En olisi ikinä uskonut, että pääsemme koskaan tähän pisteeseen, että selvitään vauvavuosi melkein kokonaan ilman korvikkeita. Vain ensimmäisen elin viikon aikana jouduttiin antamaan noin puoli litraa korviketta, jotta riittävä ravinnon saanti saatiin turvattua. Mutta totta se on, me teimme sen. Helppoa se ei ollut. Tähän saavutukseen tarvittiin monet unettomat yöt, lukuisia itkuja, rintaraivareita, hermoromahduksia sekä epätoivon fiiliksiä. Mutta sitkeys, valettu usko ja halu onnistua saivat jatkamaan ja yrittämään aina uudelleen.

Tähän vuoteen on mahtunut paljon. On käyty kehitysseurannassa pienikasvuisuuden vuoksi, ollaan juostu painokontrolleissa ja käyty imetyspoliklinikalla. Huoli ja epävarmuus on seurannut taivalta. Takaravaivossa jyskytti ajatus, ettei imetys ole aikaisemminkaan onnistunut, niin miksi nyt onnistuisin? Useampaan kertaan meinasin luovuttaa, mutta halu onnistua pakotti jatkamaan ja yrittämään aina uudelleen.

En halunnut saada tätäkin asiaa epäonnistuiden asioiden listalle, en enää kolmatta kertaa.

Epätoivoa pahensi vauvapalstojen keskustelut, kuinka imetys on helppoa. Tissi vain suuhun ja vauva saa murkinaa. Mikä minussa on vikana, kun en onnistu näin helpossa asiassa? Keskusteluissa harvoin kerrottiin, että maidon nouseminen on yksilöllistä ja toisilla se vaatii, että vauva asuu rinnalla ensimmäiset kuukaudet sekä usein joudutaan alussa turvautumaan korvikkeisiin ja maidonnousua tehostamaan rintojen pumppaamisella. Ei kerrottu, että imetys on oikeasti todella vaikeaa. Se vaatii hyvän imetysasennon, oikean imuotteen, oikean malliset nännit ja mikä tärkeintä, rentous! Stressi vain vaikeuttaa imetyksen onnistumista, saattaa jopa estää kokonaan. Keskusteluista jätettiin pois se, että äiti voi kokonaan unohtaa ensimmäisiksi kuukausiksi muun perhe-elämän tai elämän ylipäätään, jos haluaa onnistua täysimetyksessä. Nämä kaikki asiat sain kokea ja oppia kantapään kautta.

Silmun ensimmäiset neljä kuukautta menivät täysin sumussa. Me asuttiin sängyllä tai sohvalla tissi suussa. Silmun nukkuessa pumppailin maitoa säilöön hätävaraksi ja toivoen sen tehostavan maidonnousua ja riittävyyttä. Kuljin kuin zombie samoissa vaatteissa viikko tolkulla. Kiinteiden aloitusta suunniteltiin neljän kuukauden kohdalle, koska vauva kasvoi juuri ja juuri käyrien alarajaa hipoen. Mutta kuin ihmeen kaupalla imetys alkoikin sujua. Kiinteiden aloitusta päätettiin siirtää kuukaudella. Lopulta paino lähti hentoiseen nousuun ja päätettiin tähdätä puolen vuoden täysimetykseen.  

Kiinteät aloitettiin puolen vuoden iässä ja imetystä jatkettiin. Päätin, että imetän siihen asti kunnes voi siirtyä lehmänmaitoon. Eli uusi tavoite oli vuosi imetystä ja sitten tissi pois. Aloin jo haaveilemaan ajasta, kuinka saan tissit takaisin itselleni ja voin siirtyä nätteihin rintaliiveihin, eikä vaatetusta tarvitse miettiä imetyksen mukaan. Epäonnistumiset, stressi ja imetysahdistus olivat ottaneet veronsa. 

Imetystaival ei ollutkaan nautinnollinen äitiyskokemus. Se oli taistelu, josta selvisin voittajana, juuri ja juuri hengissä. 

Imetystä tuli vuosi täyteen ja sitä voisi alkaa lopetella. Minut valtaakin yllättäen haikeus. Tässäkö tämä nyt sitten olikin? Minulla ei olekaan enää pientä vauvaa. Yhtäkkiä en haluakaan tämän päättyvän. Katson tuota valloittavaa lasta, joka osoittaa minua ja sanoo "titti", sydämeni täyttää suunnaton rakkaus. Nostan lapsen syliin ja hän kaivautuu rinnalle. Kun hän saa tissin kaivettua suuhun, kuuluu syvä huokaus ja alkaa rauhallinen tuhina. Ahdistus ja stressi on poissa. Tilalle on tullut levollisuus ja rauha.  

Pyörrän päätökseni, meidän imetystaival ei olekaan tässä. Se saa jatkua vielä toistaiseksi, niin kauan kuin se tuntuu meistä molemmista hyvälle. 

Terkuin, Kati

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Äiti kolmelle, vaimo yhdelle. Shoppailuaddikti, ikuinen laihduttaja, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen. 

Koivulan emäntä on elämänmakuinen blogi, jossa pohditaan naiseutta, parisuhdetta tai parisuhdettomuutta, seksuaalisuutta ja perhe-elämää. Sukelletaan syvälle tunteisiin ja ajatuksiin, kunnes palataan kevyempiin asioihin, kuten päivän ruokalistaan.

Voit seurata blogia nyt myös Blogit.fi palvelussa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Instagram