissavideoita. Söpöt, toilailevat lemmikit ovat ilmeikkäitä ja kutkuttavat myös katsojan mielikuvitusta: mitä kaikkea eläimet puuhaavatkaan silloin, kun ihmiset ovat poissa kotoa?

Elokuvan juoni on melko löyhä, sillä tarinassa keskitytään hauskoihin kommelluksiin ja vauhdikkaisiin tilanteisiin. Kaahailun keskeltä löytyy myös myönteisiä viestejä, joista lasten- ja nuortenlokuvia arvioiva Media-avain kirjoittaa:

“Animaation teemoja ovat ystävyys, rohkeus ja omien rajojen ylittäminen. Keskenään erilaiset päähahmot osoittavat, että kuka vain voi löytää oman vahvuutensa ja pieninkin pörröturkki voi voittaa isommat korstot rohkeudella ja nokkeluudella.”

Lemmikkien salainen elämä 2. Kuva © 2019 Universal Pictures International All Rights Reserved.
Lemmikkien salainen elämä 2. Kuva © 2019 Universal Pictures International All Rights Reserved.

Leffassa on useita erillisiä mutta yhtaikaa tapahtuvia tarinalinjoja, joten rakenteeltaan Lemmikkien salainen elämä 2 voi olla pienelle katsojalle haastava seurata. Lisäksi elokuvassa nähdään räväköitä taistelukohtauksia, vinhoja takaa-ajoja, täpäriä tilanteita ja julmia pahiksia (joiden yli ajetaan tahallaan autolla).

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita pehmennetään kuitenkin huumorilla, suvantohetkillä ja tietenkin lemmikkien ja omistajien välisillä hellyydenosoituksilla. Lisää asiaa leffasta ja keskusteluvinkit teemojen purkuun löydät Media-avaimesta. Sieltä löydät myös ikäsuosituksen, joka kehottaa käyttämään lapsikohtaista harkintaa ikärajan 1-3 vuoden jouston suhteen:

Lemmikkien salainen elämä 2 (Secret Life of Pets 2, Yhdysvallat 2019), ikäraja 7. Ensi-ilta 26.6.2019.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Pete ja lohikäärme Elliott. Kuva (c) 2016 Disney Enterprises inc. All Rights Reserved.

Juhannusviikolle on ennustettu mukavia säitä. Poimin siitä huolimatta television ohjelmakartasta katsottavaa kaikenikäisille. Ota lapsi kainaloon ja katso satuelokuva, nauti teinin kanssa veijarikomediasta tai sinkoa jälkikasvusi 90-luvulle Spaissareiden mukana. Jutun lopusta löydät runsaan kattauksen leffatärppejä aikuisille!

Tarzanin legenda (2016)

Tarzan palaa Englannista Afrikan viidakoihin vanhan ajan henkeä huokuvassa seikkailuelokuvassa. Ikäraja: 12. Lue lisää leffasta Media-avaimessa.

To 20.6. klo  21 (Sub)

Rölli ja metsänhenki (2001)

Satuelokuvassa röllien ja menninkäisten välille syttyvän sodan rauhoittaa ystävyys. Ikäraja: S. Voit tutustua elokuvaan myös Koulukinon oppimateriaalin avulla.

Pe 21.6. klo 12:35 (Nelonen)

Spice World (1997)

Itseään esittävä tyttöbändi Spice Girls valmistautuu kommellusten kautta omaan konserttiin 90-lukua tulvivassa musiikkikomediassa. Ikäraja: S.

La 22.6. klo 14:20 (TV5)

Su 23.6. klo 11:55 (Frii)

Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus (2011)

Steven Spielbergin ohjaamasta sarjakuvafilmatisoinnista esitetään suomeksi puhuttu versio.

La 22.6. klo 17:20 (Nelonen)

Pete ja lohikäärme Elliott (2016)

Uusintaversio 70-luvun animaatiota ja näyttelijöitä yhdistelevästä lastenelokuvasta kertoo Pete-pojan ja ystävällisen mutta pelätyn Elliott-lohikäärmeen tarinan. Ikäraja: 7. Lue leffasta lisää Media-avaimessa.

Su 23.6. klo 18:50 (Nelonen)

Ocean's-veijarikomedioissa keikataan kasinoita hymynkare suupielessä

Ocean's Thirteen. Kuva (c) 2007 Warner Bros.
Ocean's Thirteen. Kuva (c) 2007 Warner Bros.

Nelonen esittää kolme ensimmäistä Ocean's-leffaa peräjälkeen:

Ocean’s Eleven - Korkeat panokset (2001), ikäraja 12. Ti 18.6. klo 21 (Nelonen) ja to 20.6. klo 21 (HERO).

