Kuva: Anni Halen

Perjantaina 18.5.2018 YLE uutisoi, ettei evankelis-luterilainen kirkko ala vihkimään samaan sukupuolta olevia pareja. Tämä päätös oli valtava pettymys ja tunteita herättävä. Vaikka asia ei ole vielä loppuunkäsitelty, niin ei tätä päätöstä voi kuin ihmetellä. Kirkko ei ole vielä vuonna 2018 valmis tasa-arvoiseen ajatteluun. 

Tämä kirkon päätös herätti muistot kansalaisaloitteen TAHDON2013 kampanjaan, joka päättyi onnellisesti 28.11.2014 eduskunnan äänestykseen, jossa päätettiin hyväksyä tasa-arvoinen avioliittolaki äänin 105-92. Tästä päivästä ja sen mukana tuomista fiiliksistä Anni kirjoitti päiväkirjaansa ja nyt minulla on kunnia jakaa ote Annin päiväkirjasta:

"28.11.2014 

Heti junassa huomasin, että mielenilmaus oli saanut rintamerkeistä, banderolleista yms. rekvisiitasta päätellen ihmisiä liikkeelle pidemmältäkin. Osa näytti hirmu nuorilta ja muistan tajunneeni, että asenteet olivat muuttuneet aika lyhyessä ajassa jo huimasti. Omina teinivuosinani en muista olleen lähipiiristäni ketään, joka olisi ollut julkisesti homoseksuaali. Toki näitä "kännissä ja läpällä" tyttöjen välisiä pussailuja näki, mutta siinä se. Itse sain muutaman kysyvän katseen, kun ihmettelin 15-vuotiaana, omien kaverieni keskuudessa, ääneen: "Miksi se on kaunista, kun naiset suutelee, mutta miehet on ällöjä?" En vielä silloin tajunnut sisäisen bi:n vihjailevan olemassaolostaan. Luulin kaikkien heteroiden ajattelevan niin! 

Pakko muuten huomauttaa, että telkkarista myöhemmin tullut Queer as Folk (suom. Älä kerro äidille) sarja sai minut pääsemään yli turhista puistatuksista miesten välisestä rakkaudesta. Loistava sarja, etsikää käsiin ja katsokaa!

Äänestyspäivä oli marraskuisen harmaa, vettä taisi sataa jonkun verran. Muistan ne sateenkaaren väriset sateenvarjot. Värikäs ihmislauma valui Rautatieasemalta kohti Sanomataloa. Kaikki olivat iloisia ja halailivat toisiaan. Minua hieman jännitti, koska en ollut aiemmin osallistunut mihinkään vastaaviin tilaisuuksiin. Pelkäsin "Aito avioliitto" tyylisiä kannanottajia, olihan Pride-kulkueeseenkin kohdistunut joskus väkivaltaa. Onneksi sain hyvän ystävän seuraksi, sillä hänkin koki asian todella tärkeäksi, vaikka on tänäkin päivänä umpihetero. Juttelimme matkalla aiheesta ja sanoin ajatelleeni aina rakastuvani ihmiseen, en sukupuoleen. Silti keskityin pelkästään miehiin, niin baareissa kuin nettitreffi-sivustoillakin. Lähinnä ajattelin olevani niin tasa-arvoinen, että en voisi vedota väärään sukupuoleen, jos kaikki muuten kolahtaisi.

Nähdessämme Kansalaistorin väkimäärän repesimme ilosta. Tahdon-kampanja oli yhdistänyt tuhansia ihmisiä näyttämään tukensa sinä päivänä ja ainakin minä uskon, että sillä oli suuri merkitys lopulliseen äänestystulokseen. Tapahtumassa oli joitain puhujia juontajan lisäksi ja ainakin Krista Siegfrids esiintyi laulamalla Marry me-kappaleen. Tilaisuudessa oli yhteislaulua, lauloimme mm. Jari Sillanpään-Romanssin. 

Tunnelma oli koskettava ja huipentui lopulta siihen, kun juontaja seurasi äänestystulosta reaaliaikaisesti ja yritti saada äänensä kuuluviin jännityksestä pauhaavan yleisön läpi. Hetken odotus tuntui pitkältä ja ensin epäuskoiset katseet etsivät vahvistusta muiden reaktioista. Kuulimmeko oikein, menikö se läpi? MENI, se meni! Alkoi huuto onnesta. Halailua, itkuakin riitti silkasta ilosta ja helpotuksesta. Tässä maassa hallitsee pohjimmiltaan tasa-arvo. Kaikilla pareilla on sama oikeus mennä naimisiin ja adoptoida, suuntautumisesta huolimatta. 

Omakin fiilis oli mieletön, olin niin onnellinen muiden puolesta ja hymyillen ajattelin jo tulevia lastenlapsiani, joille saan kertoa menneestä ajasta, kun homoilla ei ollut samoja oikeuksia ja kuinka mummokin oli mukana tänä merkittävänä päivänä. Myöhempien arvioiden mukaan paikalla oli noin 6000 ihmistä.

Kippis!” Anni Halen

Itse muistan olleeni tuona marraskuisena perjantaina töissä. Jännäsin eduskunnan äänestyksen tuloksia ystävieni puolesta. En uskaltanut luottaa tasa-arvoiseen päätökseen. Muistan, kuinka ystäväni julkaisi tulokset facebookissa ja laittoi pusukuvan tulemaan ilmoituksen kera "me mennään naimisiin". Helpotuksen aalto pyyhkäisi, ihanaa olla väärässä! Suomi on taas askeleen lähempänä tasa-arvoa. Ehkä joku päivä myös kirkko on valmis tasa-arvoon.

Terveisin, Kati

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Äiti kolmelle, vaimo yhdelle. Shoppailuaddikti, ikuinen laihduttaja, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen. 

Koivulan emäntä on elämänmakuinen blogi, jossa pohditaan naiseutta, parisuhdetta tai parisuhdettomuutta, seksuaalisuutta ja perhe-elämää. Sukelletaan syvälle tunteisiin ja ajatuksiin, kunnes palataan kevyempiin asioihin, kuten päivän ruokalistaan.

Voit seurata blogia nyt myös Blogit.fi palvelussa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016