Kuva: pixabay

Viime viikolla kerroin, että blogissa alkaa seikkailemaan ystäväperheeni: Vierustan naiset. Heidän tarinaansa pääsee kurkkaamaan aina näin maanantaisin. Pohdimme yhdessä äitiyden ja perhe-elämän erilaisuutta ja samanlaisuutta sateenkaari- ja heteroperheen välillä. Tällä viikolla olemme vielä hieman äitienpäivä huumassa, saattaa johtua upeasta ilmasta ja liiallisesta auringosta tai sitten vain niin onnistuneesta viikonlopusta.

Eilen herättiin uskomattoman kauniiseen päivään. Hellelukemiin taidettiin päästä monella paikkakunnalla. Aivan upea äitienpäivä valkeni Suomessa. Samaan aikaan Keski-Uusimaan sunnuntain numerossa ilmestyi juttu Annin perheestä "Äiti, joka rakastui naiseen", sai aikaan paljon keskustelua ja pohtimaan äitiyttä. 

Äitiys on miljoonia ohikiitäviä hetkiä. Se on aika, mikä katoaa nopeasti. Äitiys muokkaa ihmistä, se kasvattaa ja tuo mukanaan nöyryyden. Äitiys tuo mukanaan epävarmuutta, epäonnistumisia, surua ja murhetta. Mutta ennen kaikkea se tuo RAKKAUTTA, iloa ja onnea. Suurin asia minkä äitiys voi tuoda mukanaan, on auttaa vanhemman löytämään oman tiensä. Anni kirjoitti omasta äitienpäivästä näin:

"Kymmenes äitienpäivä

Perheestämme kirjoitettu juttu sai mut hämilleen. Tajusin haastattelun jälkeen, että tosiaan äitiyteni täyttää pyöreitä tänä vuonna! Perinteiset pohdinnat vilahtelivat mielessäni: ”Mihin tää aika menee?” ja ”Vastahan se oli niin pieni kääryle!” Mutta rehellisesti katsoen, mun on vaikea ajatella aikaa ennen lapsia. Nämä lapselliset vuodet ovat kuitenkin muokanneet mua niin paljon. 

Äidiksi tulo ei ole ollut koskaan mulle itsestään selvää. Sen epävarmuuden aavistaminen ja myöhemmin tullut ymmärrys vetää edelleen hyvin nöyräksi. Kovin materiakeskeistä sepustusta en siis kirjoita, mutta mitä todella odotin tänä vuonna ja mitä sitten sain:

Odotin herätystä ja aamupalaa, koska tytöt ovat osanneet kokkailla aamupalat jo usean vuoden ajan, täysin itsenäisesti. Ja toiseksi, mä rakastan hitaita aamiaisia! Vielä viime vuonnakin tytöt huolehtivat kattauksen itsekseen, mutta tänä vuonna myös Hymy oli juonessa mukana. Aamiainen olikin oikein onnistunut kauralatteani myöten. Aamiaisen jälkeen (mikä siis syötiin aamu-unisen äidin iloksi vasta klo 11 aikaan) siirryimme pihalle katsomaan neitien tramppaesityksiä. 

Lounas oli valmiiksi katettuna veljen perheeni luona, jonne vanhempanikin tulivat. Ruoka oli täysin vegaanista, mistä nostamme Hymyn kanssa tuplahattumme, koska kaikki läheiset ovat sekasyöjiä, mutta valmiita kokeilemaan uusia makuja pitkälti meitä ajatellen. Ihania ihmisiä <3 " - Anni Halen

No, erosiko meidän sunnuntai heteroiden äitienpäivästä? En usko.  -Anni Halen

Anni, ei se eronnut. Minulle oli äitienpäivä oli numero16. Uskomatonta miten tämä aika menee. Edelleen katson vanhinta lastani ja muistan miltä hän näytti kun oli juuri syntynyt. Miltä tuoksui ja miltä tuntui. Muistan sen armottoman rakkauden läikähdyksen rinnassani, joka on siellä pysynyt ja tunnen edelleenkin, kun katson upeaa tytärtäni. Äitiys ei minullekaan ole ollut itsestään selvää. Se on ollut monien onnellisten sattumusten sarja. Sekundäärinen lapsettomuus veti nöyräksi elämää kohtaa ja sai ymmärtämään miten paljon on oikeasti sattuman varassa.

Äitienpäivältä minulla oli aivan samat odotukset kuin Annilla. Odotin aamiasta ja kerhossa tehtyjä kortteja. En materiaa vaan rehellistä ja rentoa yhdessä oloa. Aamiaiselle meillä herätettiin jo seitsemältä, ei tuo pieni mies jaksanut enää kauempaa odottaa hienon korttinsa kanssa. Lounasta syötiin uskomattoman kauniissa kesäsäässä omalla terassilla. Mies toimi grillimestarina ja esikoinen hoiti kakkutarjoilut keskimmäisen kanssa. Kuopus jakoi märkiä pusuja naaman täyteen. Äitienpäivä meni perheen kesken jutellen ja pelaten. Mitä muuta äiti voisi toivoa?

Ihanaa alkavaa viikkoa, Kati

PS. Seuraathan jo facebookissa ja instagramissa

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Koivula on tila eli projekti, joka ei valmistu koskaan. Täällä tuunataan, rakennetaan, remontoidaan ja eletään. Koivulan parhaita puolia on ehdottomasti iso metsään päättyvä tontti, jossa koirat ja lapset mahtuvat leikkimään sekä emäntä rakentelemaan omaa puutarhaansa. Täydellistä!

Koivulan emäntä on äiti kolmelle ja vaimo yhdelle. Sosiaalialan ammattilainen ja ikuinen opiskelija. Shoppailu addikti, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen.

Koivulan emäntä -blogi on kaikkea tätä. Tervetuloa matkaan!

Voit seurata blogia nyt myös Blogit.fi palvelussa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016