Ocean’s Twelve (2004), ikäraja S. Ke 19.6. klo 21 (Nelonen) ja pe 21.6. klo 21 (HERO).

Ocean’s Thirteen (2007), ikäraja 7. Su 23.6. klo 21 (Nelonen)

 

Ja nyt kun täällä kerran ollaan, niin mainittakoon, että televisiosta tulee tällä viikolla myös monta todella hyvää elokuvaa aikuisille (ja mikseipä teini-ikäisillekin). Suosittelen!

Blue Jasmine (2011)

Cate Blanchett loistaa Woody Allenin kitkerässä draamakomediassa.

Ma 17.6. klo 21 (Liv) ja su 23.6. klo 12:05 (HERO)

Lost in Translation (2005)

Sofia Coppolan katkeransuloinen tarina toisiaan etsivistä ihmisistä Tokiossa sopii täydellisesti hämärtyvään kesäiltaan.

Ma 17.6. klo 22 (TV5) ja ke 19.6. klo 23:10 (TV5)

Ex Machina (2015)

Tekoälyä pohtivassa scifi-draamassa on hyytävä tunnelma.

Ti 18.6. klo 23:15 (5) ja pe 21.6. klo 21 (6)

Her (2012)

Suoria housuja ja slipooveria käyttävä Theodore (Joaquin Phoenix) rakastuu kännykkänsä käyttöjärjestelmään Spike Jonzen omalaatuisessa elokuvassa.

Ke 19.6. klo 21 (Frii) ja su 23.6. klo 22:55 (Frii)

Boyhood (2014)

Richard Linklaterin ohjaaman, vilpittömän kasvutarinan kuvaamiseen käytettiin 12 vuotta.

Su 23.6. klo 21 (TV5)

Broken Flowers (2005)

Bill Murrayn esittämä Don alkaa etsiä 19-vuotiaan poikakandidaatin äitiä Jim Jarmuschin lakonisessa mutta herkässä tie-elokuvassa.

Su 23.6. klo 10:20 (HERO)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vili Vilperi -elokuva (2015). Kuvat: SF Film Finland Oy.

Vili Vilperi -piirrossarjan peruselementit ovat läsnä myös Vilin elokuvassa: päähenkilö on reipas ja optimistinen seikkailija, joka ratkoo täpäriäkin tilanteita yhdessä kivojen eläinystäviensä kanssa.

Vili Vilperi -elokuvassa tarina käynnistyy, kun koalanpoika lähtee Australian erämaahan etsimään isäänsä.

Vilin isä on ollut poissa kotoa jo vuoden ja Vilin äiti arvelee, ettei tämä ehkä koskaan palaakaan. Jossain vaiheessa tarinaa Vili itsekin uskoo menettäneensä isän. Elokuvan loppu on kuitenkin onnellinen - ja onnellista loppua varten tarvitaan muun muassa kekseliäisyyttä, yritteliäisyyttä, itseluottamusta ja rohkeutta.

Lastenelokuvalle tyypillisten myönteisten viestien ohella Vili Vilperi saattaa tarjota pienille katsojille myös ärsyttäviä hokemia.

Jos lapsesi tarttuu herkästi kärkevien hahmojen letkautuksiin, varaudu keskustelemaan aiheesta.

Vilillä on nimittäin tapana ilmaista esimerkiksi turhautumistaan ja suuttumustaan rempseästi nimittelemällä.

Keskusteluideat leffan teemojen purkuun löydät lasten- ja nuortenelokuvia perheille arvioivasta Media-avaimesta. Media-avain tarjoaa kuvaohjelmalain mukaisen ikärajan rinnalle myös ikäsuosituksen: minkä ikäiselle katsojalle elokuva on omiaan? Mitä voimakkaampi vihreä, sitä parempi.

Ota kuitenkin aina riittävästi etukäteen selvää elokuvasta ja harkitse varsinkin ikäjouston käyttöä lapsikohtaisesti!

Vili Vilperi -elokuva (Blinky Bill the Movie, Australia/Yhdysvallat 2015), ikäraja 7. Ensi-ilta 14.6.2019.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mitä tänään katsottaisiin? Lasten- ja nuortenelokuviin erikoistunut leffahullu, Koulukinon erityisasiantuntija Heli Metsätähti tarjoaa elokuvatärpit joka lähtöön ja poimii parhaat palat elokuvia perheille arvioivasta Media-avaimesta. Riippumattoman palvelun tuottaa elokuvakasvatuksen asiantuntijajärjestö Koulukino.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat